Huhtikuun 2019 kirjat

CollageMaker_20190425_190058888.jpg

Kylläpä nämä päivät, viikot ja kuukaudet kiitävät sukkelaa vauhtia, taas on tullut kuukausikoosteen aika. Tammikuussa luin ja kuuntelin kolmetoista kirjaa, helmikuussa samoin kolmetoista kirjaa, maaliskuussa kymmenen kirjaa. Huhtikuussa vauhtia hidasti useampiakin asia, joten tälle kuukaudelle sain luetuksi neljä arvostelukappaletta sekä yhden e-kirjan ja yhden kirjastosta lainatun kirjan. Lisäksi kuuntelin neljä äänikirjaa. Yhteensä kymmenen kirjaa.

Aloitin huhtikuun neljän tähden trillerillä. Ruth Waren Rouva Westaway on kuollut on ehdottomasti paras Waren romaaneista. Juonessa ei ole samanlaisia tyhjäkäyntiä ja toistoa kuin edellisissä kirjoissa. Ränsistynyt vanha kartano on synkeän tunnelmallinen tapahtumapaikka, ja sukusalaisuudet synnyttävät rätisevää sähköä ilmaan. Nam!

Neljän tähden psykologinen trilleri on myös Pierre Lemaitren Verihäät. Aloin kuunnella tätä sairausloman viihdykkeeksi, mutta juoni tuntui harmillisen sekavalta. Jätin äänikirjan odottamaan pirteämpää hetkeä, ja se kannatti, sillä tämähän on erinomainen trilleri. Päähenkilö on Sophie, joka kadottaa tavaroitaan, on jatkuvasti hajamielinen ja väsynyt, ja lopulta erään muistikatkoksen aikana hän syyllistyy murhaan. Sekaisin ja hädissään hän pakenee, piiloutuu uuden henkilöllisyyden taa, mutta joutuukin keskelle entistä pahempaa painajaista. Vahvatunnelmainen ja voimakas psykologinen trilleri saattaa aiheuttaa lukijallekin painajaisia.

Neljä tähteä annoin myös kuukauden kolmannelle psykologiselle trillerille, Erin Kellyn Älä jää pimeään. Jännäri sieppaa intensiivisesti mukaansa, eikä piinaavan jännittävä tarina ei jätä rauhaan ennen kuin viimeinenkin sivu on luettu. Juoni avautuu lukijalle kiduttavan hitaasti, pieni pala kerrallaan. Koukkuja ja käänteitä mahtuu matkan varrelle niin paljon, että hitaahkosta edistymisestä huolimatta trilleri ei suinkaan ole pitkäveteinen ja tylsä. Tällaisista psykologista trillereistä minä nautin!

Ja mahtuipa huhtikuuhun vuoden ensimmäinen viiden tähden romaani! Vanha tuttu dekkari uutena suomennoksena, Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut. Olen tämän vuosien varrella useampaan kertaan lukenut, viime kerrasta on nelisen vuotta aikaa. Nyt formaattina äänikirja ja suomennos uusi, mutta kylläpä tämä maistui erinomaisesti näinkin. Kymmenen ihmistä syrjäisellä saarella, yksi toisensa perään he heittävät henkensä, mutta kuka onkaan syyllinen. Suljetun tilan mysteerien aatelia, nerokas ja upea dekkari.

Huhtikuun kirjat:
37. 📘 Ruth Ware: Rouva Westaway on kuollut ⭐ 4/5
38. 🎧 Yuval Noah Harari: Homo Deus – Huomisen lyhyt historia ⭐ 3/5
39. 📘 Elly Griffiths: Korppikuningas ⭐ 3/5
40. 📘 Tomas Gads: Pirulainen ⭐ 3/5
41. 📘 Nick Seluk: Heart and Brain – Body Language ⭐ 3/5
42. 🎧 Pierre Lemaitre: Verihäät ⭐ 4/5
43. 🎧 Anna-Leena Härkönen: Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia ⭐ 2/5
44. 🎧 Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut ⭐ 5/5
45. 📘 Erin Kelly: Älä jää pimeään ⭐ 4/5
46. 📘 Jarkko Vehniäinen & Marja Lappalainen: Kamala luonto – Sunnuntailounas ⭐ 3/5

Maaliskuun 2019 kirjat

CollageMaker_20190329_175944733.jpg

Taas on yksi kuukausi vierähtänyt loppuunsa ja on tullut aika kerätä pientä yhteenvetoa kuukauden luetuista ja kuunnelluista kirjoista. Vuosi lähti käyntiin räväkästi, mutta maaliskuu onkin sitten ollut huonompi kuukausi kirjamäärissä mitattuna. Tai sanotaanko nyt, että maaliskuu on ollut normaali kuukausi, ei nyt sentään vallan surkea.

Tammikuussa luin ja kuuntelin kolmetoista kirjaa, helmikuussa samoin kolmetoista kirjaa. Maaliskuussa luin neljä arvostelukappaletta sekä yhden e-kirjan ja kuuntelin viisi äänikirjaa alusta loppuun. Yhteensä kymmenen kirjaa.

