Dolores Redondo: Luualttari

IMG_20160130_125236

Yöpöydälleni on muuttanut ihana pino tammikuun 2016 uutuuksia, ja päätin napata kasasta luettavakseni kaikkein paksuimman kirjan, Dolores Redondon Luualttarin. Olen viime aikoina lukenut peräkkäin monta ohutta, vajaa 300-sivuista romaania ja kaipasin nyt vaihteeksi tuhdimpaa lukupakettia. Halusin uppoutua pidempään tarinaan ja palata tuttuihin henkilöhahmoihin tutuissa maisemissa. Luualttari on nimittäin jatkoa Baskimaan murhat -trilogialle, jonka ensimmäinen osa Näkymätön vartija ilmestyi suomeksi viime kesänä.

Rikosylikonstaapeli Amaia Salazar ratkaisi vajaa vuosi sitten basajaun-murhat Baztanin laaksossa, ja nyt oikeudenkäynti syytettyä vastaan on alkamassa. Yllättäen tuomari ilmoittaa istunnon peruuntumisesta. Epäilty on löytynyt kuolleena oikeustalon vessasta. Vanki on jättänyt Salazarille itsemurhaviestin, jossa on vain yksi sana: ”Tarttalo”. Baskimytologiassa kyklooppiin viittaava sana vie rikosylikonstaapelin uudelleen kotiseudulleen Baztaniin. Murharyhmää työllistävät perheväkivaltatapauksien lisäksi Arizkunin kirkkoon kohdistuvat kammottavat tihutyöt.

Näkymättömän vartijan kanssa minulla välillä takkusi, tarina tuntui jämähtelevän paikoilleen. Luualttari on selkeästi parempi, tarina soljuu sujuvasti eteenpäin eikä kirjassa ole tylsiä jaksoja. Baskimytologia, alueen historia ja kulttuuri tuovat oman mausteensa dekkarijuoneen.

Vaikka Luualttari onkin Näkymätöntä vartijaa parempi, sama ongelma henkilöhahmojen kanssa jatkuu yhä. Henkilöhahmot ovat liian ennalta arvattavia ja mustavalkoisia. Päähenkilö on lattea ja hänen aviomiehensä vasta tylsä onkin. Kaipaan dekkarisarjalta henkilöhahmoja, jotka kiinnostavat ja joiden elämää haluaa seurailla kirja kirjan jälkeen, eikä Baskimaan murhat onnistu tarjoamaan minulle tätä.

Luualttari on niin suoraa jatkoa Näkymättömälle vartijalle, että suosittelen lukemaan Baskimaan murhat -trilogian järjestyksessä. Trilogian päätösosa Myrskyuhri ilmestyy suomeksi ensi kesänä.

Espanjankielinen alkuteos Legado en los huesos, 2013.
Suomentanut Sari Selander. Kustantaja Gummerus, 2016. 610 sivua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s