Hjorth & Rosenfeldt: Korkeampi oikeus

IMG_20190203_153614_196.jpg

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Kirjapino yöpöydälläni on huvennut lähes olemattomiin, viimeisiä viedään syksyn kirjoista. Kuudes Sebastian Bergman -dekkari on joutunut odottamaan lukuvuoroon pääsyään häpeällisen kauan, kun marras-joulukuun kiireissä en ehtinyt tätä lukea ja yhtäkkiä kalenteri näyttää jo helmikuuta. Tänä vuonna olenkin pyytänyt selvästi vähemmän arvostelukappaleita, antanut itselleni luvan hidastaa tahtia. Ja siitä huolimatta, tai juuri sen ansiosta, tammikuu oli ihan loistava kirjakuukausi. Mutta asiaan.

Jatkan suunnitelman mukaan.
En ole vielä valmis.
En likimainkaan.

Korkeampi oikeus jatkaa suunnilleen siitä, johon edellinen dekkari jäi, joten sarja kannattaa ehdottomasti lukea ilmestymisjärjestyksessä. Vanja työskentelee nykyään rikospoliisina Uppsalassa, jossa naisia vaaniva sarjaraiskaaja aiheuttaa pelkoa. Mies nukuttaa uhrinsa lääkeruiskulla ja vetää heidän päähänsä säkin. Kun Vanjan pomo pyytää arvostetun profiloijan Sebastian Bergmanin apua, Vanja kieltäytyy tekemästä yhteistyötä Sebastianin kanssa ja palaa Tukholmaan murharyhmään. Mutta kun yksi raiskaajan uhreista kuolee, sarjaraiskaustutkinta muuttuukin murhatutkinnaksi. Uppsalasta pyydetään murharyhmän apua, ja Vanjan on pakko tehdä töitä Sebastianin kanssa.

Michael Hjorth on käsikirjoittanut televisiolle muun muassa Wallanderia. Hans Rosenfeldt on niin ikään rustaillut Walladeria, lisäksi muun muassa Varustamoa ja Murha Sandhamnissa -televisiosarjaa. Hans Rosenfeldtin nimi on kuitenkin suomalaisille ehkäpä tutuimmaksi tullut loistavan Silta-televisiosarjan myötä. Ja yhdessä miehet ovat kirjoittaneet Sebastian Bergman -dekkareita jo kuuden kirjan verran. Kaksikolla on siis melkoisesti kokemusta rikossarjojen kirjoittamisesta!

Korkeampi oikeus -dekkarin takakannen sisäliepeeseen on painettu lainaus bloggauksestani koskien kirjailijakaksikon edellistä Hylätyt-dekkaria. ”Vetävä, koukuttava, yllättävä.” Samat sanat voisi jossain määrin liittää myös Korkeampaan oikeuteen. Erityisen vauhdikasta ja räväkkää menoa ei ole tarjolla, mutta minä en sellaista kaipaakaan.

Rikostutkinta tuntuu tällä kertaa jokseenkin epäkiinnostavalta, mutta sen sijaan entuudestaan tuttujen henkilöhahmojen väliset skismat ja heidän murheensa pitävät jännitettä hyvin yllä. Esimiehet uhittelevat toisilleen. Sähköä on ilmassa monin eri tavoin. Sebastian on melkoinen ketale ja naistenmies mutta on luvannut tyttärensä Vanjan vuoksi käyttäytyä paremmin. Billystä on paljastunut sairas ja tuhoisa puoli, hän yrittää epätoivoisesti peitellä oman sotkunsa jälkiä. Eikä kaikki lopulta suinkaan käänny parhain päin, vaan kirjan loppu jättää monta asiaa herkullisesti auki ja saa malttamattomana odottamaan dekkarisarjan seuraavaa osaa.

Kiitos arvostelukappaleesta Otavalle!

Ruotsinkielinen alkuteos En högre rättvisa, 2018.
Suomentanut Taina Rönkkö.
Kustantaja Otava, 2018. 510 sivua.

Hjorth & Rosenfeldt: Hylätyt

img_20160522_232944.jpg

Michael Hjorth ja Hans Rosenfeldt on kumpainenkin ruotsalaisia käsikirjoittajia. Hjorth on kirjoittanut televisiolle muun muassa Wallanderia, ja Hans Rosenfeldtin nimi on tullut suomalaisille tutuimmaksi Silta-televisiosarjan myötä. Kaksikon neljä aiempaa Sebastian Bergman -dekkaria on ilmestynyt suomeksi Bazarin kustantamana, mutta tämä viides tupsahtikin ulos Otavan uunista.

Tunnustan, että kirjasarjan alussa en ollenkaan pitänyt kriminaalipsykologi Sebastian Bergmanista. Jokaisen dekkarin myötä olen kuitenkin ihastunut ja kiintynyt häneen enemmän ja enemmän. Toki Sebastian Bergman osaa yhä olla melkoinen ääliö, mutta kirjasarjan edetessä olen alkanut ymmärtää paremmin hänen käyttäytymistään ja tunnen jopa myötätuntoa häntä kohtaan. Psykologin elämää varjostaa menneisyyden tragedia, joka on osaltaan muokannut hänestä sellaisen kuin hän on.

Viidennessä Sebastian Bergman -rikosromaanissa säälimätön murhaaja vainoaa Ö-luokan julkkiksia. ”Minkä nimisellä aluksella Kristoffer Kolumbus purjehti Amerikan-löytöretkelle vuonna 1492?” ”Mistä sanoista muodostuu lyhenne NATO?” ”Mikä on fosforin kemiallinen merkki?” ”Mihin heimoon ahma kuuluu?” Kuusikymmentä kysymystä, jokaista kysymystä saa miettiä kolmekymmentä sekuntia, kolmasosa vastauksista on oltava oikein. Tosi-tv-tähti ei läpäise testiä, ja hänet löydetään kuolleena tyhjästä koulusta, päässään narrinlakki ja selässään koepaperi. Ja pian uhreja tulee lisää.

Ruotsalaisissa jännäreissä on tosi-tv-julkkiksilla ollut viime aikoina kovat ajat. Luin nimittäin juuri pari viikkoa sitten trillerin, jossa jahdattiin tosi-tv-ohjelman kilpailijoita. Catrine Tollströmin Kokeilu häviää kuitenkin sata-nolla Hjorthin & Rosenfeldtin Hylätyille. Vaikka Hylätyt ei ole Sebastian Bergman -sarjan paras osa, kirjailijakaksikko ei petä lukijoitaan tälläkään kertaa. Vetävä, koukuttava, yllättävä.

Valitettavasti Hylätyt olisi kaivannut vielä yhtä huolellista oikolukua. Tekstiin on pujahtanut virheitä muun muassa aikamääreiden kanssa. Toukokuu on eri kuukausi kuin kesäkuu, eikä tänään ole eilinen. Lisäksi erityisesti kirjan loppupuolella on runsaasti lyöntivirheitä. En aina edes huomaa kirjoitusvirheitä, vaan luen sanat automaattisesti oikein, mutta kun virheet ovat näin räikeitä ja niitä on näin paljon, jopa minäkin hoksaan ne. Kirjan lopussa taisin jopa keskittyä enemmän virheisiin kuin itse tarinaan. Harmi.

Kuten edelliset osat, myös tämä viides Sebastian Bergman  -dekkari päättyy useampaan koukkuun, jotka saavat lukijan odottamaan malttamattomana sarjan seuraavaa osaa.

Ruotsinkielinen alkuteos De underkända, 2015.
Suomentanut Jaana Nikula. Kustantaja Otava, 2016. 476 sivua.