Kuukauden parhaimpiin lukeutuu Pierre Lemaitren Silmukka. Pierre Lemaitre on minulle uusi tuttavuus, mutta Silmukan myötä aion painaa hänen nimensä mieleeni. Silmukka oli niin koukuttava, että kuuntelin äänikirjan yhdessä illassa yhteen pötköön. Hienosti rakennettua psykologista jännitystä. Toimii oivallisesti myös äänikirjan muodossa.

Neljä tähteä minulta maaliskuussa sai myös Katja Kärjen Jumalan huone. Katja Kärki kuvaa upeassa esikoisromaanissaan Martikaisen suvun tarinaa kolmen naisen silmin aina 1930-luvulta vuoteen 2009 saakka. Suku on vahvasti uskossa, lestadiolaisia, ja uskovaisuus antaa väkevän leiman jokaisen naisen elämään. Vahvatunnelmainen ja monitahoinen romaani.

Maaliskuun kolmas neljän tähden kirja oli Debbie Tungin Book Love. En tavallisesti lue e-kirjoja, mutta nopealukuiset sarjikset maistuvat myös sähköisessä muodossa. Book Love on jokaiselle kirjojen ystävälle ehdotonta luettavaa. Kirja ei tarjoa uusia oivalluksia, mutta sitäkin enemmän samaistuttavia kohtauksia ja tuttuja tilanteita. Pidin tästä himpun verran enemmän kuin Debbie Tungin aiemmasta teoksesta Quiet Girl in a Noisy World, mutta introverttina lukutoukkana olen tunnistanut itseäni molemmista kirjoista.

Lisäksi haluan vielä kehua Yuval Noah Hararin Sapiensia. Eipä ole tätä turhaan suitsutettu. Erittäin mielenkiintoinen tietokirja ihmisen historiasta. Maanviljelyn kehittymisestä ja uusien alueiden valloittamisesta. Laista ja uskonnoista. Kapitalismista ja teollisesta vallankumouksesta. Konsumerismista ja tehotuotannosta. Sodasta ja rauhasta. Yhteisöllisyydestä ja onnellisuudesta. Etiikasta ja biotekniikasta. Ja tarjoaapa Yuval Noah Harari myös kurkistuksen ihmiskunnan tulevaisuuteen.

Maaliskuun kirjat:
27. 🎧 Pierre Lemaitre: Silmukka ⭐ 4/5
28. 🎧 Matthew Costello & Neil Richards: Viimeiset juhlat ⭐ 2/5
29. 📘 Katja Kärki: Jumalan huone ⭐ 4/5
30. 📘 Tiina Martikainen: Surmanpolku ⭐ 3/5
31. 📘 Debbie Tung: Book Love ⭐ 4/5
32. 🎧 Maria Adolfsson: Harha-askel ⭐ 3/5
33. 📘 Stephen King: Ulkopuolinen ⭐ 3/5
34. 🎧 Mari Jungstedt: Pimeys keskellämme ⭐ 3/5
35. 🎧 Yuval Noah Harari: Sapiens – Ihmisen lyhyt historia ⭐ 4/5
36. 📘 Fiona Barton: Lapsi ⭐ 3/5

Helmikuun 2019 kirjat

CollageMaker_20190227_192140714.jpg

Luetut.net sai alkunsa hetken mielijohteesta tammikuussa 2004, joten minulla on takana viisitoista vuotta säännöllistä kirjabloggausta. Nyt olen vihdoin antanut itselleni luvan sen verran hellittää tahtia, että bloggaan ainoastaan arvostelukappaleista enkä yritä keksiä sanottavaa jokaisesta lukemastani ja kuuntelemastani kirjasta. Ja kun en vaadi enää itseltäni niin paljoa, olen huomannut hetkittäin hyppääväni pois omalta mukavuusalueeltani, uskaltanut kokeilla erilaisia genrejä, kuuntelevani enemmän äänikirjoja.

Tammikuussa luin ja kuuntelin yhteensä kolmetoista kirjaa. Ja sama tahti jatkui helmikuussa. Kolme arvostelukappaletta, kaksi kirjastosta lainattua kirjaa, yksi e-kirja, seitsemän äänikirjaa. Yhteensä kolmetoista kirjaa!

Tammikuussa annoin Goodreadsissa kaikille kirjoille kolme tai neljä tähteä. Nyt helmikuussa listallani on useampi kahden tähden kirja, yhdelle annoin vain yhden tähden. Tähtiarvioiden suhteen on hankalaa pitää yhtenäistä linjaa, kyseessähän on kuitenkin vain sen hetkinen mututuntuma. Helmikuussa parin kirjan kohdalla kuitenkin jopa harkitsin kesken jättämistä.

Onneksi helmikuuhun mahtui helmiäkin. Parhaiten minua viihdytti Jessica Fellowesin Mitfordin murha, joka perustuu löyhästi todellisiin henkilöhahmoihin ja sijoittuu sadan vuoden takaiseen Englantiin. Pidin myös Matt Haigin äänikirjasta Kuinka aika pysäytetään, kiehtova tarina miehestä, joka näyttää nelikymppiseltä mutta on todellisuudessa elänyt jo satoja vuosia.

