Peter James: Kirottu talo

wp-1489785091644.jpg

Englantilainen Peter James on luonut uraa niin elokuvatuottajana ja käsikirjoittajana kuin myös kirjailijana. Jamesin kirjoittamat Roy Grace -rikosromaanit ovat tuttuja monille dekkarien ystäville. James on napannut kirjoillaan useita palkintoja. Roy Grace -dekkareita on käännetty 36 kielelle, ja ne ovat myyneet huikeat yli 18 miljoonaa kappaletta.

Mutta tällä kertaa luvassa on kuitenkin jotain aivan muuta. Peter James on nimittäin kirjoittanut dekkarin sijaan vanhan kunnon kummitustarinan. Kirottu talo on kuulemma saanut innoituksensa Peter Jamesin entisen kotitalon oudoista tapahtumista.

Hän katseli peltoja, sitten talon julkisivua, ja saattoi hädin tuskin vieläkään uskoa, että he asuivat täällä, että tämä oli heidän kotinsa, että tänne, ehkä, toivottavasti, he voisivat kaikkien niiden kotiensa jälkeen jopa asettua asumaan ja viettää loppuikänsä. Heidän kaikkien aikojen kotinsa.

Ollie Harcourt, hänen vaimonsa Caro ja heidän 12-vuotias tyttärensä Jade muuttavat syrjäiseen Cold Hillin kartanoon. Ollie on innoissaan heidän uudesta kodistaan, mutta Caro on huolissaan rapistuneen kartanon kunnosta ja edessä olevista mittavista remonteista, Jade ikävöi kaupunkiin jääneitä ystäviään.

Heti muuton jälkeen kartanossa alkaa tapahtua outoja. Vilahtelevia varjoja, leijuvia valopalloja, kylmiä ilmavirtauksia, utuisia hahmoja. Harcourtin perhe on kauhuissaan, mutta poismuutto ei tule kysymykseen, koska heidän kaikki rahansa ovat kiinni Cold Hillin kartanossa.

Harcourtit eivät selvästikään asu kartanossaan yksin. Eivätkä he ole tervetulleita taloon.

Tämä unelmien koti, johon he olivat muuttaneet kaksi viikkoa sitten, oli osoittautunut jo näiden kahden viikon aikana pahemmaksi painajaiseksi kuin hän olisi ikinä osannut kuvitella. Heidän olisi selvitettävä tämä. He selvittäisivät tämän. Hitto soikoon, he selvittäisivät tämän.

Kirottu talo on perinteinen kummitustarina. Peter James ei tuo kauhugenreen mitään uutta, eikä edes oikeastaan tarvitsekaan. Ränsistyneen kartanon vihamielisistä kummituksista on kirjoitettu lukuisia kauhujuttuja, ja kyllä maailmaan vielä yksi karmaiseva kummitustarina lisää mahtuu.

Mutta minulla oli valitettavasti samankaltaisia ongelmia kuin Järjellä ja tunteella -blogin Susalla. Peter Jamesin kuvailu on nimittäin paikoitellen puuduttavan yksityiskohtaista ja laimentaa tehokkaasti kauhua. Ei minua kiinnosta jokaisen auton merkki, vuosimalli ja väri. En ole myöskään kiinnostunut uuneista ja kahvinkeittimistä. Turhaannuin ja ärsyynnyin heti kirjan alussa, enkä päässyt harmituksestani eroon.

Myönnän, että jonain toisena hetkenä olisin saattanut pitää tästä paljon enemmän. Nyt pakersin Kirotun talon parissa yli viikon enkä ollut saada tätä millään luetuksi loppuun. Hyytävän outoja tapahtumia sattuu kartanossa jatkuvasti, mutta kertomus ei vain tempaissut minua mukaansa. Yritin suhtautua kummituksiin liian rationaalisesti, juutuin Peter Jamesin yksityiskohtaiseen kuvailuun.

Mutta ei Kirottu talo todellakaan niin huono ole, että Peter Jamesin ystävien kannattaisi kokonaan skipata tämä. Jos tykkää Jamesin tyylistä eikä vieroksu perinteisiä kummitustarinoita, suosittelen ehdottomasti tutustumaan Kirottuun taloon.

Englanninkielinen alkuteos The House on Cold Hill, 2015.
Suomentanut Sirpa Parviainen. Kustantaja Minerva Kustannus, 2017. 329 sivua.

