Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Baltimoren sukuhaaran tragedia. Stephanie Mailerin katoaminen. Huoneen 622 arvoitus. Pitkiä nimiä, paksuja kirjoja. Sveitsiläisen Joël Dickerin romaanit tuntuvat jakavan mielipiteitä, mutta minua kiehtoo hänen tapansa kertoa tarinoita. Miten hän osaa koukuttaa lukijansa, raotella salaisuuden verhoa taitavasti, räväyttää yllätyksiä yllätyksien perään.

Olin aikonut säästellä tämän elokuussa ilmestyneen Huoneen 622 arvoituksen syyslomaviikolle. Mutta lopulta en sittenkään malttanut odotella lokakuun lopulle saakka kirjan lukemista, vaan tartuinkin tähän 650-sivuiseen herkkupalaan jo nyt syyskuussa.

”Olen kiertänyt koko kerroksen ja tarkistanut asian: huonetta numero 622 ei ole olemassa. Se on fakta. Miksi Palace de Verbier -hotellissa on huoneen numero 622 tilalla huone numero 621 B?”

Kirjailija nimeltä Joël suree kustannustoimittajansa Bernard de Fallois’n kuolemaa. (Ja kyllä, Joël Dickerilla itsellään on ollut samanniminen kustannustoimittaja, joka menehtyi 91-vuotiaana vuonna 2018.) Piristystä surun ja kirjoitustyön täyteisiin päiviin tuo naapuriin muuttanut viehättävä nuori nainen, lastenlääkäri Sloane. Suhde ei kuitenkaan kestä pitkään, ja murheitaan paetakseen Joël päättää matkustaa lomalle Sveitsin Alppien rauhaan, vanhaan ja ylelliseen Palace de Verbier -vuoristohotelliin.

Joël majoittuu upeaan sviittiin, huoneeseen numero 623. Hotellin käytävällä hän kiinnittää huomiota huoneiden numerointiin ja alkaa ihmetellä asiaa. Palace de Verbier -hotellissa ei nimittäin ole lainkaan huonetta numero 622. Joël ja huoneessa 621 B asuva Scarlett alkavat yhdessä selvitellä mysteeriä.

Kaksikko saa nopeasti selville, että huoneessa numero 622 oli tapahtunut murha. Viikonloppuna, jona murha tapahtui, hotellissa oli vietetty Ebezner-pankin työntekijöiden juhlia, joissa oli ollut tarkoitus julkistaa pankin uuden johtajan nimi. Murhaa ei ollut koskaan selvitetty, ja Joël ja Scarlett alkavat penkoa tarkemmin Ebezner-pankin salaisuuksia.

”Kirjailija, hotellissa on tapahtunut murha! Eikö se olekin uskomatonta! Voin jo kuvitella hämyisen tunnelman ja poliisin kuulustelemassa silminnäkijöitä takan ääressä.”
”Mitä oikein haluat meidän tekevän? Aloittavan tutkinnan uudestaan? Selvittävän murhan, vaikka poliisikaan ei ole onnistunut siinä, niinkö?”
”Nimenomaan! Olet parempi kuin poliisi – olet kirjailija. Tutkimme tapausta yhdessä ja sinä kirjoitat siitä romaanin!”

Joël Dickerin Huoneen 622 arvoitus on juonivetoinen mysteeriromaani. Lukija kiskaistaan mukaan selvittelemään sveitsiläispankin kabineteissa kuiskittuja salaisuuksia ja Ebeznerin suvun kaapeissa piileskeleviä luurankoja. Dickerille tyypilliseen tapaan tarina on monitahoinen, monessa aikatasossa kulkeva, ja romaanin henkilögalleria on laaja. Dicker pitää kuitenkin romaaninsa langat tiukasti hyppysissään, ja runsaudestaan huolimatta Huoneen 622 arvoitus on helppolukuinen.

Mutta löysin joukon miinuspuolia kirjasta. Henkilöhahmojen käytös tuntuu epäaidolta ja teennäiseltä. Psykologinen puoli jää ohueksi. Liikaa vehkeilyä ja epämääräistä suhmurointia. Yliampuvia tiedusteluagenttitouhuja. Pulmat ratkeavat välillä turhankin näppärästi, mutkissa on oikomisen makua. Ja samaan aikaan tarina tuntuu rönsyilevän aikamoisesti ympäriinsä.

Mutta eivät nämä haksahdukset ihan niin paljoa haittaa, kun Dickerin romaani on muuten niin vetävää, taiturimaista kerrontaa. Dickerin ansiot ovatkin nimenomaan monitasoisten mysteerien luomisessa ja vangitsevassa juonenkuljetuksessa, eivät niinkään uskottavassa ja yksityiskohtaisessa kuvailussa.

Joël Dicker on nokkelasti yhdistellyt keksittyyn tarinaan todellisia yksityiskohtia omasta elämästään ja kirjailijan urastaan. Tosin minä en juurikaan pitänyt näistä muisteloista. Dicker on selvästikin halunnut kertoa, miten hieno mies kustannustoimittaja Bernard de Fallois oli ollut. Mutta minä haluan lukea jännittävää dekkaria, en Dickerin herkkiä muistelmia.

Huoneen 622 arvoitus on viihdyttävä ja mukaansatempaava mysteeriromaani vaikkakaan ei parasta Joël Dickeria. Mutta eihän tätä malttanut käsistään laskea, joten tuhti 650-sivuinen dekkari oli muutamassa illassa hotkaistu. Herkullisen monitahoinen, runsas ja mutkikas!

Ranskankielinen alkuteos L’Enigme de la Chambre 622, 2020.
Suomentanut Kira Poutanen.
Kustantaja Tammi, 2021. 648 sivua.

Joël Dickerin suomennetut romaanit:
1. Totuus Harry Quebertin tapauksesta (2012, suom. 2014)
2. Baltimoren sukuhaaran tragedia (2015, suom. 2016)
3. Stephanie Mailerin katoaminen (2018, suom. 2019)
4. Huoneen 622 arvoitus (2020, suom. 2021)