Helmikuun kirjat:
14. 📘 Loryn Brantz: Lady Stuff – Secrets to Being a Woman ⭐ 3/5
15. 📘 PP: Ahdistusmaa ⭐ 2/5
16. 🎧 Eppu Nuotio & Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella ⭐ 2/5
17. 🎧 Jessica Fellowes: Mitfordin murhat ⭐ 4/5
18. 📘 Michael Hjorth & Hans Rosenfeldt: Korkeampi oikeus ⭐ 3/5
19. 📘 Anna Karhunen & Tiia Rantanen: Kaverin puolesta kyselen ⭐ 1/5
20. 🎧 Anna Ekberg: Salattu nainen ⭐ 2/5
21. 🎧 Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään ⭐ 4/5
22. 📘 Alo Valtere: Kaikki meni ⭐ 3/5
23. 🎧 Matthew Costello & Neil Richards: Mabbin tilan kirous ⭐ 2/5
24. 🎧 Mari Jungstedt: Toiset kasvot ⭐ 2/5
25. 🎧 Anna Jansson: Pelon vangit ⭐ 3/5
26. 📘 Mattias Edvardsson: Aivan tavallinen perhe ⭐ 3/5

Tammikuun 2019 kirjat

CollageMaker_20190130_114652413~01.jpg

Olen viime aikoina blogannut ainoastaan arvostelukappaleista. Haluaisin kuitenkin saada muistiin ne muutkin luetut ja kuunnellut kirjat, joten päätin näin kuukausittain koostaa tänne blogin puolelle pienen yhteenvedon jokaisen kuukauden kirjoista. Säännöllisesti päivittyvä kirjalista löytyy Goodreadsista, minut saa lisätä kaveriksi!

Olen löytänyt taas äänikirjojen pariin ja lukenut muutaman e-kirjankin. BookBeat on vaihtunut Storyteliin, olen ollut vaihtoon tyytyväinen. Storytelin valikoima vaikuttaisi olevan paljon laajempi ja monipuolisempi. Storytel julkaisee myös omia kirjoja, Storytel Original -nimikkeen alla, eikä näitä kirjoja muualta saa. Iso plussa on myös se, että osassa Storytelin kirjoissa voi kätevästi hyppiä äänikirjan ja e-kirjan välillä, formaatit on näppärästi synkronoitu keskenään. Erityistä kiitosta haluan antaa lisäksi Kids Modesta, joka antaa lapselle turvallisen pääsyn ainoastaan lastenkirjavalikoimaan, eikä lapseni vahingossakaan voi alkaa kuunnella mitään aikuisten jännäriä.

Tammikuu oli minulle loistava kirjakuukausi. Neljä arvostelukappaletta, neljä e-kirjaa, viisi äänikirjaa. Yhteensä kolmetoista kirjaa! Tosin mukana oli poikkeuksellisesti sarjakuvakirjoja, joita en tavallisesti lue lainkaan. Aluksi aioin merkitä Goodreadsiin myös lapselle ääneen lukemani kirjat, mutta ohuet lastenkirjat tuntuvat vääristävän tilastoja liikaa, joten en tänäkään vuonna aio laskea lastenkirjoja mukaan omiin lukutilastoihini.

Tammikuu oli runsauden lisäksi myös laadukas kirjakuukausi. Olen antanut Goodreadsissa kaikille kirjoille kolme tai neljä tähteä. Ei hullummin! Tosin osa neljän tähden kirjoista on ehkä lähempänä neljää ja puolta, toisaalta taas osa kolmen tähden kirjoista olisi ehdottomasti voinut saada minulta vain kaksi ja puoli tähteä. Kuukauden mieleenpainuvin romaani on ollut Kate Quinnin Koodinimi Alice, mutta haluan lisäksi suositella Sarah Andersenin hulvattoman osuvaa sarjakuvakirjaa Adulthood is a Myth.

Tammikuun kirjat:
1. 📘 Elly Griffiths: Käärmeen kirous ⭐ 3/5
2. 📘 Sarah Andersen: Adulthood Is a Myth ⭐ 4/5
3. 📘 Kate Quinn: Koodinimi Alice ⭐ 4/5
4. 📘 Brian Gordon: Fowl Language – The Struggle Is Real ⭐ 3/5
5. 🎧 Robert Galbraith: Valkoinen kuolema ⭐ 4/5
6. 📘 Lars Kepler: Lazarus ⭐ 3/5
7. 📘 Sarah Andersen: Big Mushy Happy Lump ⭐ 3/5
8. 🎧 Iikka Kivi: Menisit ennemmin terapiaan – Rehellinen self help -kirja ⭐ 3/5
9. 🎧 Tuomas Kyrö: Ennen kaikki oli paremmin, Mielensäpahoittaja ⭐ 3/5
10. 📘 Debbie Tung: Quiet Girl in a Noisy World – An Introvert’s Story ⭐ 3/5
11. 🎧 Marianne Power: Rikkaaksi, hoikaksi, naimisiin ⭐ 3/5
12. 📘 Mads Peder Nordbo: Tyttö ilman ihoa ⭐ 3/5
13. 🎧 Emma Rous: Au pair ⭐ 3/5

