Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Brittikirjailija Elly Griffithsin suosittu Ruth Galloway -dekkarisarja on edennyt jo yhdenteentoista osaan. Kirjojen tapahtumat sijoittuvat Englannin itärannikolle Norfolkin karuihin maisemiin. Päähenkilö Ruth Galloway on ammatiltaan luuarkeologi, hän on useasti avustanut poliisia ja päässyt mukaan kiperiin rikostutkimuksiin. Vaativan työn ja yksinhuoltajaäitiyden yhdistäminen on haastavaa, ja omat vaikeutensa Ruthin elämään tuo mutkikas suhde rikoskomisario Harry Nelsonin kanssa. Ja kyllä, Ruthin ja Nelsonin suhteen vatvominen ja sama iänikuinen vatulointi jatkuu myös tässä sarjan yhdennessätoista osassa!

Rikoskomisario Harry Nelson saa omituisen kirjeen, jossa viitataan Harry Nelsonin ja Ruth Gallowayn ensimmäiseen yhteiseen tapaukseen. Silloin kymmenen vuotta sitten Nelson oli saanut ihan samanlaisia kirjeitä, mutta silloisten kirjeiden kirjoittaja oli kuollut ja tapaus ratkennut. Onko nyt liikkeellä jäljittelijä ja mitä hän haluaa?

Ja kuten kymmenen vuotta sitten, nytkin arkeologit ovat löytäneet maasta paalukehän. Uppotammesta tehty kehä on nimetty kivikehäksi, koska kehän keskellä on kivinen paasiarkku. Ja ihan niin kuin kymmenen vuotta sitten, tälläkin kertaa paalukehästä löytyy lapsen luuranko.

Koko juttu – kaivaus suolamarskilla, Erikin pojan ilmaantuminen – tuntuu epämiellyttävästi sellaiselta unelta, jossa menneisyys toistaa itseään.

En ole kovin innoissani, kun dekkarisarjassa palataan yhtäkkiä johonkin aiempaan tapaukseen. Mietitään, onko pahis palannut kuolleista vai onko kyseessä jäljittelijä. Niinpä Kivikehä tuntuu kieltämättä jossain määrin ensimmäisen Ruth Galloway -kirjan pitkästyttävältä uudelleenlämmittelyltä.

Mutta jokin kumma imu näissä Griffithsin dekkareissa vain on. Tälläkin kertaa tutkinta etenee melko yllätyksettömästi, Ruthin ja Nelsonin suhde on pitkälti samaa vanhaa jahkailua. Ja silti, minusta on aivan ihanaa päästä tuttujen henkilöhahmojen seuraan, suolamarskille kaivelemaan, merituulta haistelemaan. Ruth Galloway -sarjassa on ehdottomasti oma erityinen lumonsa ja viehätyksensä.

Kustantaja Tammi, 2022. 347 sivua.
Alkuteos The Stone Circle, 2019.
Suomennos Anna Kangasmaa.

* * *

Suomennetut Ruth Galloway -dekkarit:
1. Risteyskohdat (The Crossing Places 2009, suomennettu 2017)
2. Januksen kivi (The Janus Stone 2010, suomennettu 2017)
3. Jyrkänteen reunalla (The House at Sea’s End 2011, suomennettu 2018)
4. Käärmeen kirous (A Room Full of Bones 2012, suomennettu 2018)
5. Korppikuningas (A Dying Fall 2013, suomennettu 2019)
6. Kadonneet ja kuolleet (The Outcast Dead 2014, suomennettu 2019)
7. Aavekentät (The Ghost Fields 2015, suomennettu 2020)
8. Siniviittainen nainen (The Woman in Blue 2016, suomennettu 2020)
9. Maan alla (The Chalk Pit 2017, suomennettu 2021)
10. Musta enkeli (The Dark Angel 2018, suomennettu 2021)
11. Kivikehä (The Stone Circle 2019, suomennettu 2022)
12. Lyhdynkantajat (suomennos julkaistaan syksyllä 2022)