Liane Moriarty: Tavalliset pikku pihajuhlat

Pixlr_20170413133756821_20170413134901591_20170414111008404

Australialaisen Liane Moriartyn romaaneja on myyty maailmanlaajuisesti jo yli kuusi miljoonaa kappaletta. En ihmettele. Hyvän aviomiehen jälkeen olin vielä vähän epäileväinen, mutta Mustat valkeat valheet ja Nainen joka unohti vakuuttivat minut täysin. Liane Moriartyn kirjat tarjoavat sekä kepeää viihdettä että pientä jännitystä. Taustalla väreileviä uhkaavia salaisuuksia jotka lopulta nousevat synkkinä pintaan. Moriartyn romaanit eivät siis ole puhtaita trillereitä mutta eivät ihan höttöistä hömppääkään. Ja nyt tätä herkkua on saatu suomeksi lisää, kun Tavalliset pikku pihajuhlat putkahti kauppoihin helmikuussa. Kiitokset arvostelukappaleesta WSOY:lle!

”Tämä tarina alkaa pihajuhlista”, Clementine sanoi. Mikrofoni voimisti ja silotti hänen äänensä, teki sen arvovaltaisemmaksi, aivan kuin sitä olisi jotenkin käsitelty. ”Tavallisten naapurusten pihajuhlista tavallisella pihalla.”

Grillijuhlissa on paikalla kuusi aikuista, kolme lasta ja yksi koira. Clementine ja hänen miehensä Sam sekä heidän pikkutyttönsä kaksivuotias Ruby ja viisivuotias Holly. Lapseton pariskunta Erika ja Oliver. Tiffany ja Vid sekä heidän kymmenvuotias tyttärensä Dakota. Paljon viiniä ja hyvää ruokaa. Mutta sitten huomio herpaantuu hetkeksi ja seuraukset ovat järkyttäviä.

Olin varannut pääsiäislomalleni takuuvarmaa luettavaa – Viveca Stenin Ristiaallokossa ja Liane Moriartyn Tavalliset pikku pihajuhlat. Enkä todellakaan joutunut pettymään. Parisataa sivua päivässä meni kevyesti, niin tehokkaasti ensin Sten ja sitten Moriarty onnistuivat minut koukuttamaan.

Tavallisten pikku pihajuhlien rakenne on tyypillistä Liane Moriartya. Nerokasta ja taitavaa juonenkuljetusta. Vaikka kertomuksen keskiössä on naapuruston grillijuhlat, tarina käynnistyy monta viikkoa pihajuhlien jälkeen. Muistojen ja välähdyksien avulla lukijalle rakennetaan hiljalleen kuvaa siitä, mitä kamalaa juhlissa oikeasti on tapahtunut. Tutuiksi tulevat erityisesti ystävykset Clementine ja Erika,  ja heidän aviomiehensä saavat tyytyä esittämään sivurooleja.

Liane Moriartyn kerronta on jälleen kerran hänelle ominaiseen tyyliin tarkkanäköistä ja nokkelaa. Terävää ja hauskaa. Avioliiton ylä- ja alamäkiä. Tukalia ystävyyssuhteita. Vaikeita äidin ja tyttären välisiä suhteita. Työmurheita. Riittämättömyyden tunteita. Iloa ja onnea, surua ja murhetta.

Ihan timanttisinta Moriartya tämä ei kuitenkaan ollut. Minun kaipaamani mojova jymy-yllätys jäi nimittäin puuttumaan. Moriarty pohjustelee juonenkäänteitä niin huolellisesti, että pystyin aavistelemaan ne jo paljon etukäteen. Mutta aikamoista nannaa tämä silti on Moriartyn faneille, täynnä lukuisia herkullisia oivalluksia ja teräviä koukkuja.

Englanninkielinen alkuteos Truly Madly Guilty, 2016.
Suomentanut Helene Bützow. Kustantaja WSOY, 2017. 464 sivua.

