Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Minä voisin olla juuri nyt Roomassa. Pariisissa. Malediiveilla. Kuopiossa. Aivan sama paikalle, kunhan se ei olisi tässä luokassa. Olen antanut tehtävän viisitoista minuuttia sitten, ja tällä hetkellä sen kimpussa on kokonaista kaksi opiskelijaa. Tässäpä tilastoa: kaksi opiskelijaa tekee annettuja tehtäviä, viisi opiskelijaa pelaa tietokonepeliä, yhdellä on Netflix-sarja kesken, kolme opiskelijaa hinkkaa puhelimiaan, neljä opiskelijaa on syventynyt erittäin tyhjänpäiväiseen keskusteluun. Yksi nukkuu. Seitsemän on jättänyt tulematta tunnille syystä tai toisesta. Usein siitä toisesta, kun ei vaan jaksa herätä. Hemmetti eihän täällä kukaan jaksa herätä, mutta kun pakko on.

Aino Leppäsen Terkuin ope on romaani nelikymppisestä lukion lehtorina työskentelevästä Aiskusta. Hän on unelma-ammatissaan äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. Hän haluaa opettaa nuoria ja saada heidät innostumaan omasta äidinkielestään. Mutta työ 2020-luvun koulussa ei tunnu olevan samanlaista kuin hänen lapsuudessaan 1980- ja 1990-luvuilla. Nykyään opettaja joutuu olemaan myös lastenhoitaja, psykologi, poliisi, siivooja ja it-asiantuntija.

Yksityiselämässään Aisku on yhdeksänvuotiaan Alinan yksinhuoltajaäiti ja tyttöjen lentopallojoukkueen valmentaja. Miestä ei Aiskun elämässä ole, mutta ex-mies näyttää yhä hyvältä ja myös eräs työpaikan komistus aiheuttaa lepatusta rinnassa.

Aino Leppänen tuntee hyvin romaaninsa aihealueen, koulumaailman. Hän on itse kempeleläinen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Toki romaani on täysin fiktiivinen, mutta kirjaa lukiessa tulee väkisin vahva tunne, että Leppänen todellakin tietää hyvin mistä kirjoittaa.

Laiskoja opiskelijoita ja hankalia vanhempia. Ikäviin Wilma-viesteihin vastaamista ja kehnosti tehtyjen tehtävien tarkistamista. Tuskastuttavia keskusteluja opiskelijoiden kanssa ja pitkästyttäviä yo-kokeiden valvontoja. Liikaa töitä ja liian vähän onnistumisen kokemuksia.

Romaanissa kuvataan yhden lukuvuoden mittainen ajanjakso elokuusta 2019 toukokuuhun 2020. Niinpä kirjaan on päässyt mukaan parin vuoden takainen koronakevät 2020, jolloin koulujen oli lyhyellä varoitusajalla siirryttävä etäopetukseen. Koko muun Suomen opettajien ohella myös Aiskun on yhtäkkiä sovitettava oppituntinsa tietokoneen ruudulle.

Terkuin ope sai minut välillä naurahtelemaan ääneen. Vaikka päähenkilö kokee opettajan työssään turhautumista, vihaa ja uupumusta, kirja on silti sävyltään ihanan kepeä ja viihdyttävä. Humoristisesta romaanista löytyy myös herkullinen (joskin minulle tarpeeton) ripaus romantiikkaa. Aito ja elämänmakuinen kokonaisuus. Tykkäsin!

Myllylahti, 2022. 328 sivua.
Kansi Kaisu Sandberg.