Kirjavuosi 2018

pixlr.jpg

Luetut.netin tykätyimmät kuvat Instagramissa vuonna 2018

Vuosi 2018 lähenee loppuaan ja on taas aika tehdä pientä yhteenvetoa vuodesta. Vuoden 2018 aikana luin ja kuuntelin yhteensä 71 kirjaa. Eniten luin kesäloman aikaan heinäkuussa ja vähiten nyt joulukuussa. Suunnilleen samoissa lukumäärissä olen mennyt jo useamman vuoden, sillä vuonna 2016 luin 65 kirjaa ja vuoden 2017 saldo oli 72 kirjaa. Luvuissa ei ole mukana lapselleni ääneen luettuja kirjoja, ne mukaan laskettuna lukumääräni olisivat kirkkaasti kolminumeroisia.

Olen kirjablogannut säännöllisesti alkaen vuodesta 2004. Kolme vuotta sitten Luetut.net muutti tänne WordPressiin. Kiitollisena olen seuraillut blogini kävijätilastoja, ja vaikka kommenttimäärät ovat vähäisiä, blogissani näyttäisi olevan mukavasti vipinää. Lämmin kiitos teille ihan jokaiselle blogini lukijalle! Vuoden 2018 Luetut.netin luetuin juttu on ollut Thomas Eriksonin Idiootit ympärilläni. Toiseksi luetuimpana on Stephen Kingin & Owen Kingin Ruususen uni ja kolmantena Tuire Malmstedtin Pimeä jää. Myös vanhat koostebloggaukset ovat keränneet paljon lukukertoja.

Kirjojen asettaminen paremmuusjärjestykseen on aina kovin hankalaa. Vuoden 2018 aikana luetuista mieleeni on kuitenkin erityisesti jäänyt Gamilla Creben Lemmikki, jota ei suotta ole palkittu parhaan pohjoismaisen rikosromaanin Lasiavain-palkinnolla vuonna 2018. Myös Arttu Tuomisen Leipuri on ehdottomasti suosittelemisen arvoinen dekkari, mutta saadakseen Leipurista eniten irti kannattaa lukea Tuomisen koko Labyrintti-sarja ilmestymisjärjestyksessä. Yhtään kirjaa en muistaakseni jättänyt tänä vuonna kesken, vaikka parin kohdalla luovuttaminen oli lähellä.

Ensi vuodelle en aio asettaa mitään sen kummempia lukutavoitteita enkä osallistu stressaaviin haasteisiin. Yritän palailla äänikirjojen pariin ja ottaa lukuharrastukseni rennosti. Dekkareita ja psykologisia trillereitä näkyy blogissani varmasti jatkossakin, kenties jotain muutakin välillä. Luen mitä huvittaa, juuri sen verran kuin huvittaa.

Rentouttavia lukuhetkiä teille kaikille ja ihanaa kirjavuotta 2019! ❤

Alkuvuoden 2018 dekkarivinkit

dekkariviikko 5
Kirjablogeissa on viime vuosien aikana muodostunut perinteeksi viettää kesäkuussa dekkariviikkoa. Tänä vuonna dekkariviikkoa emännöi Yöpöydät kirjat -blogi, ja mukaan on tähän mennessä ilmoittautunut vajaa parikymmentä blogia.

Osallistun tämänvuotiseen dekkariviikkoon tarjoamalla muutaman vinkin alkuvuoden aikana lukemistani ja kuuntelemistani rikosromaaneista. Lukuharrastukseni on nyt hetkellisesti hautautunut kiireen ja väsymyksen alle, mutta pienen koontipostauksen sain sentään kasailtua. Tervetuloa nappaamaan dekkarivinkit vaikkapa kesälomaa varten!

Christian Rönnbacka: Tuonen korppi

Uusin Antti Hautalehto -dekkari käynnistyy räväkästi, kun kaksi metsässä seikkailevaa poikaa löytää kalkkikivilouhoksen vedestä irtonaisen käsivarren. Christian Rönnbacka ei petä lukijoitaan, vaan Tuonen korppi on ihan täyttä timanttia. Juoni jolkottelee alusta loppuun jouhevasti, lukijansa tiukasti koukuttaen. Rönnbacka osaa loihtia herkullisia henkilöhahmoja ja hienoa kuvailua. Poliisien välinen sanailu vilisee humoristisia sutkauksia.
(11.2.2018 julkaistu postaus)

Pernilla Ericson: Sinua seurataan

Ruotsalaisen Pernilla Ericsonin esikoisromaani Sinua seurataan esittelee Erla-ryhmän, jossa rikoksia ratkoo kriminologian professorin Edithin johdolla poliisi Liv, rikollisnero Rickard ja hakkeri Aminah. Porukka alkaa tutkia metrolinjan asemien lähellä tapahtuneita raiskauksia. Jännite syntyy heti ensimmäisillä sivuilla, henkilöhahmot ovat moniulotteisia ja herkullisia, ja kaiken kruunaa kekseliäs loppuratkaisu. Pernilla Ericson pesee ehdottomasti esikoisellaan monet kokeneemmat dekkarikirjailijat.
(4.3.2018 julkaistu postaus)

