Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Ei ole sama olla kadonnut kuin kuollut. Jossain mielessä katoaminen on pahempi juttu. Kuolema tarjoaa lopullisuutta. Kuolema antaa luvan surra. Luvan järjestää muistotilaisuuksia, sytyttää kynttilöitä ja laskea kukkaseppeleitä. Luvan päästää irti.
Kadoksissa oleminen on helvetin esikartano. Karikko jolta ei pääse pois; outo, valju paikka jossa toivo pilkahtelee etäisesti taivaanrannassa ja jonka yllä kurjuus ja epätoivo kaartelevat kuin haaskalinnut.

Englantilaisen C. J. Tudorin edelliset romaanit Liitu-ukko ja Paluu pimeästä olivat hykerryttävän hyytäviä. Psykologista jännitystä ja puistattavia kauhuviboja. Marraskuussa 2021 suomeksi ilmestyi uutta Tudoria, nimeltään Ne muut, ja nyt vihdoin nappasin tämän lukupinosta luettavakseni.

Kirjan päähenkilö Gabe on eräänä päivänä matkalla töistä kotiin, jumittaa ärsyttävässä liikenneruuhkassa. Yhtäkkiä hän näkee edellä ajavan ruosteisen auton takaikkunassa tyttärensä kasvot. Se on viimeinen kerta, kun hän näkee Izzyn.

Ja sitten hypätään ajassa kolme vuotta eteenpäin. Surun murtama isä ajelee yhä yötä päivää ympäriinsä etsimässä tytärtään. Kukaan muu ei usko Izzyn olevan elossa, mutta Gabe ei suostu luovuttamaan. Miten riipaisevan surullista onkaan nähdä se toivon kalvama mies istumassa yksin huoltoasemalla, pitämässä pientä taukoa, ennen kuin hän taas maleksii matkailuautonsa rattiin ja jatkaa loputonta ajeluaan.

Samaan aikaan samoilla teillä liikkuu toinen auto. Fran ja ei-vielä-ihan-kahdeksanvuotias Alice. He eivät etsi mitään, he pakenevat jotakin. Mutta miksi Alice pelkää peilejä, miksi hän nukahtelee jatkuvasti ja mistä hänen keräämänsä pikkukivet ovat peräisin?

Henkilöhahmoista ja heidän taustoistaan ripotellaan tietoa pala kerrallaan. Sitä mukaa kun sain vastauksia, minulla tuntui vain heräävän lisää kysymyksiä. Lisäksi jokainen kirjan luku päättyy melkoiseen koukkuun. Niinpä kääntelin kirjan sivuja vauhdilla. (Tai lisäsin äänikirjan nopeutta.) Halusin ahnaasti selvittää, mitä tämä kaikki oikein tarkoittaa, mitä seuraavaksi tapahtuu ja keitä ovat ”ne muut”. Ja ennen kaikkea, mitä Izzylle oli tapahtunut!

C. J. Tudorin Ne muut on tunnelmaltaan sydäntä särkevän surumielinen, paikoitellen jopa ahdistava. Hienosti rytmitetyssä romaanissa jännitystä luodaan taitavasti niin tiedon panttaamisella kuin nerokkailla cliffhangereilla. Osa juonenkäänteistä on ennakolta arvattavissa, mutta myös yllätyksiä mahtuu mukavasti matkan varrelle. Valitettavasti jännärin yliluonnollinen loppukohtaus on melkoinen lässähdys, mutta muuten palaset loksahtavat riittävän hyvin paikoilleen.

Kustantaja WSOY, 2021.
Alkuteos The Other People, 2020.
Suomennos Saara Pääkkönen. 443 sivua.
Äänikirjan lukija Aku Laitinen.