Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Hän katsoo näkyä viimeisen kerran, nostaa yksitellen kylmät raajat kohti toisiaan, asettelee käsien alle kukat. Varmistaa, että kaikki näyttää juuri oikealta.
Sitten hän poistuu.

Yksi viime vuoden kiinnostavammista esikoisdekkareista oli helsinkiläisen Elina Backmanin Kun kuningas kuolee. Ja miten mahtavaa, nyt pääsemme jälleen toimittaja Saana Havaksen ja rikoskomisario Jan Leinon seuraan! Pari kuukautta sitten ilmestyi Backmanin toinen dekkari nimeltä Kun jäljet katoavat. Nam!

Kun jäljet katoavat jatkaa suurin piirtein siitä, mihin Kun kuningas kuolee päättyi. Saanan kesä Hartolan maisemissa on tullut päätökseensä. Saana ja Jan ovat juuri palanneet yhteiseltä lomamatkalta Portugalista takaisin Helsinkiin. Eletään elokuun loppua, päivät ovat hiljalleen kääntymässä syyskuulle. Sää on yhä lämmin, mutta ilmassa aistii jo ripauksen syksyn raikkautta.

Jan miettii itseensä liittyvää mystisyyden leimaa. Hän on kuin KRP:n pahanilmanlintu, jonka saapuminen paikalle tietää usein pahinta vaihtoehtoa: väkivaltaista henkirikosta ja ajojahdin alkua.

Heti ensimmäisenä kesäloman jälkeisenä työpäivänä uusi pomo pyytää Jania vilkaisemaan epäilyttävältä vaikuttavaa kuolemantapausta. Helsinkiläiseltä luonnonsuojelualueelta on löytynyt nuoren miehen ruumis. Mahdollisesti henkirikos. Uhri on kadonneeksi ilmoitettu parikymppinen elokuva- ja televisioalan opiskelija Johannes.

Ja sitten toinen nuori mies katoaa. Poliisit saavat nopeasti selville, että kadonneella Jeremiaksella on yhteys aiemmin kuolleena löytyneeseen Johannekseen. Miehet opiskelivat samalla linjalla, ja he olivat koko kesän kulkeneet Lammassaaressa kuvaamassa oppilastyötä. Liittyykö yhden nuorukaisen kuolema ja toisen katoaminen heidän dokumenttiprojektiinsa?

Kadonnut Jeremias on Saanan uuden työkaverin pikkuveli. Saana kiinnostuu ja huolestuu tapauksesta ja päättää perustaa podcastin auttaakseen kadonneen etsinnöissä. Mutta löytyykö kadonnut elossa? Ja kuka jahtaa nuoria?

Tutkinta on kuin upottava suo. Suonsilmä, johon astumalla uppoaa jutun mukana syvemmälle ja syvemmälle pimeyteen. Jos taas jää vain seisomaan reunalle, ei saa tietää mitä syvyyksistä löytyy. Ratkaisu löytyy aina pimeästä.

Kun jäljet katoavat on napakampi kuin Elina Backmanin esikoisdekkari. Vaikka tässäkin kirjassa on leppoisampia hetkiä, alkupuoli ei tuntunut samanlaiselta tahmealta joutokäynniltä. Yksityiselämän kuvailua ja romantiikkaa on vähemmän. Lyhyet luvut ja usein vaihtuvat näkökulmat tuovat dekkariin lisää vauhdin tuntua.

Rikosjuoni on tälläkin kertaa jossain määrin ennalta arvattava ja jopa hölmö. Jan ja Saana päätyvät taas toisistaan tietämättä tutkimaan samaa juttua. Olin usein askeleen heitä edellä ja arvasin osan käänteistä etukäteen. Edes loppuratkaisu ei tarjonnut suuria yllätyksiä. Mutta jotenkin kummasti se ei edes haitannut. Dekkarissa on hyvää imua, enkä sentään aivan kaikkea arvannut ennakolta.

Vaikka henkilöhahmoja on paljon, näkökulmat vaihtelevat ja juoni tuntuu rönsyilevän moneen suuntaan, Elina Backman pitää paketin ihailtavan hyvin kasassa. Dekkarin maailmaan on helppo päästä sisään, eikä lukijan tarvitse pinnistellä pysyäkseen kärryillä. Noin neljäsosan dekkarista kuuntelin, mainiosti tämä toimii myös äänikirjana.

Viihdyin jälleen kerran hyvin Elina Backmanin seurassa. Kun jäljet katoavat on kiehtova ja vangitseva dekkari. Henkilöhahmot ovat miellyttäviä, Lammassaaren miljöö on upea ja luontokuvaus kaunista.

Julkaistu vuonna 2021.
Kustantaja Otava. 428 sivua.
Kannen suunnitellut Elisa Konttinen.

Äänikirjan lukijana Sanna Majuri.
Kesto 14 h 23 min.

* * *

Elina Backmanin dekkarit:
1. Kun kuningas kuolee (Otava, 2020)
2. Kun jäljet katoavat (Otava, 2021)