Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

”Voivatko enkelitkin kuolla?” poika sivalsi hiljaisuuden poikki.
Äiti hätkähti, mutta viritti ystävällisen hymyn kasvoilleen.
”Enkelitkö? Ei tietenkään. Ne ovat kuolemattomia. Siksi ne voi aina suojella meitä.”
Poika nyökkäsi mietteliäänä.
”Mistä sinulle tuommoinen nyt tuli mieleen?” äiti kysyi.
”Siitä, että tuolla metsässä roikkuu enkeli puussa.”

Tuire Malmstedtin Pimeä jää valittiin vuoden 2018 esikoisdekkariksi. Pimeä jää oli erittäin vakuuttava ja upea esikoisromaani, mutta Malmstedtin toinen dekkari Mykkä taivas suorastaan räjäytti potin ja kahmi minulta täydet viisi tähteä. Ja nyt tänä syksynä rikosylikonstaapeli Isa Karoksesta kertovaan sarjaan ilmestyi odotettu kolmas osa, joka kantaa nimeä Enkelimetsä.

Lumi on peittänyt Savonlinnan, pakkanen paukkuu -30 asteessa. Poliisilaitoksella on ollut rauhallista, mutta yhtäkkiä Isa Karos ja hänen työtoverinsa joutuvat keskelle hankalaa tutkintaa. Metsästä löytyy hirtetty nainen, melkein kuin enkeli, pukeutuneena valkeaan morsiuspukuun. Poliisit epäilevät ensin, että sulhasensa jättämäksi joutunut Verna on tehnyt itsemurhan. Mutta tutkinnan edetessä alkaa vaikuttaa siltä, että hirtetty morsian onkin joutunut henkirikoksen uhriksi.

Isa Karos tempautuu tiukasti mukaan tutkintaan. Hirtetyn morsiamen murha koskettaa syvästi, koska Isa on itsekin tuleva morsian, menossa ensi kesänä naimisiin. Isan surua lisää myös se, että hän tuntee entuudestaan kuolleen naisen isän, eivätkä he voi ymmärtää, miksi kukaan haluaisi murhata kiltin Vernan. Tutkinta tulee Isan uniin ja aiheuttaa järkyttäviä painajaisia.

Savonlinnaan sijoittuvan murhatutkinnan rinnalla kuljetetaan kahta erilaista juonipolkua. Toinen tarinoista sijoittuu 1600-luvulle Marinmaahan. Toisessa tarinassa seuraillaan lasta, jonka perheen elämää varjostaa isän alkoholiongelma. Tälläkään kertaa nämä kaksi erillistä sivujuonta eivät aluksi tunnu liittyvän millään tavalla pääjuoneen, mutta lopussa sivutarinat yhdistyvät Savonlinnan hirtetyn morsiamen tapaukseen.

Ihailen suuresti Tuire Malmstedtin lahjakkuutta kirjailijana. Miten taitavasti hän osaa liikkua monessa eri aikatasossa, miten upeasti hän loihtii vavahduttavan vahvoja tunnelmia ja piinaavan jännittäviä juonikuvioita. Henkilöhahmot ovat inhimillisiä ja juonenkäänteet yllättäviä. Tarina on synkkä, jopa ahdistava, mutta Malmstedtin tekstiä on vaivatonta lukea.

Mielenkiintoista nähdä, miten Isa Karoksen hahmo kehittyy jatkossa. Näissä kolmessa dekkarissa Isa on ollut niin rikki, niin mieleltään järkkynyt, että kernaasti soisin hänelle jo tasaisempia, onnellisempia aikoja.

Kiitokset arvostelukappaleesta Myllylahdelle!

Julkaistu vuonna 2020.
Kustantaja Myllylahti. 310 sivua.

* * *

Isa Karos -dekkarit:
1. Pimeä jää (2018)
2. Mykkä taivas (2019)
3. Enkelimetsä (2020)