Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Laura Lehtolan kolmas romaani Minä valitsin sinut saapui minulle yllärinä. En tiennyt kirjailijasta etukäteen mitään, en tiennyt mitä kirjalta odottaa. Kansi on kuitenkin niin herkullisen kesäinen, että yhtenä marraskuisena iltana avasin kirjan, lukematta edes ensin takakannen tekstiä, ja sukelsin Lehtolan kirjan maailmaan.

Portaissa mietin, miksen voi olla ihminen, joka sisustaa soluhuoneensa ”omannäköisekseen”, maksaa laskut ajoissa ja palauttaa kirjat kirjastoon ennen kuin sieltä lähetetään pyyntö korvata aineisto täysimääräisenä. Ihminen, joka käy luennoilla ja tenteissä.

Vuonna 2003. Saara potee krapulaa, kun opiskelija-asunnon oven taa ilmestyy yllättäen uusi kämppis. Elisa on kiltti kympin tyttö, opiskelee ahkerasti ja soittaa pianoa. Saara ei ole käynyt vuoteen tenteissä, haaveilee kirjan kirjoittamisesta ja on elämänsä kanssa vähän hukassa.

– Sä et tajua, miten paljon mä olen sua ajatellut.
Sanon etten tajua enää mitään ja suutelen sitä. Sen huulet ovat pehmeä meri.

Vuonna 2016. Saaralla ja Elisalla on takana jo monta yhteistä vuotta. Heillä on ihana kuusivuotias poika. Saara tuskailee uuden kirjansa kanssa. Elisa elättää perheensä, hoitaa lapsen ja kodin. Saara odottaa innokkaasti pojan kasvamista ja kahdenkeskistä aikaa Elisan kanssa, mutta Elisa haaveilee toisesta lapsesta.

Ahdistaa ajatus siitä, että jos me Elisan kanssa vain mummoudumme päivä, viikko, kuukausi ja vuosi kerrallaan. Että vähitellen romantiikka loppuu, kaikki loppuu.

Saara on ihminen, joka ei ole koskaan lähettänyt joulukortteja, nimikoinut lastenvaatteita, vienyt talvivaatteita varastoon, havainnut että lapsi tarvitsee uudet kengät tai muistanut, että sillä on tarhassa retkipäivä.
Rakastan sitä, mutta tuntuu, että tuollaisen ihmisen kanssa elääkseen pitäisi olla suunnilleen kotirouva. Yhtälö, jossa pitäisi hoitaa lapsi, vaativa työ ja Saara, alkaa olla mahdoton.

Oman paikkansa etsimistä. Perheen ja yhteiskunnan odotuksia ja vaatimuksia. Rakastumista ja kaapissa oloa. Naisparin vauvahaaveita ja lopulta se kovasti odotettu lapsi. Arjen iloja ja suruja, aurinkoa ja harmautta. Odotuksia ja toiveita. Pettämistä ja riitoja.

Laura Lehtolan teksti on kepeää, humoristista ja helppolukuista. Kevyen kerronnan takaa löytyy kuitenkin tummempia sävyjä, raskaampia aiheita. Lehtola osaa ihailtavan vähäeleisesti nostaa esiin monia isoja ja tärkeitä teemoja. Tarina rullaa koko ajan sujuvasti eteenpäin, eikä asioita jäädä alleviivailemaan liiaksi. Lukija löytää samaistumisen kohteita niin tunnollisesta Elisasta kuin myös huolettomammasta Saarasta sekä heidän elämästään ja parisuhteestaan.

Laura Lehtolan Minä valitsin sinut muistuttaa aiemmin tänä syksynä lukemaani Emmi Pesosen Maailman kauneinta sanaa. Molemmissa kirjoissa käsitellään vaikeita aiheita, mutta tyyli on kevyehköä. Lehtolan romaanissa teemana on muun muassa sateenkaariperhe ja pettäminen, Pesosen kirjassa kipuillaan uusperheen haasteiden ja mielenterveysongelmien kanssa.

Kiitos arvostelukappaleesta Otavalle!

Julkaistu vuonna 2020.
Kustantaja Otava. 319 sivua.
Kannen suunnitellut Päivi Puustinen.