Agatha Christie: Lentävä kuolema

WSOY julkaisee uusina suomennoksina dekkarikuningatar Agatha Christien parhaita, ja tällä kertaa uutena painoksena on tarjolla lentokoneeseen sijoittuva mysteeri. Yksi matkustajista kuolee, mutta kuka on murhaaja. Ihanan vanhanaikainen murhamysteeri, jota lukiessa epäilee vuorotellen jokaista, mutta syyllinen tulee lopulta silti yllätyksenä. Hercule Poirot pääsee loistamaan älyllään ja lyö muut ällikällä.
(20.5.2018 julkaistu postaus)

Cherringhamin mysteerit osat 1-3

Matthew Costello & Neil Richards: Cherringhamin mysteerit -sarja

Cherringhamin mysteerit on brittiläinen cozy mystery -sarja, jota julkaistaan ainoastaan e-kirjoina ja äänikirjoina. Noin 120-sivuiset tarinat sijoittuvat viehättävään Cherringhamin pikkukaupunkiin, jossa rikoksia ratkovat yksinhuoltajaäiti Sarah Edwards ja eläköitynyt amerikkalaispoliisi Jack Brennan. Olen tähän mennessä kuunnellut vasta kolme ensimmäistä osaa (Murha Thamesin varrella, Kartanon salaisuus ja Murha kuunvalossa), mutta aion lähitulevaisuudessa ottaa kuunteluun sarjan seuraavia osia.

Kirjavuosi 2017

pixlr_20171228134838642.jpg

Luetut.netin tykätyimmät kuvat 2017 Instagramissa

Vuosi alkaa olla lopuillaan, joten taas on aika tehdä pientä koostetta vuoden luetuista kirjoista. Vuoden 2017 aikana luin yhteensä 72 kirjaa, lähes 27 500 sivua. Eniten luin heinäkuussa, vähiten marraskuussa. Tavoitteeni oli parantaa viime vuodesta, siinä onnistuinkin, sillä vuonna 2016 luin 65 kirjaa, vajaa 25 000 sivua. Kaukana kuitenkin on ne ajat, kun sain luettua yli sata kirjaa vuodessa, ja tuskinpa lähivuosien aikana kykenen moisiin suorituksiin.

Olen kirjoitellut kirjajuttuja nettiin jo vuodesta 2004 saakka. Kaksi vuotta sitten Luetut.net siirtyi tänne WordPressiin. Kiitollisena olen seuraillut blogini kävijätilastoja, ja vaikka kommenttimäärät ovat vähäisiä, blogissa tuntuu silti olevan vipinää. Lämmin kiitos teille ihan jokaiselle blogini lukijalle! Vuoden 2017 Luetut.netin luetuin juttu on ollut Alkuvuoden 2016 parhaat dekkarit, toiseksi luetuin Loppuvuoden 2016 parhaat dekkarit, kolmantena Alkuvuoden 2017 parhaat kirjat. Kirjabloggauksista eniten lukukertoja ovat saaneet Jaakko Melentjeffin Hukkuneet, Arttu Tuomisen Silmitön ja Camilla Läckbergin Noita.

En osaa laittaa kirjoja paremmuusjärjestykseen enkä nimetä vuoden 2017 parasta kirjaa. Mutta tänä vuonna lukemistani kirjoista voisin suositella vaikkapa Kate Mortonin Taloa järven rannalla, jonka parissa viihdyin ja nautin. Psykologisista trillereistä mieleeni ovat jääneet Clare Mackintoshin Annoin sinun mennä ja Camilla Greben Kun jää pettää alta. Dekkarien ehdotonta kärkijoukkoa edustaa Daniel Colen Räsynukke.

Ensi vuonna aion perinteisten kirjojen lukemisen rinnalla ottaa tavaksi äänikirjojen kuuntelemisen. Olen rekisteröitynyt BookBeatiin, ensimmäinen äänikirja on kuuntelussa. Dekkarit ja psykologiset trillerit tulevat varmasti ensi vuonnakin saamaan paljon näkyvyyttä Luetut.netissä, mutta yritän saada mahdutettua lukulistalleni myös muuta kaunokirjallisuutta, kenties jopa elämäkertoja ja tietokirjoja.

Ihania lukuhetkiä teille kaikille vuodelle 2018! ❤

Alkuvuoden 2017 parhaat kirjat

IMG_20170623_143210_350

Vuosi sitten kirjoittelin Dekkariviikon tiimoilta koontipostauksen Alkuvuoden 2016 parhaat dekkarit. Kun tänä vuonna huomasin kesäkuun lähestyvän loppuaan, päätin taas keräillä alkuvuoden parhaita. Tällä kertaa en kuitenkaan aio rajoittaa postaustani pelkkiin dekkareihin, vaan kelpuutan listaukseeni mukaan kaikenlaisia kirjoja.

