Jack Cheng: Kosmoksessa tavataan

Jack Cheng on Kiinassa Shanghaissa syntynyt ja Yhdysvalloissa Michiganissa kasvanut. Kosmoksessa tavataan on nykyisin Detroitissa asuvan kirjailijan ensimmäinen lasten- ja nuortenkirja.

Toisinaan tekee hyvää hypätä pois totutusta ja lukea jotain ihan muuta. Lasten- ja nuortenkirjallisuus ei yleensä ihan kuulu omalle mukavuusalueelleni, lukuun ottamatta omalle lapselleni lukemiani kirjoja. Viime talvena luin kuitenkin itsekseni Matt Haigin Poika nimeltä Joulu -romaanin, ja sehän upposi mainiosti tällaiseen aikuisempaankin lukijaan. Niinpä löytäessäni Jack Chengin Kosmoksessa tavataan -kirjan ennakkokappaleen yllärinä postilaatikostani, halusin ehdottomasti lukaista tämän. Kiitos Aula & Co:lle!

Jack Chengin romaanin luvut muodostuvat päähenkilön, yksitoistavuotiaan Alex Petroskin, iPod-tallenteista. Alex nimittäin ihailee kovasti yhtä aikamme suurimmista tähtitieteilijöistä, Carl Sagania, joka lähetti Voyager-luotainten mukana avaruuteen äänilevyn. Carl Saganin kultaiselle levylle oli tallennettu kaikenlaisia ääniä meidän planeetaltamme, kuten valaiden laulua, vastasyntyneen vauvan naurua, Bachia ja Beethovenia. Alex haluaa äänittää oman tallenteensa maapallon ulkopuolisille älylliselle olennoille, hän tallentaa kultaiseen iPodiinsa kaiken kokemansa reissatessaan Coloradosta New Mexicoon, Las Vegasista Los Angelesiin. Alex kertoo elämästään ja ajatuksistaan, matkastaan ja matkalla kohtaamistaan ihmisistä.

Alex Petroski on nokkela ja rohkea poika. Mutta kuitenkin vasta yksitoistavuotias, monien asioiden suhteen vielä niin kovin naiivi ja hyväuskoinen. Suloinen Alex on joutunut itsenäistymään aivan liian aikaisin, hänen äitinsä ei huolehdi pojasta, isoveli on muuttanut pois ja isä kuollut. Hankala elämäntilanne ei kuitenkaan ole nujertanut herttaista Alexia, hän ei surkuttele ja säälittele itseään. Joskus vuodatetaan kyyneleitä mutta useimmiten nauretaan. Valloittava Alex on suurisydäminen poika, positiivinen pakkaus, täynnä unelmia ja toivoa.

Lasten- ja nuortenromaani Kosmoksessa tavataan sopii erinomaisesti aikuisellekin lukijalle. Jack Chengin kerronnassa on ihanaa lämminhenkisyyttä ja valoisaa toiveikkuutta, jotka sykähdyttävät sydäntä. Kaunis tarina koskettaa ja naurattaa, antaa ajattelemisen aihetta ja käsittelee tärkeitä teemoja. Maailma voi joskus olla epäreilu, mutta toivoaan ei koskaan kannata menettää. Ja kun me jokainen teemme täällä parhaamme auttaaksemme toisiamme, hyvä voittaa pahan.

Kirja julkaistaan elokuun puolivälissä, viikolla 33/2017.

Englanninkielinen alkuteos See You in the Cosmos, 2016.
Suomentanut Terhi Kuusisto.
Kustantaja Aula & Co, 2017. 324 sivua.

Matt Haig: Poika nimeltä Joulu

Jouluaattoon ei ole enää montaa yötä aikaa. Mutta valkoinen joulu taitaa jäädä tänäkin vuonna pelkäksi haaveeksi, ja joulumieleni on ollut pahasti kadoksissa. Päätin yrittää houkutella piileskelevän joulumielen esiin ja rauhoittua kuuman mustikkaglögin, Jouluradion ja jouluisen seikkailukertomuksen ääreen. Kiitos arvostelukappaleesta Aula & Co:lle!

