Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Ruotsalainen Tove Alsterdal on dekkarikirjailija, toimittaja, dramaturgi ja käsikirjoittaja. Hän on työskennellyt myös Liza Marklundin pitkäaikaisena kustannustoimittajana. Juurakko on Alsterdalin kolmas suomennettu romaani.

Juurakko käynnistää uuden Pohjois-Ruotsiin Kramforsiin sijoittuvan Ådalen-sarjan. Juurakko sai parhaalle pohjoismaiselle rikosromaanille myönnettävän Lasiavain-palkinnon vuonna 2021. Hienoa että Aula & Co on suomentanut tämän palkitun ja kehutun dekkarin!

Siellä kökötti ihminen. Käpertynyt ruumis, joka oli valahtanut kasaan erikoiselle tuolille. Olof ymmärsi muttei kuitenkaan käsittänyt. Ukko vain retkotti paikallaan, lysähtäneenä, vitivalkoisena.

Olof Hagström tunnusti neljätoistavuotiaana raiskanneensa ja murhanneensa kuusitoistavuotiaan tytön. Nyt, 23 vuotta myöhemmin, Olof ajaa työkeikallaan lapsuudenkotinsa ohi ja päättää poiketa katsomaan isäänsä. Hän löytää koiran teljettynä keittiöön ja isänsä kuolleena suihkusta.

Eira Sjödin on palannut Tukholmasta takaisin lapsuutensa maisemiin Ådaleniin, huolehtimaan dementiaan sairastuneesta äidistään ja työskentelemään paikallisessa poliisissa. Eira oli yhdeksänvuotias, kun Olofia syytettiin koulutoverinsa murhasta. Ja nyt Eira tutkii Olofin isän murhaa.

Eira olisi toivonut olevansa niitä poliiseja, jotka saattoivat tarkastella jotain paikkaa ja tajuta vaistomaisesti mitä oli tapahtunut, mutta ei hän ollut. Hänen ei auttanut kuin turvautua huolellisuuteensa.

Tove Alsterdalin kerronnassa on jotain kuin Camilla Greben dekkareissa. Terävää tarkkanäköisyyttä ja hienoa henkilökuvausta joka ei kuitenkaan aivan yllä Greben tasolle. Alsterdal kuvaa taitavasti autioituvan maaseudun elämää, nurkkakuntaisten kyläläisten ajatusmaailmaa. Vanhoja asioita pyöritellään, kaunoja kannetaan. Ihmiseen isketyistä leimoista ei pääse pyristelemään irti, vaan menneisyys roikkuu jokaisen selässä raskaana rinkkana. On asioita, joista ei puhuta, mutta jotka kaikki silti yhä muistavat.

Alsterdal kerii tarinaansa varmaotteisesti tarinaansa auki. Henkilögalleria kasvaa hiljalleen dekkarin edetessä. Moni henkilöhahmoista kelailee mielessään menneitä asioita, ja yhdellä jos toisellakin on raskaita muistoja taakkanaan. Rikostutkinta paisuu. Alsterdal pitää kuitenkin kaikki langat näppärästi käsissään. Sujuvasti kirjoitettua dekkaria on ilo lukea.

Ilahduttavasti Eira Sjödin ei ole niin monien rikosromaanien päähenkilöiden tapaan mikään moniongelmainen poliisi, vaan hän vaikuttaa miellyttävän tasapainoiselta ja järkevältä tyypiltä. Kolmekymppinen naispoliisi on sinkku ja lapseton mutta ei katkeroitunut. Hän ei sylje lasiin mutta ei myöskään ole alkoholisti. Dementoituva äiti aiheuttaa Eiralle huolta, mutta äidillä on yhä kirkkaita hetkiä ja äiti pärjäilee muutaman tunnin yksin kotona.

Tove Alsterdalin Juurakko on vakuuttava dekkari. Herkkävireinen, tarkkanäköinen, moniulotteinen. Juurakossa on paljon tuttua, mutta aineksista on onnistuttu kokoamaan niin kiinnostava tarina, että dekkari jaksaa kantaa hyvin loppuun saakka.

Ruotsinkielinen alkuteos Rotvälta, 2020.
Kustantaja Aula & Co, 2021. Suomentanut Kari Koski. 414 sivua.