Ulrica Norberg: Tietoisesti tasapainoon

IMG_20180903_162318_869.jpg

En ole elämänhallinta- ja hyvinvointikirjallisuuden fani enkä ylipäätään yleensä lue muita kuin romaaneja. Mutta kun sain yllärinä arvostelukappaleen Ulrica Norbergin kauniista kirjasta Tietoisesti tasapainoon – Hellitä hetkeksi, päätin lukaista sen ja yrittää kenties ottaa jopa vähän opikseni. Kiitokset arvostelukappaleesta HarperCollinsille!

Ruotsalainen joogaopettaja Ulrica Norberg korostaa kirjassaan palautumisen ja rentoutumisen tärkeyttä. Nykypäivän kiireisiltä ihmisiltä levon merkitys usein unohtuu, me vaadimme itseltämme ja muilta jatkuvaa ylisuorittamista ja tavoitettavissa oloa. Puheluihin, tekstiviesteihin ja sähköposteihin vastaillaan aamuvarhaisesta yömyöhään, koko ajan täytyy painaa täysillä ja saavuttaa lisää. Yksikään meistä ei kuitenkaan ole yliluonnollinen supersankari, jokainen tarvitsee lepoa. Norberg antaa käytännönläheisiä vinkkejä, miten omaan elämään voi lisätä palauttavia lepohetkiä ja vähentää stressiä.

Tietoisesti tasapainoon – Hellitä hetkeksi on muutakin kuin vain pelkkä joogakirja, mutta Ulrica Norberg on omistanut restoratiiviselle joogalle suuren osan kirjastaan. Restoratiivinen jooga tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä, rauhoittua ja rentoutua. Tarkoitus ei suinkaan ole vääntää itseään omituisiin asentoihin ja suorittaa vaativia liikesarjoja, vaan keho tuetaan erilaisten apuvälineiden avulla ja samassa asennossa pysytään monta minuuttia. Hellävaraiset, lempeät asennot rentouttavat ja laukaisevat jännitystä niin kehossa kuin myös mielessä.

IMG_20180903_162318_870.jpg

Mutta mitä minulle jäi kirjasta käteen? Ulrica Norberg antaa kieltämättä hyvää pohdittavaa, ja hengitysvinkkejä olen kokeillut ihan käytännössä. Sen sijaan joogailuun en ryhtynyt, koska kirja on kuitenkin vain pelkkä kirja ja minä kaipaisin henkilökohtaista opastusta. Eikä restoratiivinen jooga oikein edes vaikuta minun jutultani, se kaikki apuvälineiden kanssa kikkailu ja minuuttitolkulla paikallaan makoilu. Mutta ehkäpä Norbergin kirja antaa jollekulle muulle sysäyksen lähteä etsimään restoratiivisen joogan opettajaa ja intoa alkaa käydä säännöllisesti joogatunneilla.

Englanninkielinen alkuteos Restorative yoga, 2016.
Suomentanut Katja Blunden.
Kustantaja HarperCollins, 2018.

Thomas Erikson: Idiootit ympärilläni

idiootitymparillani.jpg

Viimeisin äänikirjakuunteluni BookBeatissa oli ruotsalaisen Thomas Eriksonin Idiootit ympärilläni – Kuinka ymmärtää muita ja itseään. Luen harvoin tietokirjoja, mutta tämä herätti kiinnostukseni. Mutta ei, minä en todellakaan koe, että kaikki ihmiset ympärilläni olisivat täydellisiä idiootteja. Ihmiset vain ovat erilaisia, ja tuskinpa kukaan on luonnostaan täysin samalla aaltopituudella ihan kaikkien ihmisten kanssa.

Thomas Erikson esittelee kirjassaan metodin, jossa hän jaottelee ihmiset neljään eri ihmistyyppiin. Hallitsevat punaiset, innostavat keltaiset, vakaat vihreät ja analyyttiset siniset. Hallitsevat punaiset ovat mielellään johtajia, he toimivat nopeasti ja ovat kunnianhimoisia, kilpailuhenkisiä, määrätietoisia ja itsepäisiä. Innostavat keltaiset haluavat tehdä yhteistyötä, he ovat ulospäin suuntautuneita, positiivisia, luovia ja spontaaneja. Vakaat vihreät eivät sen sijaan pidä muutoksesta, he ovat luonteeltaan rauhallisia, kärsivällisiä, avuliaita ja huolehtivaisia. Analyyttiset siniset ovat hyviä organisoimaan asioita, he ovat järjestelmällisiä, suunnitelmallisia, huolellisia ja varovaisia.