Nikolas on 11-vuotias poika, joka asuu isänsä kanssa koko Suomen toiseksi pienimmässä mökissä. Nikolaksen isä on köyhä puunhakkaaja, Nikolaksen nauravainen ja laulavainen äiti on kuollut. Ennen vanhaan isällä oli tapana hauskutella ja kutsua joulupäivänä syntynyttä poikaansa lempinimellä Joulu, mutta nykyään isä on aina väsynyt. Isä hakkaa puita metsässä koko päivän, joka päivä, ja isän hakatessa puita Nikolas etsii marjoja ja sieniä syötäväksi. Nikolaksen ainoa lelu on nauriista kaiverrettu nukke.

Eräänä iltana mökin oveen koputetaan, metsästäjällä on viesti Nikolaksen isälle. Kuningas Fredrik on päättänyt kasata ryhmän hyviä miehiä etsimään Tonttuvaaran. Kukaan ei ole koskaan ennen käynyt niin kaukana pohjoisessa, mutta kaikki tietävät tarinat tonttukylästä. Suuren palkkion houkuttelemana isä lupautuu liittymään ryhmään, ja Nikolas jää kamalan Charlotta-tädin hoteisiin. Kuukaudet vierivät, isää ei kuulu takaisin, Charlotta-täti muuttuu päivä päivältä ilkeämmäksi. Nikolas päättää karata, lähteä kauas Pohjolaan etsimään isänsä ja katsomaan tonttuja.

Niin käynnistyy Nikolaksen jännittävä seikkailu, jonka matkan varrelle mahtuu muun muassa hullu poro, lunta ja oikein iso vuori. Sekä tietysti niitä Tonttuvaaran tonttuja. Mutkia pojan matkassa on kieltämättä melkoisesti, eikä Tonttuvaara ole ollenkaan niin iloinen paikka kuin Nikolas oli etukäteen kuvitellut. Mutta asiat kääntyivät parhain päin ja loppu hyvin, kaikki hyvin.

Matt Haigin kirjoittama ja Chris Mouldin kuvittama Poika nimeltä Joulu on juuri niin mainio seikkailukertomus kuin osasin aavistella. Hauska. Taianomainen. Jännittävä.

Minut kuitenkin myös vähän yllätti se, miten tummiakin sävyjä Matt Haig on joulukertomukseensa vedellyt. Köyhyyttä ja kurjuutta, kuollutta äitiä ja ilkeää tätiä, ilottomia tonttuja, hyvän ja pahan taistelua. Mutta mikäli lapsi on Disney-elokuvia katsellut, ei Haig oikeastaan tarjoile mitään sen kummempaa. Eihän hyvä satu ole pelkkää vaaleanpunaista hattaraa ja jättimäisiä vaahtokarkkeja, vaan tarinassa pitää olla säröjä, sopivasti jännitystä. Hyvä satu herättää tunteita ja antaa ajateltavaa. Ja kuten hyvässä sadussa kuuluukin olla, loppu on onnellinen.

Harvemmin luen kirjoja, jotka sopivat kaikenikäisille. Poika nimeltä Joulu on kuitenkin sellainen. Köyhän pojan kasvukertomus Joulupukiksi, satumaisuus ja taianomaisuus, hyvän ja pahan taistelu vetoavat monen ikäisiin lukijoihin. Kirjassa on runsaasti Chris Mouldin hienoja mustavalkopiirroksia, teksti on isokokoista ja luvut lyhyitä. Voisin kuvitella lukevani tätä kirjaa ääneen (ehkä ne kaikkein synkimmät jutut yli hypäten) kuusivuotiaalle tyttärelleni, vaikka me emme aiemmin olekaan lukeneet näin paksuja kirjoja. Joulusadun varsinainen kohderyhmä on todennäköisesti sujuvasti lukevat koululaiset, mutta kiehtovan ja jännittävän joulukertomuksen seurassa viihtyy hyvin aikuinenkin.

Ja palataanpa takaisin postaukseni alkuun, jossa valittelin kadoksissa olevaa joulumieltä. Taisinpa löytää ainakin pienen palasen lymyilevästä joulumielestäni glögin, joululaulujen ja tämän joulukertomuksen luota. Sain hoidettua kunnialla muutamia viime tippaan jääneitä jouluaskareita enkä ole enää stressannut niistä tekemättömistä hommista. Joulu tulee, vaikka en olisikaan jynssännyt kaikkia kaappeja ja vaikka maa ei olisi lumesta valkoinen.

