Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Pieksämäkeläinen Tuire Malmstedt on mielestäni yksi parhaista suomalaisista dekkarikirjailijoista. Malmstedtin kirjoittama Isa Karos -dekkarisarja lumosi minut täysin. Miten taitavasti Malmstedt osaakaan liikkua monessa eri aikatasossa, miten upeasti hän loihtii vavahduttavan vahvoja tunnelmia ja piinaavan jännittäviä juonikuvioita.

Mutta nyt Tuire Malmstedt on vaihtanut kustantamoa, Myllylahdelta Aulaan. Ja samalla käynnistyy aivan uusi dekkarisarja, jonka pääosassa rikoksia ratkovat tutkijat Elmo Vauramo ja Matilda Metso. Kaksikon ensimmäinen yhteinen tutkinta on raskas lapsen katoamistapaus.

Hänen vatsassaan pyöri ikävä tunne, muisto vastaavasta tapauksesta, joka ei päättynyt hyvin.
Tämä on ihan eri tapaus, Elmo vakuutteli itselleen. Ja tämä on minun ja Matildan ensimmäinen yhteinen tapaus. Tämä pitää hoitaa hyvin.

Rikosylikonstaapeli Elmo Vauramo on palannut lapsuutensa maisemiin Jyväskylään ja saa työparikseen hiljaisen Matilda Metson. Heidän ensimmäinen yhteinen tapauksensa on jokaisen vanhemman pahin painajainen. Neljävuotias Lenni on kadonnut leikkipuiston hiekkalaatikolta.

Lilja irrottaa kätensä poikansa kädestä bussipysäkillä ja antaa tämän juosta tien yli kouluun. Henri kääntyy vielä portilla katsomaan äitiään, hymyilee ja vilkuttaa. Poika on innoissaan tulevasta Hitonhaudan retkipäivästä. Poika katoaa värikkäiden takkien ja reppujen täplittämälle koulunpihalle.
Katoaa.

Kaksikymmentäkahdeksan vuotta sitten seitsemänvuotias Henri oli juuri aloittanut ekaluokan, kun hän katosi koulun metsäretkellä. Poikaa ei koskaan löydetty, ja lopulta tutkinta lopetettiin tuloksettomana. Henrin vanhemmat Lilja ja Leo ovat murheen murtamia.

Nykyisin Lilja on kuuroutunut ja menettänyt yhteyden muistisairauden syövereiden uponneeseen mieheensä. Muistoissaan Lilja leikkii usein poikansa kanssa, mutta Leo ei edes muista Henrin olevan poissa. Kun Lilja sitten lukee lehdestä pienen Lennin katoamisesta, hän päättää vielä kerran yrittää selvittää, mitä Henrille oikein oli tapahtunut.

Herrani on pelastajani, niin hän on sanonut. En tiedä, miltä hän minut on pelastanut. Mutta hän on ainoa, joka minulla enää on. Hän ja tämä pimeä huone.
Herran huone.

Lasitarhassa on monta raastavaa ihmiskohtaloa. Kadonneet pojat Henri ja Lenni. Henrin äiti Lilja kaipaa niin jäljettömiin kadonnutta poikaansa ja muistisairauteen vajonnutta miestään kuin myös kuurouden myötä menettämäänsä musiikkia ja luonnon ääniä. Henrin dementoitunut isä Leo on murheellinen, vaitelias hahmo. Myös rikostutkijoilla Elmo Vauramolla ja Matilda Metsolla on omat taakkansa kannettavanaan, mutta onneksi kumpikaan ei kuitenkaan vello liian synkeissä tunnelmissa.

Lasitarha on herkkua psykologisten dekkareiden ystäville. Tarinaa rakennetaan melko hitaasti, henkilöhahmojen ajatuksiin ja muistoihin tutustuen. Rikostutkijat Elmo Vauramo ja Matilda Metso sekä Henrin äiti Lilja ovat kaikki niin kiinnostavia hahmoja, että mielelläni vietin aikaa heidän kanssaan. Erityisesti Matilda jäi mietityttämään, toivottavasti häneen päästään tutustumaan paremmin dekkarisarjan seuraavassa osassa.

Tuire Malmstedtin Lasitarha on ehyt ja vangitseva kokonaisuus. Pimeydestä saattaa katsoa takaisin mitä vain, mutta kirja ei jätä rauhaan ennen kuin lukija on selvittänyt, mitä pimeys kätkee uhkaaviin varjoihinsa. Vahvatunnelmainen dekkari huiskii lepakon nahkaisilla siivillä ja pauhaa Herran sanaa, eksyttää häikäisevään lasitarhaan ja sulkee pimeään huoneeseen. Juonenkäänteet hätkähdyttävät, eikä loppuratkaisukaan jätä kylmäksi. Rankka mutta erinomainen dekkari!

Julkaistu vuonna 2021.
Kustantaja Aula & Co. 361 sivua.
Kannen suunnitellut Tuomo Parikka.

* * *

Isa Karos -dekkarisarja:
1. Pimeä jää (Myllylahti, 2018)
2. Mykkä taivas (Myllylahti, 2019)
3. Enkelimetsä (Myllylahti, 2020)

Metso & Vauramo -dekkarisarja:
1. Lasitarha (Aula & Co, 2021)