Ketään ei ole tarkoitus sovittaa tiukasti yhteen lokeroon, vaan suurin osa ihmisistä yhdistelmä kahta tai kolmea väriä. Minä tunnistan itsessäni selvemmin kahta eri väriä, joista toista on roiskaistu minuun enemmän. Olen parin tuttavani kanssa keskustellut asiasta, ja he ovat oikopäätä sijoittaneet minut tähän samaan väriin. Onpa eräs jopa sanonut minun olevan malliesimerkki kyseisen värin edustajasta, vaikka omasta mielestäni en ole ihan niin äärimmäinen tyyppi kuin Erikson kirjassaan kyseistä väriä kuvailee.

Thomas Eriksonin Idiootit ympärilläni – Kuinka ymmärtää muita ja itseään on mielenkiintoinen ja käytännönläheinen tietokirja. Minulle tämä oli ennen kaikkea tutustumismatka omaan käyttäytymiseeni, mutta samalla oli myös kiinnostavaa päästä kurkistamaan muiden värien maailmaan. Saatanpa myöhemmin palata tähän kirjaan vielä uudelleenkin.

Suosittelen kirjaa erityisesti niin esimiehille kuin myös myyntialalla työskenteleville. Sekä tietysti kaikille heille, jotka haluavat paremmin ymmärtää työkaveriaan, puolisoaan, ystäväänsä. Muistakaamme, että erilaiset tyypit täydentävät toisiaan ja jokainen yhteisö tarvitsee heistä jokaista.

Ruotsinkielinen alkuteos Omgiven av idioter: hur man förstår dem som inte går att förstå, 2014.
Suomentanut Riie Heikkilä. Kustantaja Atena, 2017.
Lukijana Aku Laitinen. Kesto 8 h 24 min.

Alexander von Schönburg: Maailmanhistoria muutamassa minuutissa

IMG_20170626_132646_510

Luen aivan liian harvoin tietokirjoja, vaikka tietokirjaan tarttuessani olen joutunut harvoin pettymään. Esimerkiksi Elizabeth Kolbertin Kuudes sukupuutto oli aidosti mielenkiintoinen ja helppotajuinen tietokirja. Saadessani Atenalta sähköpostia liittyen Alexander von Schönburgin Maailmanhistoria muutamassa minuutissa -kirjaan, kiinnostuin välittömästi ja päätin, että tämän tietokirjan minä haluan lukea. Kenties samalla onnistun vahingossa vähän sivistämään itseäni ja oppimaan uutta. Kiitos arvostelukappaleesta Atena Kustannukselle!

Alexander von Schönburgin Maailmanhistoria muutamassa minuutissa on jaettu kymmeneen päälukuun, joista jokainen käsittelee historiaa mutta eri näkökulmasta. Oman lukunsa ovat saaneet muun muassa ihmiskunnan tärkeimmät tapahtumat, historian sankarit, suuret taideteokset, uraauurtavat keksinnöt ja kauheimmat pahikset. Jopa maailmanlopulle on omistettu oma lukunsa! Luvut eivät kuitenkaan rajoita lukemista liiaksi, vaan halutessaan voi lukea luvun sieltä ja toisen täältä, selailla ja silmäillä. Tai sitten tehdä niin kuin minä, lukea kirjan kannesta kanteen, järjestyksessä ja paneutuen.

IMG_20170626_134857_01_20170626135621307

Saksalainen toimittaja Alexander von Schönburg osaa kirjoittaa sujuvasti ja kiinnostavasti. Hän on historian saralla pelkkä harrastelija, yksinkertaistaa asioita ja vetää mutkia suoriksi, mutta minun kaltaiselleni lukijalle se on etu. Alexander von Schönburg ei tylsistytä lukijoitaan luettelemalla hallitsijoita ja vuosilukuja, vaan hän poimii mielenkiintoisimmat faktat ja kasaa niistä helposti pureksittavan kokonaisuuden. Hän nostaa esille monia vähän huonommin tunnettuja henkilöitä sekä tapahtumia ja antaa arvoa lukuisille jo unohdetuille sankareille.

Kiitän Alexander von Schönburgia myös hänen tavastaan tarkastella asioita. Hän ottaa asioihin terävästi kantaa, arvosteleekin mutta ei kritisoi liiaksi. Hän ei juutu yhteen ainoaan näkökulmaan, vaan lukijalle annetaan mahdollisuus luoda oma mielipiteensä. Onko apostoli Paavali eniten koskaan maailmaa muuttanut henkilö? Oliko Hitler poikkeava yksilö vai asuuko meissä kaikissa samanlainen pahuus?

