Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Veturi lähtee viimein liikkeelle. Ensin hitaasti ja sitten yhä nopeammin. Äitini Antonietta jää istumaan penkille aseman nurkkaan. Hän katsoo junaa ja muuttuu yhä pienemmäksi, pitää takkiani tiukasti sylissään. Niin kuin minua, kun kaupunkia pommitettiin.

Lasten juna (suom. Laura Lahdensuu) on napolilaisen kirjailijan ja opettajan Viola Ardonen läpimurtoteos. Tositapahtumiin perustuva kirja on käännetty 25 kielelle, nyt myös suomeksi.

Lasten junan tapahtumat sijoittuvat sodanjälkeiseen Italiaan, jälleenrakennuksen aikaan. Mussolinin fasistit on nujerrettu, mutta erityisesti eteläinen Italia on kurjassa tilassa. Kommunistisen puolueen toimeenpanemassa hankkeessa lähetetään lapsia talveksi rutiköyhästä Etelä-Italiasta vauraampaan Pohjois-Italiaan.

Seitsemänvuotias Amerigo on yksi näistä lapsista. Vuonna 1946 sodasta on selvitty, mutta Amerigon perheellä on ruokaa niukasti ja vaatteet ovat kuluneita ryysyjä. Hyväntekeväisyysnaiset jakelevat aina vain pelkkää riisiä, joten heistäkään ei ole apua. Köyhä äiti Antonietta joutuu tekemään raskaan päätöksen ja lähettämään ainoan elossa olevan lapsensa junalla Napolista Pohjois-Italiaan.

Amerigo ei tosin aluksi ihan ymmärrä, mihin hän on lähdössä. Joku puhuu junan vievän lapsia Venäjälle tapettavaksi, joku toinen väittää lasten joutuvan Amerikkaan raatamaan. Junamatka pohjoiseen on pitkä ja pelottava, eivätkä lapset tiedä, mikä heitä perillä odottaa.

Pohjois-Italiassa Modenassa Amerigon eteen avautuu aivan uusi, ihmeellinen maailma. Lämpimiä vaatteita, herkullisista ruuista notkuvia pöytiä. Ystävällisyyttä ja hyväntahtoisuutta. Yltäkylläisyyttä ja huolenpitoa. Talven jälkeen Amerigo joutuukin vaikean valinnan eteen – palatako äidin luokse etelän köyhyyteen vai jäädäkö sittenkin pohjoiseen?

Viola Ardonen Lasten juna on riipaiseva romaani, sydäntä puristavan koskettava mutta ei kuitenkaan liian raskasta luettavaa. Melankolisuudesta huolimatta kirjassa elää vahvana toivo paremmasta tulevaisuudesta. Ardone käsittelee hienosti pojan ja äidin suhdetta, yhteishenkeä ja solidaarisuutta, rakkautta ja menetystä, oman identiteetin ja paikan etsimistä, raastavan kipeitä päätöksiä.

Lasten junan tarinaa kerrotaan suurimmaksi osin lapsen näkökulmasta. Kirjailija Viola Ardone on mielestäni taitavasti osannut tavoittaa lapsen äänen ja ajatukset. Seitsemän-kahdeksanvuotias Amerigo ei aina ymmärrä, mistä aikuiset puhuvat, mutta toisaalta poika on hyvinkin tarkkanäköinen ja fiksu. Aivan ihana tyyppi!

Kirjan lopussa ääneen pääsee viisikymppinen Amerigo, joka vuonna 1994 katsoo taaksepäin menneisyyteen ja pohdiskelee tekemiään valintoja sekä elettyä elämäänsä. Kirjan viimeinen osuus kokoaa hienosti yhteen Amerigon elämäntarinan.

Pakahduttavan upea romaani. Vahva suositus!

Kustantaja Aula & Co, 2022.
Alkuteos Il treno dei bambini, 2019.
Suomennos Laura Lahdensuu. 244 sivua.
Kansi Laura Noponen.