Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Haituvaiset pilvet leijuvat taivaanrannassa. Tuuli yltyy, vaihtaa suuntaa, viskoo valkoisia reunuksia merestä nousevien aaltojen harjalle. On kuin nuo majakanvartijat eivät olisi milloinkaan edes olleet koko paikassa. Tai sitten he olivat kavunneet tornin huipulle ja yksinkertaisesti lentäneet tiehensä.

Englantilaisen Emma Stonexin romaani perustuu todelliseen mysteeriin. Joulukuussa vuonna 1900 Skotlannissa Hebrideillä syrjäiseltä kalliosaarelta katosi jäljettömiin kolme majakanvartijaa. Majakan painava ovi oli salvattu sisäpuolelta, ja kahden kellon viisarit olivat pysähtyneet osoittamaan samaa aikaa. Keittiön pöytä oli katettu kahdelle, ei kolmelle.

Emma Stonexin trillerissä kolme majakanvartijaa katoaa Cornwallissa vuonna 1972. Maiden Rockin kasuunimajakan ovi oli lukittu sisäpuolelta, mutta majakasta ei löydy majakkamestari Arthur Blackia, majakanvartija William ”Bill” Walkeria eikä majakanvartijaoppilas Vincent Bournea. Seinäkellot ovat pysähtyneet osoittamaan varttia vaille yhdeksää. Pöydälle on katettu ateria kahdelle, mutta se on jäänyt syömättä. Majakkamestarin säälokikirjassa oli kuvailtu myrskyisiä päiviä, mutta todellisuudessa mitään myrskyä ei ollutkaan ollut.

Vuosikausia ihmiset ovat arvuutelleet, mitä majakanvartijoille oli tapahtunut. Liikkeellä on ollut monenlaista tarinaa. Ehkä avaruusolennot sieppasivat heidät tai sitten merikäärmeet söivät heidät suihinsa. Kenties kummitukset piinasivat heitä. Tai ehkä asialla oli sittenkin merirosvot tai vakoojat. Toinen toistaan hullumpia arvauksia, huhuja ja salaliittoteorioita on roppakaupalla, mutta kukaan ei tiedä totuutta. Miesten katoaminen on pysynyt mysteerinä kaikki nämä vuodet.

Vuonna 1992 jännärikirjailija Dan Sharp alkaa selvitellä kahdenkymmenen vuoden takaista majakanvartijoiden katoamista. Hän kiertää haastattelemassa heidän läheisiään. Ääneen pääsee Arthurin vaimo Helen, Billin vaimo Jenny ja Vincen tyttöystävä Michelle. Saako Dan Sharp selville, mitä majakanvartijoille oikein tapahtui?

Kirjan tapahtumat eivät etene kronologisessa järjestyksessä, mutta kerronta ei silti tunnu sekavalta. Välillä hypätään vuodesta 1972 vuoteen 1992 ja sitten taas takaisin. Pidin eniten vuoteen 1972 sijoittuvista osuuksista, jossa päästiin tutustumaan majakanvartijoiden eristyneiseen arkeen. Mutta myös vuoden 1992 pätkät ovat kiinnostavia, kun majakanvartijoiden naiset kertovat omat näkökulmansa tarinasta.

Majakanvartijat ei ole niitä kirjoja, jotka ahmitaan vauhdilla, vaan tämä tunnelmallinen lukuromaani luetaan hitaasti ja nautiskellen. Suomentaja Anuirmeli Sallamo-Lavi on hienosti onnistunut kääntämään Stonexin kauniin ja upean kuvailevan tekstin suomeksi.

Luettuani kirjan ensimmäiset luvut ajattelin, että tässä saattaisi olla alkuvuoden paras lukukokemus. Ja lukuromaanina Majakanvartijat toimiikin erittäin hyvin, mutta jännäriksi tämä on liian hidastempoinen ja junnaava. Nautin kuitenkin niin paljon kirjan tunnelmasta, henkilöhahmoihin ja heidän ajatuksiinsa tutustumisesta, että Majakanvartijoista kehkeytyi yksi alkuvuoden mieleenpainuvimmista romaaneista.

Kustantaja Otava, 2022. 379 sivua.
Alkuteos The Lamplighters, 2021.
Suomennos Anuirmeli Sallamo-Lavi.