Viveca Sten: Ristiaallokossa

IMG_20170411_165703_01

Ruotsalainen Viveca Sten työskenteli juristina ennen ryhtymistään dekkarikirjailijaksi. Hän asuu perheensä kanssa talvet Tukholmassa ja kesät Sandhamnin saarella. Ristiaallokossa on kuudes Sandhamn-dekkari. Olin jo vähän aikeissa luovuttaa Sandhamnin murhien suhteen, mutta edellinen dekkari Juhannusmurha oli niin hyvä, että ehdottomasti halusin jatkaa sarjan parissa. Kiitos arvostelukappaleesta WSOY:lle!

Jouluaattona Jeanette Thiels kiiruhtaa päivän viimeiseen Sandhamniin menevään lauttaan. Peloissaan ja ahdistuneena Jeanette majoittautuu saarella vuokramökkiin. Tapaninpäivänä hotellin rannasta löydetään naisen ruumis, ja rikosylikonstaapeli Thomas Andreasson joutuu kesken joululomansa käynnistämään murhatutkinnan. Jeanette Thiels on kuulunut Ruotsin eturivin ulkomaankirjeenvaihtajiin ja tehnyt juttuja useilta sotatoimialueilta. Liittyykö naisen murha hänen työhönsä?

Samaan aikaan Nora Linde joutuu omassa työssään pankin juristina kiperän tilanteen eteen. Noran on päätettävä, kuinka pitkälle hänen lojaaliutensa riittää.

IMG_20170412_183904_01_20170413101807088-2

Sandhamn-dekkarin pääosassa on taas vanha tuttu kaksikko eli rikosylikonstaapeli Thomas Andreasson sekä hänen lapsuudenystävänsä juristi Nora Linde. Edellinen dekkari Juhannusmurha sijoittui nimensä mukaisesti juhannuksen tienoille, tässä Ristiaallokossa elellään joulun ja uudenvuoden aikaa. Nyt ei lämmin kesäaurinko helli saarelaisia, vaan kirpeä pakkanen paukkuu ja lunta on pyryttänyt kinoksiksi.

Monien hyvien ruotsalaisdekkaristien tapaan myös Viveca Sten on ujuttanut rikosromaaniinsa purevaa yhteiskuntakritiikkiä. Kirjassa tylytetään maahanmuuttovastaista järjestöä, jonka mukaan suvaitsevaisuus on mennyt liian pitkälle ja maahanmuuttoa olisi radikaalisti vähennettävä erityisesti islamilaisista maista. Sten ei kuitenkaan heittäydy tavattoman pisteliääksi, ja yhteiskunnallinen kritiikki lomittuu oivallisesti dekkarin juoneen.

Viveca Stenin Ristiaallokossa tarjosi viihdyttäviä lukuhetkiä pääsiäislomalaiselle. Sopivan kevyt dekkari, ei yletöntä väkivallalla mässäilyä mutta ei myöskään liian kepeää höttöä. Tuttujen henkilöhahmojen seurassa on aina mukavaa viettää aikaa, ja näin sujuvaa dekkaria on iloa lukea. Loppua kohden vauhti kiihtyy ja jännitys tihentyy. Loppuratkaisu onnistui yllättämään minut.

Seitsemännen Sandhamn-dekkarin suomennosta ei tarvitse kauaa odotella. WSOY nimittäin julkaisee Vallan varjoissa -nimeä kantavan rikosromaanin elokuussa 2017. Jee!

Ruotsinkielinen alkuteos I farans riktning, 2013.
Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom. Kustantaja WSOY, 2017. 429 sivua.

Markus Ahonen: Sydämenmurskajaiset

img_20161205_112312.jpg

Markus Ahonen on työskennellyt niin toimittajana kuin myös päätoimittajana, televisiokäsikirjoittajana ja kirjailijana. Nykyisin Ahonen asustaa Irlannissa. Olen aikaisemmin lukenut kaksi Ahosen koukuttavaa dekkaria, Meduusan ja Jäljet, joista kumpainenkin tarjosi lyhyitä lukuja, iskevää kerrontaa ja jännittäviä juonenkäänteitä. Sydämenmurskajaiset on neljäs Isaksson-dekkari. Kiitos arvostelukappaleesta WSOY:lle!