Maailmanhistoria muutamassa minuutissa on kelpo tietokirja lukijalle, joka ei halua päntätä nippelitietoa. Alexander von Schönburg tarjoilee hyvän yhteenvedon muun muassa vallankumouksista, keksinnöistä ja kaupungistumisesta. Hivenen kuitenkin kyseenalaistan kirjan eurooppakeskeisyyden, sillä vaikka Eurooppa on epäilemättä ollut monessa suhteessa tärkeä maanosa, maailmanhistoria muodostuu kuitenkin koko ihmiskunnan historiasta.

Toimittaja Alexander von Schönburg kiittelee saaneensa eniten tietoa ystävältään Yuval Noah Hararilta, Jerusalemin yliopiston professorilta. Maailmanhistoria muutamassa minuutissa -kirjaa ei kuulemma olisi olemassa ilman Hararin menestyskirjaa Sapiens – Ihmisen lyhyt historia. Olen jo aiemmin ajatellut, että Yuval Noah Hararin kirja voisi lukemisen arvoinen, ja nyt Sapiens kohosi pykälän ylemmäs TBR-listallani. Ehkäpä seuraava tietokirja, johon tartun, on Sapiens – Ihmisen lyhyt historia.

Saksankielinen alkuteos Weltgesichte to go, 2016.
Suomentanut Raija Nylander.
Kustantaja Atena, 2017. 251 sivua.

Elizabeth Kolbert: Kuudes sukupuutto

img_20160617_131515.jpg

Luen todella vähän (liian vähän!) tietokirjoja, mutta tämä helmikuussa 2016 suomeksi ilmestynyt teos herätti mielenkiintoni ja päätyi lopulta luettavakseni. Elizabeth Kolbert työskentelee toimittajana New Yorkerissa ja on aiemmin julkaissut muutaman kehutun tietokirjan, muun muassa ilmastonmuutoksesta. Kuudes sukupuutto räjäytti kuitenkin pankin, nousi New York Timesin bestseller-listalle ja nappasi viime vuonna parhaan tietokirjan Pulitzer-palkinnon. Kolbertin voittoisaa kirjaa on luonnehdittu merkittäväksi ja ajatuksia herättäväksi mutta myös mukaansatempaavaksi ja viihdyttäväksi.

Tämä tarinamme alkaa uuden lajin ilmestymisellä ehkä noin 200 000 vuotta sitten. Lajin jäsenet eivät ole erityisen nopeita, vahvoja tai hedelmällisiä, mutta ne ovat tavattoman kekseliäitä. Vähitellen ne laajentavat elinaluettaan, ylittävät meriä ja pyyhkäisevät heikompia lajeja pois tieltään. Nykyään tämä ruipelo laji asuttaa lähes jokaista kolkkaa maapallolla ja lisääntyy ennennäkemätöntä vauhtia. Homo sapiens muuttaa toimillaan planeetan elämää peruuttamattomasti.

Elizabeth Kolbertin Kuudes sukupuutto pitää sisällään kolmetoista lukua, joista jokainen esittelee joukkosukupuuton kannalta mielenkiintoisia eläin- ja kasvikunnan lajeja. Tiettävästi maapallolla on menneisyydessä ollut viisi merkittävää sukupuuttoaaltoa, ja tällä hetkellä on meneillään se kuudes sukupuutto. Noin kuusikymmentäviisi miljoonaa vuotta sitten loppunsa kohdanneet dinosaurukset tuntuvat nykyihmiselle kaukaisilta, suorastaan mielikuvituksellisilta olennoilta. Mutta mustatäpläinen, keltainen panamantynkäjalkasammakko on kuollut vasta hiljakkoin luonnossa sukupuuttoon, ja näitä pieniä myrkyllisiä sammakoita elää enää terraarioissa El Vallen Sammakkoeläinten suojelukeskuksessa.

Elizabeth Kolbert maalailee kirjassaan synkkiä kuvia tulevaisuudesta. Ihmisten avustuksella miljoonia eläin- ja kasvilajeja on siirtynyt uusille alueille ja vienyt elinmahdollisuudet alueen paikallisilta lajeilta. Lukuisia sammakkoeläimiä on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi, monia lajeja on jo ehtinyt menehtyä sukupuuttoon. Lepakot ovat hätää kärsimässä, eikä hyvin mene sarvikuonoillakaan. Korallien tuhoksi on koitumassa valtamerten happamoitumisen lisäksi muun muassa maatalouden valumista johtuva levien kasvu ja ilmastonmuutoksen aiheuttama veden lämpötilan nousu. Ja kun korallit katoavat, miljoonia koralleista riippuvaisia lajeja on vaarassa kadota myös.