Englanninkielinen alkuteos A Boy Called Christmas, 2015.
Kuvittanut Chris Mould. Suomentanut Sarianna Silvonen.
Kustantaja Aula & Co, 2016. 267 sivua.

Flyktman, Mattila, Ranta: Linnut – Hauska tietokirja

En ole aiemmin kirjoitellut lapselleni lukemistani kirjoista, mutta nyt päätin ottaa satunnaisesti tavaksi esitellä valikoituja lastenkirjoja. Ensimmäiseksi esittelyyn sai kunnian päätyä Reima Flyktmanin, Jari Mattilan ja Rauli Rannan Linnut – Hauska tietokirja.

Olen perinyt vanhemmiltani kiinnostuksen luontoon. En tosin ole koskaan kavunnut kiikarit kaulassa lintutorniin ja viettänyt koko päivää lintuja bongaillen. Mutta jos mökin rannassa on kasvanut vieras keltakukkainen kasvi, olemme kasvikirjasta etsineet sille nimen. Olemme seurailleet ukkospilvien muodostumista, rusakoiden kevätleikkejä, herneiden kasvua. Osaan erottaa mustarastaan kottaraisesta, en sekoita peipposta järripeippoon. Tunnistan lennosta taivaanvuohen ja äänestä punatulkun. Jos näen minulle vieraan kauniin kasvin tai pihaan pelmahtaa outo lintu, haluan löytää sille nimen ja saada lisää tietoa.

Olen yrittänyt vaivihkaa opettaa omalle lapselleni yleisimpien luontokappaleiden nimiä. En halua kasvattaa lapsestani aikuista, joka ei isona erota rusakkoa metsäjäniksestä, sekoittaa leskenlehden voikukkaan ja väittää varpushaukkaa kanahaukaksi. Minun mielestäni nämä kuuluvat normaaliin yleissivistykseen. Nykypäivän ihmiset tuntuvat kuitenkin valitettavasti niin vieraantuneen luonnosta, eikä moni taida edes huomata keväällä pihaan saapunutta keikuttelevaa västäräkkipariskuntaa tai syystaivaalla kiitävää komeaa kurkiauraa.

Linnut – Hauska tietokirja sisältää yli 90 Suomessa kuvattua lintua. Jokaista lintulajia varten on varattu koko aukeama. Toisella sivulla on faktatietoa linnusta ja tunnistamisessa auttava valokuva. Toisen sivun kuvassa linnulle on tapahtunut jotain hauskaa, kuten tilhi saa lumipesut ja meriharakka kiskoo maasta pitkää kastematoa. Suurimmasta osasta linnuista on hyvät valokuvat, mutta esimerkiksi aikuisesta räkättirastaasta olisin kaivannut kirjaan tunnistettavamman kuvan.

Ihmettelin ensin, miten linnut oikein on järjestetty kirjaan. Lehtopöllön jälkeen tulee luhtakana, pikkuvarpusen jälkeen punajalkaviklo. Nämähän ovat aakkosjärjestyksessä! Aikuisten lintuoppaisiin tottuneena nikottelin hetken. Mielestäni lastenkin tietokirjassa olisi luontevampaa kuin järjestää linnut lahkoittain ja heimoittain kuin aakkosittain. Nyt käpytikka on kaukana valkoselkätikasta, hiiripöllön ja varpuspöllön vertailu on tehty turhan hankalaksi.

Flyktmanin, Mattilan ja Rannan Linnut – Hauska tietokirja on pikemmin katselukirja kuin varsinainen tietokirja. Jokaisen linnun kohdalta löytyy kyllä tietolaatikko, jossa kerrotaan muun muassa linnun esiintymisalueista ja ravinnosta. Mutta lintujen bongailusta kiinnostuneelle kouluikäiselle lapselle ostaisin ennemmin kunnon lintuoppaan kuin lastenkirjan. Linnut on kuitenkin päiväkoti-ikäiselle ihan kiva ensimmäinen lintukirja, jonka parissa voi helposti tutustua yleisimpiin kotipihan ja mökkirannan lintuihin. Ja ehkä tämän kirjan myötä löytyy kipinä säännölliseen lintubongailuun.

Julkaistu vuonna 2016.
Kustantaja Readme.fi. 192 sivua