Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Ruotsalaisen Susanne Janssonin (1972-2019) esikoisteos Uhrisuo oli yliluonnollisilla elementeillä höystetty kevyehkö dekkari. Hänen toinen romaaninsa Talvivedet julkaistiin postuumisti, eli hänen kuolemansa jälkeen, ja jäi hänen viimeiseksi teoksekseen. Kun tietää kirjailijan menehtyneen vakavaan sairauteen, Talvivesien tekstistä löytää hienoa symboliikkaa.

Romaanin keskiössä on Martin, joka asustaa pienessä puutalossa meren rannalla. Perheeseen kuuluu simpukoita viljelevän Martinin lisäksi hänen vaimonsa Alexandra, heidän kolmevuotias poikansa Adam ja neljän kuukauden ikäinen tyttövauva Nellie. Talo saaressa on Martinin unelmien täyttymys, mutta simpukkabisnes ei oikein ota kukoistaakseen, paikallinen veljeskaksikko kantaa kaunaa ja kaiken lisäksi huolta aiheuttaa Adamin yhtäkkiä alkaneet öiset unissakävelyt.

Eräänä tammikuisena päivänä Martin jää Adamin kanssa kaksin kotiin. Soiva puhelin varastaa hetkeksi Martinin huomion ja sillä välin Adam katoaa. Poliisi epäilee pienen pojan hukkuneen. Martin vajoaa surun, epätoivon ja syyllisyyden tunteiden sysimustiin syvyyksiin.

Uhrisuo-romaanista tuttu boheemi valokuvaaja Maya Linde asuu samalla saarella. Hän kiinnostuu Adamin katoamistapauksesta ja yrittää auttaa Martinia. Kaksikko saa selville, että vuosikymmenten aikana muitakin lapsia on kadonnut samassa paikassa, aina tammikuun 11. päivänä. Onko kyse silkasta sattumasta vai kutsuuko lapsia jokin meressä?

Susanne Janssonin Talvivedet on surumielinen romaani, jossa hyiset aallot vievät viattomia lapsiparkoja mennessään. Kirja on kiinnostava yhdistelmä dekkaria, kansanuskoa ja kauhua, mutta jännityksen rakentelu jää loppujen lopuksi melko köykäiseksi. Mayan parisuhteen vatvomiseen käytetään turhan paljon aikaa, osa käänteistä on epäuskottavia, ja loppuratkaisussa asiat lutviutuvat liian näppärästi. Mutta onhan tämä nyt erittäin koukuttava!

Kustantaja Bazar, 2022. 302 sivua.
Alkuteos Vintervatten, 2020.
Suomennos Tiina Sjelvgren.