Lukutahtini on pysynyt samanlaisena. Kun viime vuonna kirjanpitoni mukaan luin tammi-kesäkuun aikana 33 kirjaa ja 12 295 sivua, tänä vuonna olen samassa ajassa lukenut 35 kirjaa ja 12 705 sivua. Nykyään aika ja keskittymiskyky eivät tunnu riittävän tämän isompiin kirjamääriin, enkä oikeastaan juuri nyt edes haikaile takaisin vanhoihin hyviin lukuvuosiin.

Mietin pitkään, millä perusteella valitsisin kirjat tähän alkuvuoden 2017 parhaat -listaukseen. Lopulta otin mukaan ne romaanit, jotka minulle ensimmäiseksi tulivat mieleen. Olen alkuvuoden aikana lukenut muitakin hyviä kirjoja, mutta ilmeisesti nämä viisi ovat olleet ne mieleenpainuvimmat. Listan kaksi ensimmäistä kirjaa on julkaistu jo viime vuonna, mutta minä luin ne vasta tämän vuoden puolella.

IMG_20170626_190230_112

Minna Rytisalo: Lempi

Gummerus, 2016
Kuusamolaisen Minna Rytisalon esikoisromaani Lempi nappasi ansaitusti Blogistanian Finlandia -voiton. Päähenkilö Lempi ei saa kirjassa omaa suunvuoroa, vaan hänet hahmotellaan muiden kertomuksien pohjalta. Kauppiaan kaunis Lempi-tytär on valinnut puolisokseen Pursuojan ujon isännän Viljamin, mutta pariskunnan onnea kestää vain muutama kuukausi. Viljami kutsutaan rintamalle, raskaana oleva Lempi jää kotiin aputyttö Ellin kanssa. Ja kun Viljami palaa sodasta, Lempi on kadonnut ja Viljamin sydän särkyy. Taitavasti kirjoitettu ja kypsä esikoisromaani.
(16.1.2017 julkaistu postaus)

Karin Slaughter: Kahlittu

HarperCollins, 2016
Karin Slaughter on yksi lempikirjailijoistani, eikä uusin suomennettu Will Trent & Sara Linton -dekkari pettänyt minua. Tapahtumat käynnistyvät, kun rakennustyömaalta löytyy entisen poliisin ruumis. Paikalla on runsaasti verta, mutta veri olekaan peräisin kuolleesta poliisista vaan kuuluu tuntemattomalle naiselle. Ja yhtäkkiä Angie luikertelee taas Willin ja Saran elämään, kun rikospaikalta löytyy ase, joka on rekisteröity Angielle. Sujuva kerronta yhdistettynä nokkelasti punottuun juoneen, jännittäviin juonenkäänteisiin ja inhimillisiin henkilöhahmoihin tekevät Slaughterin Kahlitusta yhden viime talven parhaista dekkareista.
(3.3.2017 julkaistu postaus)

Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä

Gummerus, 2017
Brittiläisen Clare Mackintoshin esikoisromaani on käännetty yli 30 kielelle ja kahminut lukuisia ylistäviä arvioita. Viisivuotias poika jää kotikadulla auton alle, kuljettaja pakenee paikalta. Poliiseilla ei juurikaan ole johtolankoja, mutta tapaus ei jätä rauhaan kahta poliisia, jotka päättävät jatkaa omalla ajallaan yliajon tutkintaa. Poikansa menettänyt Jenna Gray pakenee suruaan ja muuttaa syrjäiseen mökkiin Walesin rannikolle, mutta menneisyys ja muistot palaavat piinaamaan häntä. Erinomainen psykologinen trilleri joka pitää sisällään tyrmäävän juonenkäänteen. Trilleri jota ei malttaisi laskea käsistään. Vahva suositus!
(4.5.2017 julkaistu postaus)

Eve Hietamies: Hammaskeiju

Otava, 2017
Vuonna 2010 julkaistiin Eve Hietamiehen Yösyöttö, jossa Antti Pasanen jäi yllättäen kaksin pienen Paavo-vauvan kanssa. Vuonna 2012 ilmestyi Tarhapäivä, ja Paavosta oli yhtäkkiä kasvanut viisivuotias reipas päiväkotilainen. Ja nyt vuonna 2017 Pasasen pienperheen tarina sai jatkoa Hammaskeijun myötä, Paavo on seitsemänvuotias ja aloittaa koulun. Huikeaa tykitystä joka sivulla. Miellyttävän kepeää, viihdyttävää, humoristista, mutta Hietamies on ujuttanut tarinaansa myös lukuisia oivalluksia ja arkista viisautta. Välillä nauraa tirskahtelin ääneen, välillä minulla kostui silmäkulma liikutuksesta. Lämmin ja ihana romaani.
(22.5.2017 julkaistu postaus)

Marjut Pettersson: Niin kuin sinä sen muistat

Myllylahti, 2017
Marjut Petterson löi minut ällikällä rikosromaanillaan, jonka tapahtumat käynnistyvät tunnustuksesta ja sitä edeltäneestä pidätyksestä. Mutta mitä oikein on tapahtunut, kenen sanaan voi luottaa, kuka on murhattu? Tapahtumat eivät etene kronologisessa järjestyksessä ja kerronta kulkee toisessa persoonassa. Pettersson ei päästä lukijaansa helpolla, mutta palkinnoksi lukija saa nauttia hienosta romaanista. Vahvatunnelmaista, taidokasta, ajatuksia herättävää.
(25.6.2017 julkaistu postaus)

