Elina Backman: Kun kuningas kuolee

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Valkoiset raajat, musta mekko, jonka ohuet helmat päällystivät vedenpintaa. Ihminen. Kun aivot lopulta rekisteröivät, mitä rannassa oli, hän lysähti polvilleen. Hänen edessään vedessä virui valkoinen, kalman jäykistämä ruumis.

Helsinkiläisen Elina Backmanin esikoisromaani Kun kuningas kuolee on ehdottomasti yksi kevään kiinnostavimmista kotimaisista dekkareista, ja myös kirjan syntytarina on mielenkiintoinen. Idean esikoisromaaniinsa Backman oli nimittäin saanut anoppinsa kertomasta tarinasta. Anopin kummisetä oli asunut kartanossa Hartolassa ja joutunut surmatyön uhriksi. Eräänä jouluna 1970-luvulla mies oli löydetty kolkattuna kartanostaan, hän menehtyi myöhemmin sairaalassa. Tapausta ei onnistuttu selvittämään, mutta tarina jäi kuitenkin kaihertamaan Elina Backmanin mieltä ja hän matkusti Hartolaan tutustumaan miljööseen. Näin pitkän ajan jälkeen tapauksen ratkaiseminen osoittautui mahdottomaksi, mutta Hartola ja Koskipään kartano pääsivät isoon rooliin Backmanin esikoisromaanissa.

Kun kuningas kuolee -dekkarin yksi päähenkilöistä on helsinkiläinen Saana Havas. Tyhjänpäiväisten viihdeuutisten naputtelu ja jatkuva kiire ovat ajaneet hänet työuupumuksen partaalle, mutta nyt hän on saanut toimituksesta potkut. Saana lähtee kahdeksi kuukaudeksi viettämään kesää tätinsä luo Hartolaan, rentoutumaan ja palautumaan. Vetelehtiminen käy kuitenkin pidemmän päälle tylsäksi. Tädiltään Saana kuulee kolmenkymmenen vuoden takaisesta surullisesta tapauksesta, joesta kuolleena löytyneestä hartolalaisesta teinitytöstä. Saana päättää huvikseen ja ajankulukseen tutkia tytön selittämätöntä kuolemaa. Mutta joku Hartolassa ei pidä ollenkaan siitä, että Saana alkaa tonkia vanhoja asioita.

Dekkarin toisena päähenkilönä seurataan helsinkiläistä rikosylikomisario Jan Leinoa. Hänen äitinsä on saattohoidossa, elinaikaa on enää viikkoja, tuskin kuukausia. Tuleva menetys tuntuu musertavalta, mutta onneksi työ antaa Janille muuta ajateltavaa. Sopivasti hän saakin hoidettavakseen ison ja kimurantin murhatutkinnan, kun Suomenlinnan Kuninkaanportista löytyy polttomerkitty ruumis. Tutkinnan junnatessa paikoillaan Jan ja hänen työparinsa Heidi alkavat pelätä, että ilman uusia johtolankoja Suomenlinnan tapaus jää selvittämättä. Mutta samalla he pelkäävät polttomerkkimurhaajan iskevän uudelleen.

Hän tekisi samaa mitä tähänkin asti. Etenisi suunnitelmien mukaan. Hän odottaisi hiljaa, kunnes olisi taas sopiva hetki lahdata seuraava kuningas.

Esikoisdekkaristi Elina Backman kuljettaa rinnakkaisia juonikuvioita taitavasti eteenpäin. Tapahtumia kuvataan monen henkilön silmin, niin nykyajassa kuin takautumissa, mutta Backman pitää langat näppärästi järjestyksessä. Lukija aavistaa Hartolan ja Suomenlinnan tapahtumien liittyvän jollain tavalla toisiinsa, mutta yhteys ei ole heti liian ilmiselvä. Kirjaa on ilo lukea.

Olin jostain syystä siinä uskossa, että Kun kuningas kuolee olisi hyytävämpi ja tiivistunnelmaisempi dekkari. Erityisesti kirjan alkupuolella tunnelma on kuitenkin melko kevyt, jopa suorastaan leppoisa. Viiteensataan sivuun mahtuu runsaasti tahmeaa joutokäyntiä, mutta toisaalta oli mukavaa tutustua rauhassa henkilöhahmoihin. Sekaan on ujutettu myös romantiikkaa, liian imelää ja liian paljon. Mutta puolivälin jälkeen vauhti nopeutuu, ja minä suorastaan ahmin kirjaa. Kliseisyydet, ennalta-arvattavuudet ja tekstiin pujahtaneet virheet eivät ihan niin paljoa haitanneet, kun kirja on muuten hyvin kirjoitettu. Ja loppu on kieltämättä erittäin jännittävä!

Elina Backmanin Kun kuningas kuolee on varsin kelpo esikoisdekkari, jota voi hyvillä mielin suositella vaikkapa kesälomalle luettavaksi. Helppolukuista ja viihdyttävää dekkaria on vaivatonta lukea, ja kerronnassa on hyvää imua. Paikoitellen tarina etenee liian ennalta arvattavia ja epäuskottavia polkuja, mutta Backman onnistuu myös positiivisesti yllättämään lukijansa. Tämän dekkarikirjailijan nimi kannattaa painaan mieleen!

Kiitos arvostelukappaleesta Otavalle!

Julkaistu vuonna 2020.
Kustantaja Otava. 495 sivua.
Kannen suunnitellut Elisa Konttinen.

Tällä viikolla vietetään Dekkariviikkoa, ja Elina Backmanin Kun kuningas kuolee sopii viikon teemaan loistavasti.