Joulukuussa luin ja kuuntelin kolmetoista kirjaa. Kuukauteen ei mahtunut yhtään viiden tähden kirjaa, mutta suosittelemisen arvoisia kirjoja ovat ainakin Peter Englundin Murha Sunnuntaitiellä, Robert Galbraithin Levoton veri, Ben Macintyren Vakooja ja petturi ja Heidi Blaken Tappolista.

Joulukuussa lukemani arvostelukappaleet olivat lokakuussa saapuneita kirjoja, yksi pyydetty ja yksi yllärinä saapunut arvostelukappale. Laura Lehtolan Minä valitsin sinut on romaani Saarasta ja Elisasta, heidän elämästään ja parisuhteestaan. Lähes 900-sivuinen Robert Galbraithin Levoton veri on viides osa dekkarisarjasta, jossa seurataan yksityisetsivä Cormoran Striken ja hänen yhtiökumppaninsa Robin Ellacottin tutkimuksia.

Terho Miettisen ja Raija Pellin Harhaanjohtajat – Vahvassa uskossa esittelee uskonlahkojen nurjia puolia. Karismaattisia johtajia, fyysistä ja henkistä väkivaltaa, mielivaltaa ja hyväksikäyttöä, manipulointia ja sortamista. Kirja tutustuttaa lukijan lyhyesti muutamiin viimeisen sadan vuoden aikana Suomessa vaikuttaneisiin lahkoihin, joita ovat muun muassa åkerblomilaisuus ja korpelalaisuus. Tarkemmin paneudutaan esimerkiksi parantamiseen ja kielillä puhumiseen. Teoksen aihe on mielenkiintoinen, mutta lopputulos on harmillisen huonosti kirjoitettua ja raskassoutuista. Tekstistä paistaa vahvasti läpi kirjoittajien omat tuomitsevat mielipiteet, sävy on hetkittäin hyvinkin syyttävä ja paasaava. Kerronta on sekavaa ja jäsentelemätöntä, asiasta toiseen hypitään äkkinäisesti.

Peter Englundin Murha Sunnuntaitiellä on true crime -kirja vuonna 1965 Tukholmassa tapahtuneesta murhasta. Nuori nainen löydetään kuolleena sängystään. Tapausta luullaan aluksi itsemurhaksi, mutta sitten rikostutkijat löytävät pienen vihjeen ulkopuolisesta tekijästä. Historioitsija Peter Englund kuvaa askel askeleelta murhan mutkikasta selvitystyötä ja tutustuttaa lukijat murhaajan sairaaseen mieleen. Huh huh. Hienoa ajankuvausta 1960-luvun Ruotsista, kiinnostavaa poliisien työn kuvailua, mutta katkelmat murhaajan omista muistiinpanoista ovat rankkaa luettavaa. Erinomaista, taitavasti kirjoitettua true crimeä.

Erling Kaggen Hiljaisuus – melun ja kiireen keskellä on kirja hiljaisuudesta ja sen tärkeydestä. Erityisesti hiljaisuutta on syytä arvostaa ja vaalia nykyisessä meluisassa ja kiireisessä maailmassa. Rauhoittava, ajatuksia herättävä teos. Lukijana on mainio Juhani Rajalin, muun muassa Avarasta luonnosta tuttu ääni.

Ben Macintyren Vakooja ja petturi – Kylmän sodan tärkein vakoiluoperaatio on henkeäsalpaavan jännittävä tosielämän vakoojajännäri. Eversti Oleg Gordijevski on noussut Neuvostoliitossa KGB:n huipulle, mutta salaa hän on jo vuosia toiminut kaksoisagenttina Britannian hyväksi. Yksikään vakooja ei onnistunut välittämään yhtä tärkeitä tietoja lännelle kuin Oleg Gordijevski, mutta paljastuessaan hän maksaisi vakoilusta hengellään. Huh, miten koukuttava kirja! Huikea tositarina pesee mennen tullen keksityt James Bond -jännärit.