Poika pysähtyi paikkaan, jossa jalat eivät enää ulottuneet pohjaan. Hän kääntyi kellumaan selälleen tähtiä katsomaan. Taivas oli tuon pienen lyhyen hetken tumma kuin mustasta sametista levitetty verho. Tähdet tuikkivat sen läpi kuin olisivat nekin halunneet viestittää rakkauden kaikkivoipaisuutta.
Hän oli yksin.
Niin hän luuli.

Kesäkuussa 1987. Rippileirillä 15-vuotias poika ihastuu palavasti tyttöön. Siroon keijukaiseen, jolla on lainehtivat hiukset, välkähtelevät iloiset silmät, kaunis hymy ja pehmeän ystävällinen ääni. Ensirakkauden huumaa. Aluksi varovaisia vilkuiluja, sitten käsi sujahtaa käteen, suloinen ensisuudelma ja kaksi onnesta pamppailevaa sydäntä. Mutta suhde katkeaa väkivaltaisesti, kun poika hukkuu yöunilla.

Heinäkuussa 2015. Karl Bellman, entiseltä nimeltään Kalle Kelloniemi, on varakas 43-vuotias monialamies. Hän on tehnyt menestyksekkään uran ulkomailla muun muassa elokuvatuottajana, kirjankustantajana, musiikkibisneksessä ja mainosalalla. Nykyisin Irlannissa asuva Bellman palaa vuosien tauon jälkeen Helsinkiin ja kohtaa loppunsa öisellä uintireissulla.

Helsingin poliisilaitoksen väkivaltaosaston rikosylikonstaapeli Markku Isaksson törmää liian moniin yhteensattumiin ja liian samankaltaisiin epäilyttäviin kuolemantapauksiin. Yhtäkkiä Isaksson huomaa selvittelevänsä monimutkaista murhasarjaa, joka on saanut alkunsa vuoden 1987 rippileiriltä. Mutta voiko rakkauden voima päihittää kuoleman?

Mitä sinä tekisit, jos maa olisi vajoamassa alta, kaikki tiet tukittu, istuisit itseksesi kellarissa, verstaassa, työhuoneessa, koneesi ääressä luonnostelemassa suunnitelmiasi. Miettimässä tulevaisuuttasi läheistesi kanssa. Piirtämällä katkoviivalla unelmiasi tulevien vuosien kalentereihin? Odottamassa kynää, jotta voisit piirtää vahvat viivat. Kynää, jota et koskaan saisi, sillä sinulla on sisälläsi musta pallo, josta et pääse eroon.
Mitä sinä silloin tekisit?
Ehkä joku on jo ovesi takana odottamassa. Kyselee ja tietää, vaikka kasvot eivät mitään paljastaisikaan. Yrität lukea niistä jotain, mutta et voi.
Musta pallo painautuu sisimpääsi yhä lujemmin ja muuttuu raskaammaksi.
Kunnes se murskaa sinut.

Sydämenmurskajaiset on kunnianhimoinen rikosromaani. Enemmän kuin pelkkä dekkari. Erilaisia teemoja, monitahoisuutta ja henkilöhahmoja on niin paljon, että lopputulos voisi olla pelkkää sekasotkua. Ahonen ei kuitenkaan sotkeennu verkkoihin ja pitää päänsä hienosti pinnalla. Kirjailija antaa lukijoilleen ajattelemisen aihetta, ja dekkarin sävy on ajoittain miellyttävän pohdiskeleva.

Poliisitutkimuksien ohessa seuraillaan vapaata toimittajaa, joka on kuolemaa uhmaten matkustanut yhteen pahimmista sotatoimialueista. Syyriaan. Lähi-idän valtioon jossa rauha on vaihtunut räjähdysten ryskeeseen, oranssina leiskuviin valoihin kaupunkien yllä ja kuolemanrytmiä rummuttaviin ammuksiin. Syyrian tapahtumat tuntuvat aluksi irralliselta langalta päätarinan ohessa, mutta Ahonen kerii langoista moitteettoman kerän ja sovittelee palaset hienosti paikoilleen.

