Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Like Kustannus yllätti minut iloisesti kirjapaketilla, josta paljastui useampi kotimainen uutuuskirja. Näistä ensimmäisenä luettavakseni päätyi JP Koskisen kauniskantinen Hukkuva maa.

Juha-Pekka Koskinen on minulle tuntemattomampi kirjailija. Olen lukenut häneltä aiemmin vain yhden dekkarin, Helmikuun kylmä kosketus. Koskinen on kuitenkin tuottoisa kirjailija, ja vähänkin kirjamaailman uutisia seuraileva ei ole voinut olla törmäämättä hänen nimeensä. Hän on kirjoittanut muun muassa dekkareita, historiallisia romaaneja, lasten- ja nuortenkirjoja sekä novelleja. Ystäväni Rasputin oli Finlandia-palkintoehdokkaana vuonna 2013 ja Tulisiipi vuonna 2019.

Hukkuva maa sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa koronapandemia on menneisyyttä ja merien nouseminen nykyisyyttä. Ilmasto lämpenee kovaa vauhtia, meri hivuttautuu koko ajan ylemmäs maalle, mutta suuret yhtiöt kikkailevat päästökaupalla itselleen luvan päästellä hiilidioksidia entiseen malliin.

Romaanin keskiössä on Vaaterin suku ja heidän perheyhtiönsä Vihervoima Oy. Teollisuusjohtaja ja ministeri Jukka Vaateri on ollut kadoksissa jo yli viisi vuotta, ja osakkeenomistajat ovat huolissaan epäselvästä tilanteesta. Energiayhtiötä nykyisin johtava tytär Sandra haluaisi julistaa isänsä kuolleeksi. Perheen äiti Amanda kuitenkin uskoo miehensä vain lomailevan jossain mukavassa paikassa ja vastustaa Jukan kuolleeksi julistamista.

Kirjan minäkertojana toimii itsekeskeinen mutta sympaattinen Niklas Vaateri. Perheyhtiön sukupolvenvaihdoksessa Jukka oli ohittanut vanhimman poikansa Niklaksen ja nimittänyt sen sijaan Sandran Vihervoiman johtajaksi. Jukka oli ollut jatkuvasti napit vastakkain ilmastontutkijana työskentelevän Niklaksen kanssa, eikä Jukka uskonut ilmaston lämpenemisen olevan ihmisen aiheuttamaa. Niklas ei taas hyväksy Vihervoiman toimintaa, päästökauppaa ja turpeen polttamista.

Dekkarimaisia piirteitä romaani saa, kun poliisit alkavat uudelleen tutkia Jukan katoamista. Poliisit epäilevät jonkun perheenjäseneen tappaneen Jukan ja kätkeneen ruumiin, ja myös muistikatkoksista kärsivä Niklas joutuu epäillyksi. Mutta mitä Jukka Vaaterille oikein on tapahtunut?

Hukkuva maa on ihailtavan monitahoinen romaani, jota ei voi lokeroida tiukasti yhteen genreen, ei ängetä ahtaaseen muottiin. Hukkuva maa on sukudraama, dekkari, ekokatastrofiromaani. Virkistävällä ripauksella maagista realismia.

JP Koskisen kerronnassa on vetävää imua ja ihailtavaa sujuvuutta. Persoonalliset henkilöhahmot, toraisat perhesuhteet, piilotellut salaisuudet, katoamistapauksen tutkinta ja ilmastonmuutosasiat saavat ahmimaan sivuja vauhdilla.

232-sivuinen romaani on kevyehkö ja napakka, kenties liiankin tiivis paketti. Minä olisin mieluusti lukenut Koskisen tekstiä pidempäänkin, tutustunut henkilöhahmoihin paremmin.

Kiitos arvostelukappaleesta Like Kustannukselle!

Julkaistu vuonna 2020.
Kustantaja Like. 232 sivua.
Kannen suunnitellut Tommi Tukiainen.