Kirjavuosi 2016

img_20161110_123101.jpg

Olen kirjoitellut kirjajuttuja nettiin vuodesta 2004 lähtien, joten takana on jo huimat kaksitoista vuotta. Matkan varrella on muutoksia tapahtunut, jutut ovat pidentyneet, mutta perusidea on pysynyt kaikki vuodet samana. Alkuvuodesta 2016 Luetut.netissä tapahtui isompi mullistus, kun siirryin WordPressin alustalle, enkä ainakaan vielä ole katunut muuttoa. Kyllästymisenkään merkkejä ei ole ilmassa, joten eiköhän Luetut.net jatka entisellään myös vuonna 2017.

Nykyajan hektisessä elämässä monilla on hankalaa löytää aikaa lukemiselle ja pystyä rauhoittumaan kirjan ääreen. Itsekin huomaan, että jos (ja kun!) luen kirjaa lyhyissä pätkissä, pitkäjänteinen lukeminen koettelee keskittymiskykyä. Ja jos lukemiseen tulee jostain syystä useamman päivän tauko, kirjan pariin hiljentyminen tuntuu yllättävän työläältä. Kirjat ovat kuitenkin niin tärkeä osa elämääni, että minun on hyvin vaikeaa kuvitella elämää ilman kirjoja, ilman Luetut.netiä.

Tänä vuonna luin yhteensä 65 kirjaa, lähes 25 000 sivua. Eli neljästä seitsemään romaania kuukaudessa, keskimäärin 480 sivua viikossa. Mukaan olen laskenut vain kaikki äänettömästi lukemani kirjat, en siis lapselle ääneen luettuja kirjoja. Tavoitteeni oli lyödä viime vuosien lukuennätykset, ja siinä minä onnistuin, vuodesta 2016 tuli paras kirjavuosi moneen vuoteen. Kaukana on kuitenkin ne ajat, jolloin luin reippaasti yli sata kirjaa vuodessa, enkä lähivuosien aikana usko kykeneväni moisiin lukusuorituksiin.

Olen huono järjestämään kirjoja mihinkään paremmuusjärjestykseen. Joka vuosi kuitenkin muutama kirja nousee ylitse muiden ja jää pitkäksi aikaa pyörimään mieleen. Tänä vuonna lukemistani kirjoista voisin suositella vaikkapa Lauren Beukesin Zoo Cityä tai Antti Tuomaisen Miestä joka kuoli. Zoo City on räväkkää ja viiltävää urbaania fantasiaa, Mies joka kuoli on eittämättä paras tänä vuonna lukemani dekkari.

Monen vuoden bloggaamisen jälkeen minussa herättää yhä edelleen suurta ihmetystä ja kiitollisuutta se, miten paljon kävijöitä blogiini eksyy päivittäin. Kiitos teille jokaiselle! Vuonna 2016 Luetut.netin luetuimpien juttujen listalla on ylivoimaisena ykkösenä Alkuvuoden 2016 parhaat dekkarit. Toiseksi eniten blogissani on tänä vuonna herättänyt kiinnostusta Hjorthin & Rosenfeldtin Hylätyt. Kolmatta ja neljättä sijaa luetuimpien postauksien listalla pitää kaksi hienoa ja jännittävää suomalaista romaania, Arttu Tuomisen Murtumispiste ja Tiina Raevaaran Korppinaiset. Vuoden viidenneksi luetuimmaksi jutuksi kiri vasta tällä viikolla julkaistu Loppuvuoden 2016 parhaat dekkarit.

Ihanaa kirjavuotta 2017 kaikille! Iloa, onnea ja terveyttä! ❤

Loppuvuoden 2016 parhaat dekkarit

picsart_09-07-01-27-52-luetut-net

Luetut.netin vuoden luetuin juttu on ylivoimaisesti ollut Alkuvuoden 2016 parhaat dekkarit. Hakusanojen perusteella blogiini saavutaan päivittäin etsimään dekkarisuosituksia ja hyviä uutuusdekkareita. Siispä minä päätin, että kesäkuussa Dekkariviikon innoittamana koostettu Alkuvuoden 2016 parhaat dekkarit saa nyt joulukuussa jatkoa Loppuvuoden 2016 parhailla dekkareilla.

Kuten jo kesäkuisessa postauksessani kerroin, minun lukulistaltani on viimeiset parikymmentä vuotta löytynyt lähes yksinomaan dekkareita ja trillereitä. Satunnaisesti luen toki muitakin romaaneja, mutta minulle dekkarit tarjoavat ihanaa vastapainoa arjelle. Pelkillä murhilla minua ei tosin kauaa koukuteta, jos henkilöhahmot ovat ohuita ja juonenkuljetus ontuu. Hyvä dekkari pitää tiukasti otteessaan ensimmäiseltä sivulta viimeiselle saakka. Loppuratkaisu ei saa olla liian ennalta arvattava eikä myöskään epäuskottava.