Monitahoisuus, taitavasti rakenneltu juoni, henkilöhahmot ja yllätyksellisyys nostavat Markus Ahosen Sydämenmurskajaiset korkealle tämän vuoden uutuusdekkarien kilvassa. Tässäpä siis oiva joululahjavinkki dekkarifanin pukinkonttiin! Ja kun samaan lahjapakettiin sujauttaa vielä toisen kotimaisen uutuusdekkarin, Antti Tuomaisen Mies joka kuoli, on dekkarifani taatusti jouluaattona onnellinen.

Kaikki ympäröivä menetti viimeisinä hetkinä merkityksensä. Kun edessä oli vain kuolema. Silloin mieltä ei painanut se, paljonko rahaa oli taskussa vaan se, oliko ehtinyt rakastaa riittävästi ja minkälaisella intensiteetillä.

Julkaistu vuonna 2016.
Kustantaja WSOY. 440 sivua.
Kannen ulkoasu Sanna-Reeta Meilahti.

Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta

2016-08-02-01.08.19.jpg.jpg

Andrew Michael Hurleyn Hylätty ranta palkittiin parhaana esikoisromaanina Iso-Britanniassa vuonna 2015, ja kirjan pohjalta on tekeillä elokuva. Minulle Hylätty ranta on ollut yksi kesän odotetuimmista romaaneista, mutta olen säästellyt tätä kesäkuusta saakka ja otin tämän vasta nyt nautittavaksi.

Loneyta ei voinut oikeasti tuntea. Se muuttui jokaisen vuoroveden tullessa ja mennessä, ja joskus matalin luode paljasti niiden luita, jotka olivat kuvitelleet osaavansa lukea rantaa niin hyvin, että säästyisivät sen kavalilta virtauksilta. Kukaan, joka oli perillä Loneysta, ei mennyt lähellekään rantaa. Ei kukaan muu kuin me.

Tarinan kertojana on Tonto, joka palaa muistoissaan nuoruuteensa ja Loneyn maisemiin. Loney on kesytön kaistale Luoteis-Englannin rannikkoa. Teini-ikäinen Tonto, hänen mykkä isoveljensä Hanny ja pieni joukko seurakuntalaisia on matkustanut viettämään perinteistä pääsiäisen retriittiä. He asuvat ränsistyneessä rinnetalossa, jossa aika tuntuu pysähtyneen. Veljesten syvästi uskovainen äiti toivoo paikallisen lähteen pyhän veden parantavan Hannyn. Poika pysyy mykkänä, mutta sokea kyläläinen saa yllättäen näkönsä takaisin ja rinnetalon omenapuut notkuvat mehukkaista omenoista keskellä kylmää alkukevättä. Samaan aikaan pahamaineinen Coldbarrownin saari ja viimeisillään raskaana oleva teinityttö vetävät Hannya puoleensa.

Tunnustan, että odotin Hylätyn rannan olevan enemmän kauhua kuin tämä lopulta on. Luokittelisin tämän ehkä pikemminkin lukuromaaniksi, vaikka taustalla häilyy koko ajan uhkaavia sävyjä. Hylätyn rannan kauhu ei ole suoraviivaista lukijan pelottelua, vaan painostavaa tunnelmaa luodaan tehokkaasti pienin elein. En kuitenkaan ole pettynyt, vaan nautin tarinasta ja rivien välistä tihkuvasta uhasta.

Andrew Michael Hurleyn kieli on kaunista, kerronta soljuu kiireettömästi eteenpäin. Henkilöhahmoista hahmotellaan vahva kuva, mutta kirjan ehdoton päähenkilö on kuitenkin Loney, jumalanhylkäämä rantakaistale. Hurley ei tarjoile lukijoilleen kaikkia vastauksia valmiiksi pureskeltuina suupaloina, vaan osa asioista jää mukavasti auki ja lukijan oman mielikuvituksen varaan. Mieleenpainuva romaani.

