Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Helmenkalastajan tytär (Moonlight and the Pearler’s Daughter, suom. Timo Korppi) on englantilaisen Lizzie Pookin esikoisteos. Pook on työskennellyt freelance-toimittajana, kiertänyt maapalloa ja kirjoittanut artikkeleita lukuisiin tunnettuihin sanomalehtiin. Pookin esikoisromaani sijoittuu 1800-luvun lopun Australiaan ja kertoo nuoresta naisesta, joka päätyy selvittelemään perheensä salaisuuksia ja etsimään kadonnutta isäänsä.

Vuonna 1886 Eliza Brightwellin perhe matkusti meren yli Lontoosta kauas Länsi-Australiaan saakka. Matkan tarkoituksena oli unohtaa menneet ja aloittaa uusi elämä. Elizan isä oli hellinnyt heitä tarinoillaan kauniista helmisimpukoista, Bannin Bayn meren aarteista.

Bannin Bay ei kuitenkaan ole kuvitelmien mukainen onnela. Painostavaa kuumuutta, homeisia nurkkia, lattiaa pitkin kipittäviä torakoita, vihaisia paarmoja, myrkyllisiä hämähäkkejä. Meri on säälimätön ja helmenkalastajan työ raskasta. Rikollisuus ja väkivalta kukoistavat, paikallisia alkuasukkaita orjuutetaan ja murhataan.

Vuonna 1896 Elizan isä ja veli ovat olleet taas viikkokausia merellä. Mutta kun White Starling lipuu takaisin satamaan, laiturilla odottava Eliza saa kuulla isän kadonneen. Eliza uskoo isänsä olevan yhä elossa, mutta poliisi aikoo syyttää erästä miestä murhasta. Eliza päättää selvittää, mitä isälle oikein on tapahtunut.

Lizzie Pookin teksti on minun makuuni hieman liian rönsyilevää ja ylenpalttisen runsasta. Mutta päästyäni viimein sisälle tarinaan nautin suuresti tästä kiehtovasta seikkailuromaanista. Helmenkalastajamestarin tytär Eliza on upea sankaritar, rohkea ja sinnikäs, ja vaaroja kaihtamatta hän on päättänyt selvittää totuuden isänsä kohtalosta.

Kauniskantinen Helmenkalastajan tytär yllätti minut rajuudellaan. Upeiden eläinten ja kasvien ihailun ohessa luontoa kuvataan myös löyhkääväksi ja raadolliseksi, julmaksi ja vihamieliseksi. Ihmisten välinen järjetön väkivalta, ryöstöt, prostituutio ja murhat tuntuvat olevan Bannin Bayssa ihan arkipäivää.

Lizzie Pookin Helmenkalastajan tyttäressä on jotain samaa kuin Delia Owensin Suon villissä laulussa. Sisukas ja itsenäinen nainen, lumoava ja armoton luonto, salaisuuksia ja mysteeriä. Jos siis olet pitänyt Suon villistä laulusta, suosittelen kokeilemaan tätä Helmenkalastajan tytärtä.

Kustantaja Bazar, 2022.
Alkuteos Moonlight and the Pearler’s Daughter, 2022.
Suomennos Timo Korppi. 383 sivua.
Kansi Satu Kontinen.