Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Ruotsalaiskirjailija Johanna Mo koki nuorena järkytyksen, kun hänen siskonsa 15-vuotias poikaystävä tuomittiin taksinkuljettajan murhasta. Tapaus oli kuulemma tärkeä sysäys hänen rikoskirjailijan uralleen. Romaaneissaan hän haluaa tutkia, miten rikos vaikuttaa tekijän ja uhrin läheisiin. Johanna Mo on julkaissut jo useamman kirjan, mutta tämä Saarimurhat-sarjan aloittava Yölaulaja on hänen ensimmäinen suomennettu romaaninsa.

Hän kaipaa yölaulajaa. Sen korkeita, nopeita ääniä, jotka pitävät pimeyden loitolla.

Yölaulajan päähenkilö on rikostutkija Hanna Duncker. Hänen ollessaan yhdeksäntoistavuotias hänen isänsä Lars Duncker tuomittiin murhasta. Öölannissa sijaitsevassa pikkukaupungissa kohistiin ja juoruttiin tapauksesta niin paljon, että Hanna pakeni Tukholmaan. Mutta nyt vankilasta vapautunut Lars ryypännyt itsensä hengiltä, ja kotiseutuaan ikävöinyt Hanna on muuttanut takaisin Öölantiin. Paikalliset tosin vieläkin tunnistavat Dunckerin nimen, Hanna leimataan yhä murhaajan tyttäreksi.

Hanna on saanut rikostutkijan paikan Kalmarin poliisilaitokselta, vakavia rikoksia tutkivasta ryhmästä. Hanna heitetään heti ensimmäisenä työpäivänä keskelle henkirikostutkintaa, kun saksalaisturistit löytävät viisitoistavuotiaan pojan pahoinpidellyn ruumiin. Kuolleen pojan äiti on Rebecka, Hannan nuoruusvuosien paras ystävä, johon Hanna ei ole ollut missään yhteydessä kuuteentoista vuoteen.

”Haluan että lupaat vain yhden asian.”
”Minkä?”
”Että löydät sen, joka tappoi Joelin.”
Hanna tiesi, ettei sellaisia lupauksia pitäisi koskaan antaa, mutta nyt oli kyse Rebeckasta. Hänellä ei ollut vaihtoehtoa.
”Selvä”, hän sanoi. ”Lupaan sen.”

Johanna Mon Yölaulaja on perushyvä skandidekkari. Sellainen jonka seuraan on vaivatonta heittäytyä työviikon keskellä, väsyneenä arki-iltana. Sellainen joka ei herätä liian vahvoja tunteita eikä vaadi lukijaltaan liikaa. Ja hyvä niin. Kaipasinkin juuri nyt helppoa ja viihdyttävää luettavaa.

Yölaulaja rakentuu lyhyistä, napakoista luvuista. Välillä seuraillaan tapahtumia nykyhetkessä, Hannan elämää ja poliisien tutkimuksia. Välillä palataan ajassa taaksepäin kuolleen teini-ikäisen pojan viimeiseen päivään, joka kului koulusta lintsaten. Henkilöt tulevat hiljalleen tutuiksi, ja mitä pidemmälle kirja eteni, sitä enemmän huomasin kiinnostuvani heistä. Jännitys tihenee loppua kohden, ja Johanna Mo onnistuu myös ilahduttavasti yllättämään juonenkäänteillään.

Vaikka Johanna Mo on kertonut haluavansa kirjoissaan tutkia, miten rikos vaikuttaa tekijän ja uhrin lähipiiriin, ei Yölaulaja mitenkään loista tässä asiassa. Läheisiä seuraillaan, heidän surunsa huomioidaan, mutta ei mielestäni sen enempää kuin yleensäkään dekkareissa. Esimerkiksi juuri lukemani Tuire Malmstedtin Lasitarha käsitteli läheisten tuskaa paljon syvemmin ja koskettavimmin.

Yölaulaja on ihan kelpo dekkarisarjan avaus. Ja sen verran koukuttavan vihjeen Johanna Mo antaa seuraavan kirjan tapahtumista, että saatanpa toistekin lukea Hanna Dunckerista.

Ruotsinkielinen alkuteos Nattsångaren, 2020.
Suomentanut Kristiina Vaara.
Kustantaja Like, 2021. 396 sivua.