Heidi Blaken Tappolista – Kremlin salamurhaohjelma ja Vladimir Putinin sota länttä vastaan on niin ikään tietokirja. Vladimir Putinin valtaantulon jälkeen lukuisia venäläisiä oligarkkeja ja toisinajattelijoita on kuollut epäilyttävissä olosuhteissa. Jos nimi päätyy Kremlin tappolistalle, henkilö ei ole turvassa edes ulkomailla. Tässäpä taas yksi silmiä avaava tietokirja jolle annan vahvan suosituksen. Heidi Blake kirjoittaa raskaasta aiheesta vetävästi ja koukuttavasti. Kauhistuttava ja kylmäävä teos.

Anna Janssonin Mustaa lunta on lyhyt Maria Wern -dekkari. Gotlannissa vietetään Lucian päivää, kun seitsemänvuotias Tove katoaa koulun pihalta. Vajaan tunnin pituinen äänikirja on nopeasti kuunneltu. Ensin kaikki pielessä, mutta tarinalla on joulun aikaan sopiva onnellinen loppu. Ihan mukava pieni välipaladekkari, tosin minun makuuni liiankin kevyt ja höttöinen.

Päivi Alasalmen Tuo tumma nainen on psykologinen trilleri Helenasta ja Hannusta, heidän pojastaan Ohtosta ja tämän ihastuttavasta tyttöystävästä Pauliinasta. Äänikirjassa on kolme eri lukijaa – Helenan kertojaäänenä on Karoliina Kudjoi, Ohton Antti Pääkkönen ja Pauliinan äänenä Anniina Piiparinen. Pauliinan tultua raskaaksi onnelliset isovanhemmat Helena ja Hannu pyytävät nuorenparin asumaan upeaan taloonsa, mutta pian he joutuvat huomaamaan Pauliinassa piilevän jotain salattua, jotain synkkää. Kuuntelin äänikirjan yhdeltä istumalta. Koukuttava, yllättävä. Hyytävä.

Päivi Alasalmen Ei jälkeäkään on talvinen suljetun huoneen mysteeri. Pohjois-Suomessa sijaitsevan rinnehotellin johtaja murhataan. Valvontakameroiden mukaan kukaan ei ole tullut hotelliin eikä lähtenyt sieltä pois, joten murhaajan on oltava yhä hotellissa. Mukava mutta heppoinen rikospähkinä, tämäkin yhdeltä istumalta kuunneltu.

Emma Uusihakalan Ei voi korjata on psykologinen jännäri, ripauksella romantiikkaa. Anna viettää kesää yksin mökillään, jossa uusi mökkinaapuri saa hänet unohtamaan kaupungissa vaanivan sarjaraiskaajan ja kotona odottavat avio-ongelmat. Mutta onko Anna mökissään turvassa? Uusihakalan esikoisromaani on pienistä puutteistaan huolimatta ihan kelpo jännäri.

Marko Hautalan Vihreät kuulat – Jouluinen kauhutarina on mustalla huumorilla ryyditetty lyhyt kertomus. Murhaaja iskee aina jouluaattona, hänen tavaramerkkinsä on vihreät marmeladipallot. Tutkinnanjohtaja toisensa jälkeen menettää järkensä. Ihan pöhkö tarina.

Joulukuun kirjat:
140. Laura Lehtola: Minä valitsin sinut
141. Milla Paloniemi: Kiroileva siili – Pehemoonen puoli
142. Miettinen & Pelli: Harhaanjohtajat
143. Peter Englund: Murha Sunnuntaitiellä
144. Erling Kagge: Hiljaisuus – melun ja kiireen keskellä
145. Anna Jansson: Mustaa lunta
146. Ben Macintyre: Vakooja ja petturi
147. Robert Galbraith: Levoton veri
148. Päivi Alasalmi: Tuo tumma nainen
149. Päivi Alasalmi: Ei jälkeäkään
150. Emma Uusihakala: Ei voi korjata
151. Heidi Blake: Tappolista
152. Marko Hautala: Vihreät kuulat