Stuart Turton: Evelynin seitsemän kuolemaa

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Hardcastlen perheen rapistunut maaseutukartano Blackheath House sijaitsee syrjäisessä paikassa, suuren metsän keskellä. Tänä iltana Blackheathissa järjestetään suuret tanssiaiset naamiaisteemalla. Ja kello 23 perheen tytär Evelyn Hardcastle kuolee.

Myös Aiden Bishop on kutsuttu juhliin. Hänen tehtävänään on estää Evelynin murha, löytää murhaaja ajoissa. Kerta toisensa jälkeen hän ja muu juhlaväki heräävät aina uudelleen saman naamiaispäivän aamuun, elävät saman päivän uudelleen. Aiden on joka päivä eri ihmisen nahoissa, tehtävänään ratkaista murha ennen kuin se ehtii tapahtua. Aikaa on kahdeksan päivää.

”Minulla on arvoitus, joka pitää ratkaista.”
”Olette tainnut erehtyä henkilöstä”, sanon kiukkuisena. ”Olen lääkäri.”
”Te olitte lääkäri”, hän sanoo. ”Sen jälkeen olitte hovimestari, tänään olette seurapiirihai, huomenna pankkiiri. Mitkään heidän kasvoistaan eivät ole teidän kasvonne, kukaan heistä ei ole te. Teidän piirteenne vietiin teiltä, kun tulitte Blackheathiin, ettekä saa niitä takaisin ennen kuin lähdette.”

En ennakkoon tiennyt kirjan juonesta mitään, ja minulla oli kirjan kanssa suuria käynnistymisvaikeuksia. Kirjaan uppoutumista olisi helpottanut, jos olisin etukäteen lukenut takakannen tekstin. Vei liki sata sivua ennen kuin aloin päästä kärryille kirjan ideasta. Ja sitten olinkin tiukasti koukussa.

Henkilöhahmoja on paljon, mutta koko Hardcastlen perhettä, palveluskuntaa ja juhlavieraita ei marssiteta näyttämölle yhtä aikaa. Lukija tutustutetaan henkilöhahmoihin hiljalleen. Kirjan alussa olevaan henkilöluetteloon palasin pari kertaa, kun aloin miettiä, minkä niminen se hovimestari olikaan ja kukas se lakimies oli. Tarkkana kirjan parissa saa olla, että pysyy selvillä kaikista henkilöhahmoista ja juonenkäänteistä.

Stuart Turtonin esikoisromaani Evelynin seitsemän kuolemaa on jotain, mitä en ole koskaan ennen lukenut. Kirjasta tulee osittain mieleeni Elämäni murmelina -elokuva, kun sama päivä toistuu mystisesti yhä uudelleen ja uudelleen. Kirjassa on vanhan ajan dekkarien henkeä, suljetun paikan arvoitusta. Aikamatkailua ja sielunvaellusta.

Varoituksena mainittakoon, että alun takelteluiden jälkeen myös kirjan loppupuolella lukeminen kävi hivenen raskaaksi. Henkilöhahmoja, juonenkäänteitä ja pyörittämistä on niin runsaasti, että kenties jostain olisi voinut karsia pois. Mutta kärsivällisen lukijan Stuart Turtonin Evelynin seitsemän kuolemaa palkitsee erityislaatuisella lukukokemuksella. Vangitsevaa, yllättävää ja erilaista. Pakkohan tälle on antaa neljä tähteä ja vuolaat aplodit.

Haluan vielä kiitellä Otavan kustantamoa hienosta markkinointi-ideasta ja lukijoiden uteliaisuuden herättämisestä. Sain tämän bloggauksen valokuvassa olevan kutsukortin postitse marraskuun lopulla. Vastattuani kutsuun myöntävästi kirjan ennakkokappale saapui minulle joulukuussa. Ja täytyy sanoa, että nämä ovat ehdottomasti jännittävimmät ja erikoisimmat juhlat, joihin olen koskaan osallistunut!

Kiitos arvostelukappaleesta Otavalle!

Englanninkielinen alkuteos The Seven Deaths of Evelyn Hardcastle, 2018.
Suomentanut Jaakko Kankaanpää.
Kustantaja Otava, 2020. 494 sivua.