Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

»Minusta meidän olisi nyt tosi tärkeää puhua teidän isän kanssa», Ruth-sairaanhoitaja sanoo. »Mietipä vähän. Jospa sittenkin muistaisit teidän puhelinnumeron?»
»Ei meillä ole puhelinta.»
»No entäs osoite? Minkänimisellä kadulla te asutte? Voitaisiin lähettää joku hakemaan teidän isää.»
Pudistan päätäni, ihan hitaasti. Ruth-sairaanhoitaja ei tajua yhtään.
»Eihän meitä saa löytää», kuiskaan.

Kirjasyksy on jo täydessä vauhdissa, mutta minulla on vielä jokunen kesän kirjoista lukematta. Lapsikulta (Liebes Kind, suom. Veera Kaski) on saksalaisen Romy Hausmannin esikoisteos.

Metsän keskellä ikkunattomassa mökissä asuu äiti, isi ja kaksi lasta. Mutta äiti Lena sekä lapset Hannah ja Jonathan eivät asu metsämökissä omasta vapaasta tahdostaan, vaan heidän elämästään määrää ”isi’, heidät vanginnut mies. Eräänä yönä Lena ja Hannah onnistuvat pakenemaan. Mutta mitä oikein oli tapahtunut? Kuka oli isi? Ja onko painajainen sittenkään vielä ohi?

Jännittävää tarinaa kuljetetaan eteenpäin kolmen henkilön voimin. Ääneen pääsevät vuorollaan tytär Hannah, äiti Lena ja Lenan isä Matthias. Erityisesti Hannah on erittäin onnistunut hahmo, sopivasti arvoituksellinen ja kammottava, lapsellinen ja pikkuvanha.

Lapsikulta on hyytävän synkkä ja herkullisen yllättävä trilleri. Tämä todellakin onnistui menemään ihon alle ja kourimaan kauhistuttavilla, häiritsevillä käänteillään. Tunnelma on painostavan ahdistava. Samaan aikaan Lapsikulta on niin järjettömän koukuttava trilleri, että vaikka lukeminen välillä hirvittää, tätä jännäriä on vain ihan pakko ahmia eteenpäin. Napakymppi!

Romy Hausmannin Lapsikulta taitaa olla tämän vuoden paras psykologinen trilleri. Niin vahvatunnelmainen, yllättävä ja nokkela. Osui ja upposi, kolahti ja kylmäsi. Huikean hyvä esikoisromaani!

Kustantaja WSOY, 2022.
Alkuteos Liebes Kind, 2019.
Suomennos Veera Kaski. 366 sivua.