Englanninkielinen alkuteos The Loney, 2014.
Suomentanut Jaakko Kankaanpää. Kustantaja WSOY, 2016. 427 sivua.

Nele Neuhaus: Lumikin on kuoltava

img_20160510_173834.jpg

Cornelia ”Nele” Neuhaus on Saksan tämän hetken myydyin rikoskirjailija, ja hänen dekkareitaan on käännetty usealle kielelle. Lumikin on kuoltava on hänen kansainvälinen läpimurtoromaaninsa. Neljäs osa Hofheimin poliisin väkivaltarikosyksiköstä kertovasta dekkarisarjasta mutta vasta ensimmäinen suomennettu. Päähenkilöinä kirjasarjassa häärivät rikoskomisario Pia Kirchhoff ja hänen esimiehensä rikosylikomisario Oliver von Bodenstein.

Vuosia sitten kaksi 17-vuotiasta tyttöä katosi pienestä saksalaiskylästä. Lauraa ja Lumikiksi kutsuttua Stefanieta ei koskaan löydetty, mutta Tobias Sartorius tuomittiin murhista aihetodisteiden perusteella. Nyt Tobias on kymmenen vuoden vankilatuomionsa istunut ja kylään palatessaan saa vihamielisen vastaanoton. Kun Tobiaksen äiti putoaa sillalta alas liikenteen sekaan, kyläyhteisö päättää yksimielisesti salata tönäisijän henkilöllisyyden. Ja sitten historia näyttää toistavan itseään, jälleen yksi tyttö katoaa.

Lumikin on kuoltava on napakymppi! Muutaman keskinkertaisemman, vaisumman jännärin jälkeen oli ihanaa päästä uppoutumaan näin tasokkaaseen dekkariin. Koko 558-sivuisen matkan ajan dekkari pysyy hyvin kasassa. Päähenkilöt ovat miellyttäviä, kerronta on sujuvaa, juonenkäänteet koukuttavat. Neuhaus ei mässäile raakuuksilla, vaan jännitystä rakennetaan taitavasti kyläyhteisön ihmisten ja salaisuuksien kautta.

Niin mainio dekkari kuin tämä onkin, löysin kirjasta myös pientä nillittämisen aihetta. Ihmiseen viitattiin välillä se-sanalla, ja kun taas seuraavassa lauseessa käytettiin hän-sanaa, korvaani särähti epälooginen se-sanan käyttö. Ja niin hyvin kuin kirjan matkassa viihdyinkin, jälkikäteen ajatellen kerrontaa olisi voinut hieman tiivistää ja nopeuttaa. Erityisesti kirjan lopputapahtumat tuntuvat turhan venytetyiltä.

Saksankielinen alkuteos Schneewittchen muss sterben, 2010.
Suomentanut Veera Kaski. Kustantaja WSOY, 2016. 558 sivua.

Aikuisten värityskirjat

2016-04-29 09.55.48

Olen jonkin aikaa miettinyt, että voisin kirjoittaa postauksen aikuisten värityskirjoista. Kyllä, minäkin kuulun siihen höpsähtäneiden joukkoon, joka ei ole tyytynyt värittelemään vain lapsensa Disney-värityskirjaa, vaan on halunnut ostaa itselleen ihan ikioman aikuisten värityskirjan. Eikä pelkästään yhtä värityskirjaa vaan monta!

Värittämisen lisäksi harrastan lukemista ja neulomista. Niissä on paljon yhteistä. Kaikki ovat hiljaisia, rauhoittavia puuhasteluja. Mutta värittäessäni löydän usein sellaisen hypnoottisen flow-tilan, jota harvemmin koen lukiessani tai neuloessani. Jos ajatukset surraavat liikaa päässäni, en minä pysty keskittymään kirjan lukemiseen, mutta sen sijaan värittämisen parissa huomaan rauhoittuvani ja rentoutuvani.

