Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.
Sellaista elämä oli, ja sellaisena se jatkui kolme vuotta eteenpäin. Suhdeluku vaihteli omia aikojaan, oli rikkonaista, ihan hyvää, lomailua, putkivuotoa, uudet lakanat, paljon onnea, korjaaja yhdeksän ja kolmen välillä, ikkunaan lensi lintu, antakaa minun kuolla, en saa henkeä, se on varmaan lounastilaisuus, rakastan sinua, en kestä tätä enää, ja kumpikin meistä luuli, että niin jatkuisi ikuisesti.
Murhe ja autuus (suom. Maria Lyytinen) on tänä keväänä saanut paljon näkyvyyttä kirjagramissa. Uudessa-Seelannissa syntyneen, nykyisin Australiassa asuvan Meg Masonin romaani on jakanut mielipiteitä – osaa ihastuttanut ja osaa tylsistyttänyt. Nyt kesällä minäkin päätin vihdoin tutustua tähän kirjatapaukseen.
Romaanin päähenkilö on Oxfordissa asuva neljäkymmentävuotias Martha, jonka isä on runoja kirjoittamaton runoilija ja äiti on jokseenkin tunnettu kuvanveistäjä. Sisko on monilapsisen perheen äiti, mutta Martha itse on lapseton. Martha on avioliitossa Patrickin kanssa, joka on rakastanut häntä 14-vuotiaasta saakka. Mutta kaksi päivää Marthan syntymäpäiväjuhlien jälkeen Patrick lähtee. Miten tähän ajauduttiin, miksi Patrick haluaa erota?
Murhe ja autuus on tulvillaan tilitystä. Martha kertoo muun muassa vanhempiensa välirikoista ja itsekeskeisen äitinsä alkoholismista. Lukeminen sujui takellellen. Pelkäsin jo, että koko kirja on samanlaista katkeraa ja tympeää vuodatusta.
Sitten lukijalle paljastetaan, että Marthassa on aina ollut jotain vialla. Jokin mielenterveydenhäiriö on aiheuttanut hänelle monia haasteita. Välillä elämä on pitkiä aikoja mustaa, lamaantunutta. Opinnot ovat takkuilleet, työpaikat vaihtuneet. Tavaroita lentelee. Martha on kokeillut erilaisia lääkkeitä mutta lopulta lakkasi syömästä niitä kokonaan. Läheistensä mielestä Martha on hankala ja yliherkkä.
Kirjan loppupuolella Martha tapaa taitavan psykiatrin, joka osaa heti tehdä oikean diagnoosin. Hiljalleen Martha oppii purkamaan elämänsä solmukohtia. Ja voi Martha, sinun vimmaisia ajatuksiasi lukiessani herkistyin. Miten eri tavalla elämäsi olisikaan voinut mennä, jos joku olisi todella nähnyt sinut jo silloin 23 vuotta sitten, sanonut oikeat sanat ja auttanut eteenpäin elämässä. Ja kunpa ihmiset puhuisivat enemmän toistensa kanssa!
Meg Masonin Murhe ja autuus on sydäntäsärkevä ja kipeä mutta myös kaunis ja lohdullinen romaani. Mason ruotii tarkkanäköisesti muun muassa pariskuntien ja perheiden välisiä suhteita, lapsettomuutta, mielenterveysongelmia ja elämisen vaikeutta. Murhe ja autuus ei ole hulvattoman hauska romaani, mutta tekstissä on riemastuttavaa nokkeluutta ja mustan huumorin ryydittämiä tokaisuja.
Kustantaja Otava, 2022.
Alkuteos Sorrow and Bliss, 2020.
Suomennos Maria Lyytinen. 346 sivua.
Olikohan tämä se kirja, jossa oli vähän kuin keksitty tuo diagnoosi? Kirjailija halusi, ettei yksittäiseen diagnoosiin takerruta, vaan että kirja olisi laajempi kuvaus mielenterveysongelmaisesta ihmisestä. Ainakin kuulostaa siltä samalta.
Voisin lukea, kuulostaa koskettavalta!
Kyllä, tämä on juuri se kirja. Diagnoosia ei kerrota. Loppusanoissaan kirjailija kertoi sairauden olevan keksitty, oireet ja hoito eivät vastaa mitään oikeaa mielenterveyden häiriötä. Kiinnostava ratkaisu kirjailijalta ja mielestäni toimi hyvin. Ja sillä sairauden nimellä ei oikeastaan edes ole merkitystä, tällaisenaan tämä oli hieno ja koskettava kuvaus mielenterveysongelmista.