Pyrin tälläkin kertaa ottamaan listalleni mukaan vain puhtaat rikosromaanit, joten jätin listauksestani pois esimerkiksi psykologiset trillerit ja kauhuromaanit. Dekkarit eivät ole listalla paremmuusjärjestyksessä, ja kelpuutin listalle mukaan kuusi viimeisen puolen vuoden aikana lukemaani rikosromaania. Tervetuloa nappaamaan dekkarivinkit!

loppuvuoden-2016-parhaat-dekkarit

Ursula Poznanski: Äänet

Itävaltalaisen Ursula Poznanskin kolmas dekkari Äänet jatkaa Beatrice Kasparyn tutkimuksista kertovaa sarjaa. Poliisit tutustuvat Pohjois-Salzburgin sairaalan psykiatriseen osastoon, jossa hoidetaan vaikeasti traumatisoituneita potilaita. Yksi lääkäreistä on löydetty murhattuna ja omituisesti koristeltuna. Hyvien henkilöhahmojen lisäksi Poznanskin vahvuuksia ovat kerronta ja tarinan kuljetus, miten koukuttavasti ja jännittävästi Poznanski osaakaan kirjoittaa. Täyden kympin dekkari!
(29.7.2016 julkaistu postaus)

Douglas Preston ja Lincoln Child: Kuoleman naamio

Yhdysvaltalaisen kirjailijakaksikon Douglas Prestonin ja Lincoln Childin luoma Pendergast-sarja tarjoaa jotain vähän erilaista dekkarigenreen. Arvoituksellinen ja kiehtova FBI-agentti Aloysius Pendergast tutkii nimittäin joka kerta jotain hivenen yliluonnolliseen vivahtavia mysteerejä. Tällä kertaa keitos pitää sisällään niin murhanhimoisia zombeja kuin myös ruskeakaapuisia lahkolaisia. Kuoleman naamio ei aivan yllä ensimmäisten suomennettujen Pendergastien tasolle, mutta Preston ja Child ovat keitelleet varsin herkullisen sopan. Eikä kaikki suinkaan ole aivan sitä, miltä ensin näyttää.
(26.8.2016 julkaistu postaus)

Stuart MacBride: Pahan postia

Skotlantilainen Stuart MacBride on napsinut aiemmilla dekkareillaan lukuisia palkintoja. Pahan postia käynnistää uuden rikoskonstaapeli Ash Hendersonista kertovan dekkarisarjan. Ash Henderson jahtaa Syntymäpäiväsankariksi nimettyä murhaajaa, joka on siepannut teinityttöjä jo vuosien ajan. Vauhdikas ja räväkkä dekkari, täynnä hillittömiä henkilöhahmoja. Ei kuitenkaan heikkohermoisille.
(2.9.2016 julkaistu postaus)

Stephen King: Mersumies

Yhdysvaltalainen Stephen King on kirjailija, jonka nimen jokainen vähääkään kirjoja lukenut tai televisiota katsonut tunnistaa. Kingin tuorein suomennos kantaa nimeää Mersumies, ja tällä kertaa tarjolla ei olekaan yliluonnollista kauhua vaan dekkari. Eläköitynyt rikosetsivä Bill Hodges jahtaa Mersumurhaajaksi nimettyä massamurhaajaa. Edgar-palkinnon napannut Mersumies on trilogian ensimmäinen osa, joten tätä herkkua on luvassa vielä kahden kirjan verran lisää.
(17.9.2016 julkaistu postaus)

 Antti Tuomainen: Mies joka kuoli

Suomalaisen Antti Tuomaisen Mies joka kuoli edustaa vähän erilaista dekkarigenreä. Haminalainen 37-vuotias mies saa lääkärin vastaanotolla kuulla olevansa pitkäaikaisen myrkytyksen uhri. Elinaikaa enää päiviä, korkeintaan viikkoja. Mutta kuka hänet on myrkyttänyt? Vauhdikas rikosromaani koukuttaa heti ensimmäisestä lauseesta lähtien ja vie täysin mukanaan. Mustaa huumoria, mainioita henkilöhahmoja, syvällisiä ajatelmia. Napakymppi!
(21.10.2016 julkaistu postaus)

Markus Ahonen: Sydämenmurskajaiset

Tällä kertaa listalle pääsi ansaitusti mukaan toinenkin suomalainen, tosin tätä nykyä Irlannissa asuva Markus Ahonen. Neljännessä dekkarissaan Helsingin poliisilaitoksen väkivaltaosaston rikosylikonstaapeli Isaksson törmää liian moniin yhteensattumiin ja liian samankaltaisiin epäilyttäviin kuolemantapauksiin. Isaksson päätyy selvittelemään monimutkaista murhasarjaa, joka on saanut alkunsa vuoden 1987 rippileiriltä. Mutta voiko rakkauden voima päihittää kuoleman? Monitahoisuus, taitavasti rakenneltu juoni, henkilöhahmot ja yllätyksellisyys nostavat Sydämenmurskajaiset korkealle uutuusdekkarien kilvassa.
(12.12.2016 julkaistu postaus)