Elizabeth Kolbert osaa kirjoittaa taitavasti ja helppotajuisesti. Vaikka Kuudes sukupuutto on alusta loppuun täynnä tiukkaa asiaa, Kolbert onnistuu melko hyvin välttämään kuivan puisevan sävyn ja pitämään kerronnan sujuvana, mielenkiintoisena. Mutta kevyttä luettavaa tämä ei sisältönsä takia todellakaan ole. Kuudes sukupuutto on järisyttävä, pysäyttävä, silmät aukaiseva tietopaketti, jonka lukemisesta suosittelen jokaiselle Homo sapiensille.

Englanninkielinen alkuteos The Sixth Extinction: An Unnatural History, 2014.
Suomentanut Pirkko Vesterinen. Kustantaja Atena, 2016. 367 sivua.

Flyktman, Mattila, Ranta: Linnut – Hauska tietokirja

2016-04-21-lintukirja

En ole aiemmin kirjoitellut lapselleni lukemistani kirjoista, mutta nyt päätin ottaa satunnaisesti tavaksi esitellä valikoituja lastenkirjoja. Ensimmäiseksi esittelyyn sai kunnian päätyä Reima Flyktmanin, Jari Mattilan ja Rauli Rannan Linnut – Hauska tietokirja.

Olen perinyt vanhemmiltani kiinnostuksen luontoon. En tosin ole koskaan kavunnut kiikarit kaulassa lintutorniin ja viettänyt koko päivää lintuja bongaillen. Mutta jos mökin rannassa on kasvanut vieras keltakukkainen kasvi, olemme kasvikirjasta etsineet sille nimen. Olemme seurailleet ukkospilvien muodostumista, rusakoiden kevätleikkejä, herneiden kasvua. Osaan erottaa mustarastaan kottaraisesta, en sekoita peipposta järripeippoon. Tunnistan lennosta taivaanvuohen ja äänestä punatulkun. Jos näen minulle vieraan kauniin kasvin tai pihaan pelmahtaa outo lintu, haluan löytää sille nimen ja saada lisää tietoa.

Olen yrittänyt vaivihkaa opettaa omalle lapselleni yleisimpien luontokappaleiden nimiä. En halua kasvattaa lapsestani aikuista, joka ei isona erota rusakkoa metsäjäniksestä, sekoittaa leskenlehden voikukkaan ja väittää varpushaukkaa kanahaukaksi. Minun mielestäni nämä kuuluvat normaaliin yleissivistykseen. Nykypäivän ihmiset tuntuvat kuitenkin valitettavasti niin vieraantuneen luonnosta, eikä moni taida edes huomata keväällä pihaan saapunutta keikuttelevaa västäräkkipariskuntaa tai syystaivaalla kiitävää komeaa kurkiauraa.

2016-04-21-lintukirja2

Linnut – Hauska tietokirja sisältää yli 90 Suomessa kuvattua lintua. Jokaista lintulajia varten on varattu koko aukeama. Toisella sivulla on faktatietoa linnusta ja tunnistamisessa auttava valokuva. Toisen sivun kuvassa linnulle on tapahtunut jotain hauskaa, kuten tilhi saa lumipesut ja meriharakka kiskoo maasta pitkää kastematoa. Suurimmasta osasta linnuista on hyvät valokuvat, mutta esimerkiksi aikuisesta räkättirastaasta olisin kaivannut kirjaan tunnistettavamman kuvan.

Ihmettelin ensin, miten linnut oikein on järjestetty kirjaan. Lehtopöllön jälkeen tulee luhtakana, pikkuvarpusen jälkeen punajalkaviklo. Nämähän ovat aakkosjärjestyksessä! Aikuisten lintuoppaisiin tottuneena nikottelin hetken. Mielestäni lastenkin tietokirjassa olisi luontevampaa kuin järjestää linnut lahkoittain ja heimoittain kuin aakkosittain. Nyt käpytikka on kaukana valkoselkätikasta, hiiripöllön ja varpuspöllön vertailu on tehty turhan hankalaksi.

Flyktmanin, Mattilan ja Rannan Linnut – Hauska tietokirja on pikemmin katselukirja kuin varsinainen tietokirja. Jokaisen linnun kohdalta löytyy kyllä tietolaatikko, jossa kerrotaan muun muassa linnun esiintymisalueista ja ravinnosta. Mutta lintujen bongailusta kiinnostuneelle kouluikäiselle lapselle ostaisin ennemmin kunnon lintuoppaan kuin lastenkirjan. Linnut on kuitenkin päiväkoti-ikäiselle ihan kiva ensimmäinen lintukirja, jonka parissa voi helposti tutustua yleisimpiin kotipihan ja mökkirannan lintuihin. Ja ehkä tämän kirjan myötä löytyy kipinä säännölliseen lintubongailuun.

Julkaistu vuonna 2016.
Kustantaja Readme.fi. 192 sivua