Kun viime kesänä hurahdin aikuisten värityskirjoihin, innostuin aluksi kukkakuvioista. Sen jälkeen minulle tuli abstraktimpi vaihe, jolloin väritin mieluiten mandaloita, kaikenlaisia kiemuroita ja ornamentteja. Sen jälkeen huomasin palaavani taas kukkien pariin. Sitten mandaloihin. Sen jälkeen innostuin kaloista ja linnuista. Ja nyt minulla on taas selvästi menossa se abstraktimpi vaihe. Ihmishahmojen värittämistä en ole koskaan kokeillut, lisäksi vierastan myös rakennuksia, autoja, huonekaluja yms.

Pyrin olemaan suunnittelematta liikaa väritystä, nappaan vain kynän käteeni ja annan mennä. Värityskyniin en ole erityisesti panostanut, vaan olen enimmäkseen väritellyt Stabiloilla. Minulla löytyy Stabilo Point 88 -ohutkärkisiä kuitukärkikyniä 25 kynän paketti, lisäksi omistan Stabilo Pen 68 -huopakyniä 15 kynän setin. Välillä olen yrittänyt opetella käyttämään tyttären joululahjaksi saamia akvarellikyniä, mutta mieluiten käytän niitä tavallisten puuvärikynien tavoin enkä tee jäljestä vesivärimäistä märällä siveltimellä. Haluan vahvoja, voimakkaita, kirkkaita värejä.

Päätin esitellä teille vain viisi uusinta värityskirjaani, koska niistä minulla on mielessä tuorein mielipide. Tosin kahdesta niistä en ole vielä ehtinyt värittää yhtään kuvaa, mutta ensivaikutelma niistäkin on jo ehtinyt muodostua.

picsart_04-29-11.34.03.jpg

Kirke Muhonen: Hyvän mielen värityskirja

Taiteilija Kirke Muhosen Hyvän mielen värityskirja on Basan Booksin julkaisema. Ilmestynyt syksyllä 2015, mutta minä ostin tämän vasta muutama viikko sitten, hyvässä tarjouksessa. Sivuja on 133. Värityskirjassa on muun muassa luontoaiheita ja mandaloita. Sekä abstraktimpia että esittävimpiä kuvia. Kirjasta löytyy lukuisia naishahmoja, joiden esikuvana on kuulemma Ristiinassa sijaitsevan Astuvansalmen kalliomaalaukset.

Hyvän mielen värityskirjassa osa värityskuvista miellyttää minun silmääni. Osa on kuitenkin liian lapsellisia, mandalat ovat tylsähköjä, eikä naishahmojen värittäminen kiinnosta minua ollenkaan. Paikoitellen kuvien ääriviivat ovat turhan paksut. Värityskuvat on painettu molemmin puolin sivua, mutta paperista ei mene Stabilot läpi.

Muista värityskirjoistani poiketen tässä Hyvän mielen värityskirjassa osa kuvista löytyy kirjasta kahteen kertaan, sekä valkoisella että tummalla taustalla. Tämä varmasti jakaa värittäjien mielipiteitä, mutta minä väritän toisinaan mielelläni näitä tummapohjaisia kuvia. Värittäminen ei ole ihan niin tarkkaa piipertämistä, koska tummassa taustassa ei näy viivojen yli menneet väritykset. Ja lopputulos näyttää erilaiselta, kun tausta on harmaa tai musta.

picsart_04-29-12.29.44.jpg

Ulla Fallström: Mielen kätketyt aarteet

Ulla Fallströmin värityskirja on niin ikään Basam Booksin julkaisema, syksyllä 2015 ilmestynyt. Tämänkin ostin muutama viikko sitten hyvään tarjoushintaan. Mielen kätketyt aarteet -kirjassa on väritettäväksi mandaloiden ja zentangle-kuvien lisäksi muun muassa lintuja, kaloja, naishahmoja ja kukkia. Fallströmin kynänjälki on helposti tunnistettavaa, kirjan piirrokset ovat täynnä pieniä yksityiskohtia. Kirjan lopusta löytyy pikaopas omien mandala- ja zentangle-kuvien piirtämiseen.

