Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.
”Tervetuloa Laitokseen.”
Kohtalon oikusta ja sattumuksien kautta Tim Jamieson päätyy Etelä-Carolinaan pieneen DuPrayn taajamaan. Hän saa työtä poliisista, yökolkuttajana, ja partioi öisin keskustan kaduilla. Hiljalleen hän tutustuu pikkukaupungin asukkaisiin, jopa ystävystyy muutamien kanssa. Yövuorot ovat useimmiten leppoisia ja rauhallisia. Kunnes yhtenä kuumana yönä on yhtäkkiä piru merrassa.
Kaksitoistavuotias Luke Ellis on erittäin älykäs poika, joka nuoresta iästään huolimatta on jo menossa yliopistoon. Lukella on myös erityinen taito, hän osaa ajatuksen voimalla rämisyttää lautasia kaapissa ja siirtää roskakoreja. Eräänä yönä Luke siepataan ja kuljetetaan salaiseen laitokseen Maineen. Kaikki Laitoksen asukkaat ovat lapsia, jotka hallitsevat joko telekinesian tai telepatian taidon. Eikä Laitoksesta pääse koskaan pois.
Oli olemassa Etuosa ja oli olemassa Takaosa… ja oli olemassa Takaosan takaosa. Päätepysäkki.
Stephen Kingin romaanit ovat tyypillisesti paksuja ja runsaita, täynnä toinen toistaan upeampia henkilöhahmoja. Eikä myöskään lähes 600-sivuinen Laitos tee poikkeusta. Jopa sivuroolien esittäjillä on omanlaisensa persoona, eikä yksikään henkilöhahmoista ole ohut ja väritön. Erityisen pidän siitä, miten King kuvailee lasten ja nuorten elämää, tuntoja ja ajatuksia.
Laitos muistuttaa hetkittäin vähän Netflix-sarjaa Stranger Things, mutta Laitos on kuitenkin ihan omanlaisensa romaani eikä suinkaan Stranger Thingsin kopio. Laitoksessa ei ole kummituksia eikä mörköjä, ei ylösalaista maailmaa eikä mielennylkijää, vaan Laitoksen kauhu perustuu tavallisten ihmisten pahuuteen. Millaisia tekoja ihmiset voivat tehdä, kun heillä on jokin ylevä tavoite. Miten julmasti ihmiset voivat toisiaan kohdella, aikuiset alistavat lapset tunteettomasti pelkiksi koekaniineiksi ja sotakoneiksi. Kammottavaa.
Stephen King täytti seitsemänkymmentä vuotta pari vuotta sitten, eikä kauhun kuninkaan kynä todellakaan ole vuosien kuluessa tylsistynyt. Laitos on kauhistuttava ja jännittävä, erittäin tiukasti otteessaan pitävä trilleri. Viisi tähteä ja vahva suositus!
Kiitokset arvostelukappaleesta Tammelle!
Englanninkielinen alkuteos The Institute, 2019.
Suomentanut Ilkka Rekiaro.
Kustantaja Tammi, 2020. 574 sivua.
Luetut.net 
En ole vielä tätä Laitosta lukenut, koska luen Kingiä julkaisujärjestyksessä. Mutta monesti hänen kirjoissaan on juurikin tavallisia ihmisiä, jotka tiettyjen tapahtumien ja sattumustne kautta päätyvät johonkin tilanteeseen tai jonnekin. Pidän tästä tavasta ja muutenkin Kingistä, vaikka hänellä välillä onkin mielestäni tapana rönsyillä 😀
Minulla on tällä hetkellä uusintaluvussa Stephen Kingin Se. Hurja kauhujärkäle, 1138 sivua! Pidän kovasti siitä, miten hän rakentaa henkilöhahmojaan, jokaisella on oma taustansa, luonteensa jne. Mutta toisaalta välillä käy mielessä, että ehkä vähempikin riittäisi. Yli tuhat sivua on kuitenkin melkoisen paljon! 😀