Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Sara Osman (s. 1992) on tukholmalainen asianajaja, jonka esikoisromaani on viime aikoina näkynyt runsaasti kirjagramissa. Kaikki mikä jäi sanomatta (suom. Sirje Niitepõld) mainostetaan olevan tarkkanäköinen kuvaus nykypäivän ihmisistä, yhteiskunnasta ja ilmiöistä.

Kirjan keskiössä on kolme Tukholmassa asuvaa ystävystä. Sofia, Caroline ja Amanda. Kolmikon elämä vaikuttaa ulospäin kadehdittavan upealta, mutta todellisuudessa jokaisella on omat ongelmansa. Ja vaikka päällisin puolin ystävysten välit näyttävät olevan kunnossa, pinnan alla kytee jännitteitä, jotka vain odottavat purkautumistaan.

Sofia on toisen polven maahanmuuttaja. Tummaihoinen muslimi on koko ikänsä joutunut kohtaamaan rasismia ja nielemään rasistiset puheet. Kunnianhimoinen Sofia painaa lakifirmassa seitsemänkymmenen tunnin työviikkoja ja pyrkii olemaan paras.

Caroline on jättänyt opinnot oikeustieteellisessa kesken ja ryhtynyt somevaikuttajaksi. Kultalusikka suussa syntyneellä Carolinella on botoxilla siloteltu otsa, sliipattu poikaystävä ja ylellinen koti. Caroline janoaa tykkäyksiä ja kehuja, hän haluaa tulla nähdyksi.

Amanda on kauppakorkeakoulussa opiskellut bilehile, joka elää puuduttavien työpäivien ja kiihkeiden afterworkien sävyttämää elämää. Sisimmässään Amanda on rikkinäinen, hän suree itsemurhan tehnyttä pikkuveljeään. Pää nollataan alkoholilla ja huumeilla.

Marraskuun pimeästä valittavilla ihmisillä on luksusongelmat. Mitä he muka tietävät elämästä? Kesäkuu on vuoden hirvein kuukausi. Vasta alkukesän valossa, ikuisuuden mittaisissa päivissä ja armottomissa öissä elämänhalu joutuu todella koetukselle.

Kaikki mitä jäi sanomatta on romaani, jota voisi luonnehtia psykologiseksi trilleriksi. Lukijalle nimittäin paljastetaan heti kirjan alussa, että jokin tulee menemään pahasti pieleen, jotain traagista tulee tapahtumaan. Kaikki mitä jäi sanomatta on kuitenkin paljon enemmän kuin pelkkä psykologinen trilleri.

Sofian, Carolinen ja Amandan elämä on vauhdikasta ja tyylikästä, mutta kateus ja katkeruus lyövät säröjä heidän välilleen. Pidin siitä, miten moniulotteisiksi henkilöhahmot on luotu, heissä jokaisessa on niin paljon enemmän kuin ensivilkaisulla huomaa. Muovinen Caroline ei ole aivoton bimbo, eikä Sofia ole pelkkä kunnianhimoinen uraohjus.

Oma elämäni on hyvin erilaista kuin kirjan naiskolmikon. Ja kuitenkin, viiltävissä heitoissa ja nokkelissa oivalluksissa on usein jotain hyvin samaistuttavaa. Löysin jokaisesta naisesta jotain helposti lähestyttävää, jotain samaa kuin minussa itsessäkin on. Toisaalta samaan aikaan myös vieroksuin ja kammoksuin naisten epäaitoja kulisseja, ilkeitä sanoja ja lopulta suoranaista julmuutta.

Sara Osmanin Kaikki mikä jäi sanomatta on vetävä ja terävä kuvaus nuorista kaupunkilaisista. Kirjassa ruoditaan lukuisia kiinnostavia teemoja, kuten rasismia, uskontoa, ulkonäköpaineita, äiti-tytärsuhteita, käsittelemättömiä traumoja, humalanhakuista juomista ja teennäistä somemaailmaa. Ja ennen kaikkea kateutta ja puhumattomuutta.

Surullinen romaani.

Kustantaja Like, 2022.
Alkuteos Allt vi inte sa, 2021.
Suomennos Sirje Niitepõld. 326 sivua.