Tästäkään kirjasta en tule värittämään kaikkia kuvia, mutta kun olen kaivannut tarkkaa värittämistä ja pieniä yksityiskohtia, olen tarttunut tähän kirjaan. Kuvat ovat erilaisia kuin muissa värityskirjoissani, ja olen erityisesti ihastunut Fallströmin lintuihin sekä mandaloihin. Naishahmoista en pidä tässäkään kirjassa. Kuvat on molemmin puolin sivua, ja minulla on paikoitellen mennyt Stabilot paperista läpi, ei kuitenkaan kovin pahasti.

picsart_04-29-12.58.08.jpg

Aikuisten värityskirja Wonderland

Muista tämän postauksen värityskirjoista poiketen Wonderland on ostettu kaupan lehtihyllystä, hintaan 6,95 €. Tämä minun ostamani lehti on osa 3, joten ilmeisesti näitä on ehtinyt ilmestyä jo kaksi ennen tätä lehteä. Englanninkielisestä nimestään huolimatta Wonderland on oululaisen Kolmiokirjan kustantama ja ilmeisesti muutenkin kotimaista jälkeä.

Värityskuvia on laidasta laitaan, montaa eri tyyliä. Mandaloiden ja abstraktien koukeroiden lisäksi kirjasta löytyy niin kasveja kuin myös eläimiä, ihmishahmoja, rakennuksia, esineitä ja vaikka mitä. Mikäli ei oikein vielä tiedä, millaisista kuvista pitää ja mitä haluaa värittää, tämä on ihan hyvä vaihtoehto ensimmäiseksi värityskirjaksi.

Valitettavasti tässäkin värityskirjassa kuvat on painettu molemmille puolille sivua. Stabilot menevät läpi ja pahasti. Tummemmat värit pilaavat täysin toisen puolen paperista, vaaleammatkin värit näkyvät ikävästi läpi. Puuväreillä värittäminen onnistuu, kunhan ei halua voimakkaita värejä, sillä puuvärien painaminen paperiin pilaa taas toisen puolen sivusta.

Niin paljon kuin pidänkin Wonderlandin kuvien monipuolisista aiheista ja tyyleistä, tätä lehteä en aio toiste ostaa. Liian monta kivaa kuvaa jää tästä värityskirjasta värittämättä ihan vain sen takia, että minun voimakas väritykseni pilaa paperin toisen puolen.

picsart_04-29-01.38.09.jpg

Johanna Basford: Salainen puutarha ja Meren syvyyksissä

Kukaan vähäänkään aikuisten väritysvillitystä seurannut ei ole voinut välttyä törmäämästä Johanna Basfordin kirjoihin. Viime kesänä nämä olivat niin haluttua kamaa, että taisivat jopa loppua kaupoista hetkeksi. Minä en jostain syystä ole näistä aiemmin innostunut, mutta nyt olen vihdoin alkanut lämmentä Basfordille. Pari päivää sitten käytin osan joululahjaksi saamastani lahjakortista kahteen Basfordin värityskirjaan. En ole vielä yhtään kuvaa ehtinyt värittää kummastakaan kirjasta, mutta ensivaikutelma on varsin positiivinen.

Molemmat kirjat on suomeksi kustantanut WSOY. Salainen puutarha (Secret Garden, 2013) pitää nimensä mukaisesti sisällään luontoaiheisia kuvia, kuten kukkasia, lehtiä, lintuja ja hyönteisiä. Meren syvyyksissä (Lost Ocean, 2015) tarjoilee väritettäväksi merimaailmaa, muun muassa kaloja, simpukoita, rapuja ja vesikasveja. Osa kuvista on koko aukeaman kokoisia, ja kirjassa on tilaa myös omille piirroksille. Pidän ehkä hivenen enemmän Salaisen puutarhan kuin Meren syvyyksissä -kirjan kuvista, mutta kummastakin löytyy varmasti paljon mieluista väritettävää. Basfordin kuvia ei todellakaan raaski kiireessä värittää, vaan näin kauniit kuvat ansaitsevat ehdottomasti aikaa ja vaivaa.

