Dolores Redondo: Myrskyuhri

img_20160714_180237.jpg

Espanjalaisen Dolores Redondon Baskimaan murhat -trilogia on edennyt päätososaan. Dekkarisarjan ensimmäinen osa Näkymätön vartija julkaistiin suomeksi vuosi sitten kesällä, toinen osa Luualttari ilmestyi viime tammikuussa, ja nyt tämä trilogian päättävä Myrskyuhri on saatu myös suomeksi. En ole ihan täysillä hullaantunut Redondon dekkarisarjaan, mutta sen verran paljon nämä rikostutkintaa ja baskimytologiaa yhdistävät romaanit ovat minua näemmä kiehtoneet, että olen lukaissut koko trilogian.

Tällä kertaa rikosylikonstaapeli Amaia Salazar ja hänen tiiminsä kutsutaan tutkimaan nelikuukautisen tyttövauvan kuolemaa. Keskosena syntyneen vauvan kuolinsyyksi on ensin merkitty kätkytkuolema, mutta sitten isä yrittää paeta tyttärensä ruumis repussaan ja mutisee kuulusteluissa uhrilahjasta. Vauvan isoäidillä on omat epäilyksensä asiasta, ja hän kertoo paholaismaisesta olennosta, Ingumasta, joka imee lasten hengen näiden nukkuessa. Tutkinnan edetessä Amaia ja hänen kollegansa yhdistävät tapauksen Baztanin laaksossa vuosia sitten tapahtuneisiin kauheuksiin.

Baskimaan murhat -trilogian jokainen dekkari on ollut edellistä parempi, ja tämä sarjan päätösosa Myrskyuhri on ehdottomasti trilogian paras. Dolores Redondo ammentaa kirjoihinsa elementtejä baskimytologiasta, ja tässäkin kirjassa on sopiva ripaus yliluonnollisuutta. Vaikka aiheet ovat rankkoja, Redondo ei takerru iljettäviin yksityiskohtiin eikä myöskään mässäile väkivallalla. Kerronta on sujuvaa, juonenkäänteet koukuttavat. Välillä kirjassa tosin tuntuu tapahtuvan liikaakin, välillä taas on pidempiä suvantovaiheita, joten kirjan temmossa on mielestäni häiritsevän paljon vaihtelua.

Olen trilogian jokaisen romaanin kohdalla nillittänyt henkilöhahmoista ja jatkan yhä edelleen samaa valitusta. En oppinut trilogian aikana pitämään yhdestäkään henkilöhahmosta. Latteita, mustavalkoisia, ennalta arvattavia. Kirjan päähenkilössä olisi aineksia vaikka mihin, mutta edes Amaia Salazar ei ole onnistunut kunnolla herättämään mielenkiintoani.

Myrskyuhri on niin suoraa jatkoa edellisille Baskimaan murhat -trilogian dekkareille, että suosittelen lukemaan sarjan järjestyksessä. Eli ensin Näkymätön vartija, sitten Luualttari ja viimeiseksi Myrskyuhri.

Espanjankielinen alkuteos Ofrenda a la tormenta, 2014.
Suomentanut Sari Selander. Kustantaja Gummerus, 2016. 578 sivua.

Dolores Redondo: Luualttari

IMG_20160130_125236

Yöpöydälleni on muuttanut ihana pino tammikuun 2016 uutuuksia, ja päätin napata kasasta luettavakseni kaikkein paksuimman kirjan, Dolores Redondon Luualttarin. Olen viime aikoina lukenut peräkkäin monta ohutta, vajaa 300-sivuista romaania ja kaipasin nyt vaihteeksi tuhdimpaa lukupakettia. Halusin uppoutua pidempään tarinaan ja palata tuttuihin henkilöhahmoihin tutuissa maisemissa. Luualttari on nimittäin jatkoa Baskimaan murhat -trilogialle, jonka ensimmäinen osa Näkymätön vartija ilmestyi suomeksi viime kesänä.

Rikosylikonstaapeli Amaia Salazar ratkaisi vajaa vuosi sitten basajaun-murhat Baztanin laaksossa, ja nyt oikeudenkäynti syytettyä vastaan on alkamassa. Yllättäen tuomari ilmoittaa istunnon peruuntumisesta. Epäilty on löytynyt kuolleena oikeustalon vessasta. Vanki on jättänyt Salazarille itsemurhaviestin, jossa on vain yksi sana: ”Tarttalo”. Baskimytologiassa kyklooppiin viittaava sana vie rikosylikonstaapelin uudelleen kotiseudulleen Baztaniin. Murharyhmää työllistävät perheväkivaltatapauksien lisäksi Arizkunin kirkkoon kohdistuvat kammottavat tihutyöt.

Näkymättömän vartijan kanssa minulla välillä takkusi, tarina tuntui jämähtelevän paikoilleen. Luualttari on selkeästi parempi, tarina soljuu sujuvasti eteenpäin eikä kirjassa ole tylsiä jaksoja. Baskimytologia, alueen historia ja kulttuuri tuovat oman mausteensa dekkarijuoneen.

Vaikka Luualttari onkin Näkymätöntä vartijaa parempi, sama ongelma henkilöhahmojen kanssa jatkuu yhä. Henkilöhahmot ovat liian ennalta arvattavia ja mustavalkoisia. Päähenkilö on lattea ja hänen aviomiehensä vasta tylsä onkin. Kaipaan dekkarisarjalta henkilöhahmoja, jotka kiinnostavat ja joiden elämää haluaa seurailla kirja kirjan jälkeen, eikä Baskimaan murhat onnistu tarjoamaan minulle tätä.

Luualttari on niin suoraa jatkoa Näkymättömälle vartijalle, että suosittelen lukemaan Baskimaan murhat -trilogian järjestyksessä. Trilogian päätösosa Myrskyuhri ilmestyy suomeksi ensi kesänä.

Espanjankielinen alkuteos Legado en los huesos, 2013.
Suomentanut Sari Selander. Kustantaja Gummerus, 2016. 610 sivua.