Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Olen viime aikoina lukenut pelkkiä dekkareita ja kaipaisin nyt välillä vaihtelua, jotain kevyempää luettavaa. Kirjapinosta valikoitui ihanan vehreäkantinen Kasvun paikka, jonka on kirjoittanut oululainen Katariina Vuori. Häneltä on aiemmin julkaistu monta tietokirjaa, mutta minulle Vuori on uusi tuttavuus.

Kasvun paikka kertoo hurahduksesta viherkasveihin. Päähenkilö on nelikymppinen Silvia. Pullan tuoksuinen kotiäiti jolla on kaksi kouluikäistä lasta ja tehtaan vuoropäällikkönä työskentelevä aviomies. Silvialla ei ole koskaan ollut lukupäätä, eikä työnteko ole houkutellut, joten hän on ollut ihan tyytyväinen voidessaan jäädä lasten kanssa kotiin.

Aluksi perheen taloon muuttaa ilmaiseksi saadut kirjovehka ja tuoksutraakkipuu, eivätkä ne ole Silvialle mitenkään merkityksellisiä. Välillä hän innostuu lasten kanssa kokeilemaan, millaisia kasveja kasvaisi vaikkapa avokadon, karambolan ja mangon siemenistä, mutta nämä kasvatuskokeilut eivät ole mikään suuri menestys. Joskus kasveja kastellaan liikaa, joskus niiden kastelu unohtuu pitkiksi ajoiksi. Kasvit eivät ymmärrä kasvaa tuuheiksi ja kauniiksi, vaan ne roikottavat lehtiään lannistuneen oloisena ja viimein tiputtavat vähäiset lehtensä.

Mutta sitten lasten ollessa päivät koulussa ja aviomiehen tehdessä uraa Silvia alkaa hiljalleen täyttää elämänsä tyhjiötä huonekasveilla. Opiskelee hoito-ohjeita netistä ja haalii yhä lisää kasveja ympärilleen. Sisuskaluja jäytävä ahdistus helpottaa, kun saa sumutella saniaisen lehtiä ja silittää kastanjasutipuun runkoa.

Mutta kasviharrastuksella on varjopuolensa. Silvian aviomiehen pinna kiristyy, kun talo alkaa muistuttaa viidakkoa ja ilmassa lentelee ötököitä. Silvian oma äitikään ei katso hyvällä tyttärensä hömpötyksiä. Kestääkö avioliitto Silvian hurahtamisen ja miten äiti-tytär-suhteelle käy?

Katariinan Vuoren tapa kertoa tarinaansa on helppolukuista, hauskaa ja värikästä. Viihdyttävää ja vetävää tekstiä jota on iloa lukea. Kevyen kerronnan lomassa käsitellään päähenkilön arkista tuskaa ja ihmissuhdepulmia.

En ole kotiäiti enkä ole hurahtanut viherkasveihin, mutta silti koin kirjan hyvin samaistuttavaksi. Pystyin ymmärtämään ja hyväksymään Silvian hullutuksen. Suutahdin, kun aviomies ei ollenkaan ymmärtänyt Silviaa. Ja sitten, talon täyttyessä huonekasveista, aloin hiljalleen toivoa, että joku laittaisi pian stopin Silvian hamstraukselle.

Tietoa kasveista annetaan valtavasti, hetkittäin jopa puuduttavan paljon. Mutta kirjassa vilisevät kasvien nimet saivat minut googlettelemaan, miltäs näyttää tetrasperma tai pallilimba.

Ja nyt minun tekisi mieli lähteä viherkasviostoksille.

Kustantaja Otava, 2022. 334 sivua.