IMG_20200709_135132_658.jpg

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Ruotsalainen Sofie Sarenbrant ei halunnut kirjoittaa tyypillistä dekkaria, jonka pääosassa on taas yksi alkoholisoitunut, masentunut miespoliisi. Niinpä hän loi rikospoliisi Emma Sköldin. Nyt kustantamo WSOY on suomentanut Sarenbrantin dekkarisarjaa ilahduttavan tiiviissä tahdissa – viime vuonna ilmestyi kolme osaa ja tänä kesänä suomeksi saatiin tämä Syntipukki. Harmillisesti suomentaminen alkoi vasta sarjan kolmannesta osasta, joten suomalaiset lukijat eivät pääse Emman matkaan alusta alkaen.

Neljäs suomennettu Emma Sköld -dekkari käynnistyy, kun omakotitalosta löytyy pahoinpidellyn kahdeksantoistavuotiaan pojan ruumis. Alueella on ollut paljon asuntomurtoja, ja tapaus vaikuttaa pieleen menneeltä murtokeikalta. Onko murhan takana ruumiin löytänyt puolalainen siivooja vai asuntomurtoja tehtaileva liettualainen rakennusmies? Vai onko sittenkin joku muu syypäänä pojan murhaan?

Sofie Sarenbrant pyörittelee mielellään teemana rasismia ja ulkomaalaisvihaa, sillä myös Syntipukissa käsitellään samaa teemaa. Paikallisessa Facebook-ryhmässä on jo aiemmin ollut vihamielisiä, rasistisia kommentteja, ja nyt pojan hengen vaatinut asuntomurto saa ryhmän täyttymään vihaisista viesteistä. Ulkomaalaistaustaiset henkilöt ja poliisien toiminta saavat brommalaisten viharyöpyn niskaansa.

Rikospoliisi Emma Sköldilla on hankalan rikostutkinnan ohella pähkäiltävää omassa yksityiselämässään. Emma miettii, ottaako hän parisuhteessaan ratkaisevan askeleen eteenpäin. Vai olisiko kaikille osapuolille rehellisempää, että Emma painaisi jarrun pohjaan ja lopettaisi suhteen. Emman jo kaksivuotiaaksi kasvanut tytär pitää Emman nykyistä miesystävää isänään, joten Emman päätös parisuhteen jatkosta tai lopetuksesta vaikuttaa vahvasti myös tyttären elämään. Parisuhteeseen otetaan aikalisä, eivätkä osapuolet tietenkään voi keskustella asioista aikuismaisesti keskenään. Yksityiselämän kiemurat tuovat toki oman jännitteensä tarinaan, mutta olisipa mukavaa lukea vaihteeksi poliisista, joka elää onnellisessa ja vakaassa parisuhteessa.

Sofie Sarenbrantin dekkareille tyypilliseen tapaan myös Syntipukki pitää tiukasti otteessaan. Luvut ovat lyhyitä, ja lukuja tulee ahmittua toisensa perään, kirjaa ei malttaisi laskea käsistään. Tälläkin kertaa uskottavuuden rajat nitisevät irti liitoksistaan, mutta epäuskottavuudestaan ja ennalta-arvattavuudestaan huolimatta Syntipukki on viihdyttävää seuraa. Mitä parhainta lukemista niihin kesälomapäiviin, kun on koko päivä aikaa uppoutua koukuttavaan kirjaan.

Kiitokset arvostelukappaleesta WSOY:lle!

Ruotsinkielinen alkuteos Syndabocken, 2018.
Suomennos Helene Bützow.
Kustantaja WSOY, 2020. 419 sivua.

* * *

Suomennetut Emma Sköld -dekkarit:
1. Avoimet ovet (Visning pågår 2014, suomennettu 2019)
2. Osasto 73 (Avdelning 73 2015, suomennettu 2019)
3. Kerjäläinen (Tiggaren 2016, suomennettu 2019)
4. Syntipukki (Syndabocken 2018, suomennettu 2020)