Thomas Rydahl: Erakko

img_20161227_000404_319.jpg

Luin aiemmin tässä kuussa norjalaisen Jørn Lier Horstin Ajokoirat-dekkarin, joka oli palkittu Lasiavaimella vuonna 2013. Tämä tanskalaisen Thomas Rydahlin Erakko on napannut samaisen pystin vuonna 2015. Lisäksi Erakko on palkittu Tanskassa vuoden 2014 parhaana esikoisromaanina sekä seuraavana vuonna Tanskan parhaana rikosromaanina. Ennakko-odotukseni olivat luonnollisesti korkealla tämän palkintoja kahmineen Erhard Jørgensen -dekkarisarjan aloitusosan suhteen. Suuret kiitokset arvostelukappaleesta Minerva Kustannukselle!

Erhard Jørgensen on seitsemääkymppiä lähestyvä mies. Erakkomainen ja erittäin omalaatuinen tyyppi. Tanskasta kotoisin mutta asunut viime vuodet Kanariansaarilla Fuerteventurassa. Ajelee taksia ja virittelee pianoja. Ei osaa käyttää kännykkää eikä myöskään tietokonetta. Lemmikkinään kaksi vuohta, Ohukainen ja Paksukainen.

Fuerteventuran rannalla lojuu hylätty auto, jonka sisältä löytyy tanskalaisen sanomalehden palasia. Ja kuollut poikavauva, jota kukaan ei tunnu kaipaavan. Paikallinen poliisi ei halua lomasaarelle huonoa julkisuutta ja yrittää haudata tapauksen pikaisesti. Mutta kuollut vauva ei jätä Erhardia rauhaan, hän päättää selvittää tapauksen.

Erhard ei ymmärrä, miksi se tekee hänet niin vihaiseksi ja värjää hänen sisimpänsä pikimustaksi ja miksi hän ei vain voi antaa asian olla. Maailmassa on taatusti tuhansittain pahvilaatikoita, joissa on pikkulapsia. Voisi kenties täyttää kokonaisen varastohallin pahvilaatikoilla, joihin on hylätty pikkulapsia. Se on rakkaudettomin näky, jonka hän on koskaan kuvitellut.

Huomasin heti ensimmäisten sivujen myötä, että Thomas Rydahlin Erakko ei ole mikään helppo dekkari, joka ahmaistaan nopeasti välipalana ja hypätään sitten vauhdilla seuraavan dekkarin kimppuun. Erakko nimittäin vaatii keskittymistä, oman aikansa ja lukurauhansa. Jälkiviisaana voisin sanoa, että tätä dekkaria ei olisi kannattanut ottaa luettavakseni enteroviruksen kanssa painiskellessa ja jouluhässäkän keskellä. Erakko olisi ehdottomasti ansainnut lukijaltaan enemmän paneutumista kuin pystyin sille nyt tarjoamaan.

Thomas Rydahlin Erakko on melko hidastempoinen rikosromaani. Toisaalta minä pidin Rydahlin tyylistä, toisaalta kaipailin kerrontaan reippaasti tiivistämistä. Hylätty poikavauva on vain yksi osanen tarinasta mutta se tärkein, sillä kuollut vauva sysää kaiken liikkeelle. Erhard, lempinimeltään Erakko, joutuu keskelle aikamoista sotkua, mutta Rydahl on jättänyt dekkariinsa paljon joutokäyntiä, mietiskelyä ja taksilla ajelua.

En ihan täysin pysty käsittämään, miten Thomas Rydahlin Erakko on onnistunut nappaamaan niin monta merkittävää palkintoa. Tanskassa vuoden paras esikoisromaani sekä paras rikosromaani. Ja vielä kaiken kruunuksi se parhaalle pohjoismaiselle dekkarille myönnettävä Lasiavain-palkinto. Rydahlin Erakko ei ole huono kirja, ei suinkaan, mutta Erakko ei myöskään ole hetkessä ahmittava lukusukkula. Esikoisromaaniksi hieno mutta dekkariksi ehkäpä liian vaativa ja hidastempoinen.

Tanskankielinen alkuteos Eremitten, 2014.
Suomentanut Salla Korpela. Kustantaja Minerva Kustannus, 2016. 486 sivua.