IMG_20200207_234343_534.jpg

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Veriappelsiini on lontoolaisen asianajajan Harriet Tycen esikoisromaani. Kirjan oikeudet on myyty pariinkymmeneen maahan, ja suomeksi kirja ilmestyi tammikuussa. Olen yrittänyt vältellä arvostelujen vilkuiluja ennen kuin olen itse kirjan lukenut, mutta Veriappelsiinin kohdalla olen väkisinkin törmännyt arvioihin. Moni luki kirjan heti tammikuussa sen ilmestyttyä suomeksi, ja kommentit ovat olleet erittäin ristiriitaisia. Osan tämä psykologinen trilleri on vienyt täysin mukanaan, osa ei ole tykännyt ollenkaan. Enpä siis tiennyt, mitä kirjalta odottaa.

Veriappelsiinin päähenkilö Alison on asianajaja, jonka ura on lennokkaassa nousukiidossa. Hän on juuri saanut hoidettavakseen ensimmäisen murhajuttunsa. Tapaus vaikuttaa selvältä. Nainen on puukottanut miehensä, joten Alisonin tehtävänä puolustusasianajajana on vain saada naiselle mahdollisimman kevyt tuomio. Mutta Alisonilla herää epäilys, että tapaus ei ehkä olekaan niin yksinkertainen kuin miltä se aluksi päälle päin näyttää.

Alison on harvinaisen vastenmielinen päähenkilö, jonka valintoja minun oli monesti hankala ymmärtää. Menestyvän julkisivunsa takana Alison nimittäin piilottelee synkkiä salaisuuksia. Hänellä on paha alkoholiongelma, jonka seurauksena hän laiminlyö jatkuvasti aviomiestään ja kuusivuotiasta tytärtään. Hän on ajautunut tuhoisaan salasuhteeseen työkaverinsa kanssa. Kerta toisensa jälkeen Alison lupaa ryhdistäytyä, juoda vain yhden lasillisen viiniä ja lopettaa salasuhteensa, mutta aina hän repsahtaa saman tien takaisin vanhoihin pahoihin tapoihin. Ja nyt joku on päässyt perille hänen salaisuudestaan.

Veriappelsiinin luettuani ymmärrän, miksi niin moni ei kirjasta pitänyt. Ryyppäävän ja pettävän, kaikin puolin typerästi käyttäytyvän Alisonin sekoilut eivät varmastikaan miellytä kaikkia lukijoita. Eikä Veriappelsiinissa järin paljon ole muitakaan mukavia henkilöhahmoja, vaan useimmissa piilee jotain kieroa ja ilkeää. Iljettävät luurangot kolisevat kaapeissaan ja tarinan edetessä singahtelevat julki.

Mutta minut Harriet Tycen Veriappelsiini vei täysin mukanaan! Runsas alkoholinkäyttö, pettäminen ja kiroilu ovat erittäin vastenmielisiä, mutta samaan aikaan en voinut laskea kirjaa käsistäni. Minun ja Alisonin välille muodostui vahva viha-rakkaussuhde, jossa toisaalta kauhistelin ja inhosin häntä, toisaalta taas kiinnyin häneen. Oli pakko saada tietää, miten Alisonille käy. Ratkeaako hän taas ryyppäämään ja pettämään, kestääkö avioliitto, kuka häntä vakoilee ja miten murhajutussa käy.

Veriappelsiini on melko laimea psykologinen trilleri. Alisonin murhajuttu, hänen salasuhteensa ja sekoilunsa sekä häntä uhkaileva tyyppi tuovat oman jännitteensä tarinaan, mutta muutamaa loppupuolen kohtausta lukuun ottamatta en kokenut Veriappelsiinia kovinkaan jännittäväksi.

Ilkeyksien, alkoholin ja seksin täyteinen Veriappelsiini ei varsinaisesti ole erityisen miellyttävä eikä jännittäväkään lukukokemus, mutta siitä huolimatta tämä oli minulle peräti neljän tähden romaani. Harvoin luen kirjaa kahdessa illassa, mutta Veriappelsiini osoittautui tällaiseksi lukusukkulaksi. Sujuvasti kirjoitettu ja ahmittava trilleri. Nam!

Kiitos arvostelukappaleesta Otavalle!

Englanninkielinen alkuteos Blood Orange, 2019.
Suomentanut Oona Nyström.
Kustantaja Otava, 2020. 334 sivua.