Liane Moriarty: Nainen joka unohti

IMG_20160310_191340

Australialaiselta Liane Moriartylta on aiemmin julkaistu suomeksi kaksi romaania, Hyvä aviomies ja Mustat valkeat valheet. Ensimmäinen jätti minut ristiriitaisiin fiiliksiin, jälkimmäisestä pidin enemmän. Kumpikin on kepeää, humoristista viihdettä, mutta kummassakin taustalla väreilee kutkuttavan uhkaavia salaisuuksia, jotka lopulta nousevat synkkinä pintaan. Eivät siis ole puhtaita dekkareita mutta eivät ihan hömppääkään.

Alice kaatuu komeasti ja lyö päänsä kesken hikisen steppitunnin. Tärskyn seurauksena hänen muististaan pyyhkiytyy pois kaikki viimeisen kymmenen vuoden tapahtumat. Herätessään hän luulee olevansa kolmekymppinen, onnellisesti naimisissa ihanan Nickin kanssa, odottavansa esikoistaan. Mutta peilistä vastaan tuijottaa nelikymppinen Alice, laiha kolmen lapsen äiti keskellä riitaisaa avioeroa. Mutta kuka on Gina, jonka nimi lipsahtaa jatkuvasti muiden huulilta, mutta josta heti vaietaan?

Liane Moriarty on kyhäillyt herkullisen romaanin niinkin vakavasta aiheesta kuin muistinmenetyksestä. Voi, Alice! Ehdottoman nautittavaa, koukuttavaa luettavaa. Kirja jota hetkittäin suorastaan ahmin. Kevyt, nopealukuinen, viihdyttävä. Hauska, humoristinen, herskyvä. Ajatuksia herättävä, syvällinen, sisällyksekäs.

Englanninkielinen alkuteos What Alice Forgot, 2010.
Suomentanut Helene Bützow. Kustantaja WSOY, 2016. 497 sivua.

Viveca Sten: Juhannusmurha

IMG_20160301_201212

Viveca Stenin Sandhamnin murhat -sarjassa on aiemmin ilmestynyt Syvissä vesissä, Sisäpiirissä, Pinnan alla ja Sotilaiden salaisuudet. Juhannusmurha on viides Sandhamn-dekkari. Kevyitä ja helppolukuisia. Tapahtumapaikkana Tukholman ulkosaaristossa sijaitseva Sandhamn. Pääosassa rikosylikonstaapeli Thomas Andreasson ja hänen lapsuudenystävänsä lakimies Nora Linde.

Juhannuspäivänä Sandhamn täyttyy juhlivasta nuorisosta. Vanhemmat haluavat uskoa lapsistaan parasta, mutta Sandhamnissa partioivat poliisit tietävät tämän olevan vuoden pahin päivä. Nora Linden ja hänen miesystävänsä Jonaksen juhannus saa järkyttävän käänteen, kun Jonaksen neljätoistavuotias tytär ei palaa kotiintuloaikaan.

Juhannusmurha on ehdottomasti paras lukemistani Sandhamn-dekkareista. Tämäkin on edeltäjiensä tavoin vaivatonta luettavaa, mutta tällä kertaa tarina oikeasti vie mennessään eikä juoni ole niin yksinkertainen kuin aiemmissa Stenin dekkareissa. Syyllisen henkilöllisyyskään ei ole niin itsestäänselvä, ja myönnän epäilleeni väärää henkilöä syylliseksi.

Suosittelen luettavaksi meren rannalla juhannuksena.

Ruotsinkielinen alkuteos I stundens hetta, 2012.
Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom. Kustantaja WSOY, 2016. 436 sivua.