Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Ruumis löydettiin yhtenä vuoden lyhyimmistä päivistä – tuona pimeänsynkkänä aikana, jolloin aurinko tuntui tyystin hylänneen pohjoisen napapiirin asukkaat eikä suonut heille valon­pilkahduksen häivääkään.

Liza Marklundin nimi lienee tuttu monille, jotka ovat ahmineet ruotsalaisten naisdekkaristien romaaneja. Minäkin olen lukenut monta Annika Bengtzon -dekkaria. Mutta Napapiiri onkin jotain aivan muuta. Tämä nimittäin aloittaa uuden kirjasarjan, jonka tapahtumat sijoittuvat pohjoisruotsalaiseen pikkukaupunkiin. Ja kun dekkarin keskiössä on vieläpä lukupiiri, kiinnostukseni heräsi välittömästi. 

Viisi teini-ikäistä tyttöä tapasi toisiaan säännöllisesti kirjastossa. Carina, Birgitta, Susanne, Agneta ja Sofia keskustelivat kirjoista. Mutta erään kirjastokäynnin jälkeen kesällä vuonna 1980 yksi heistä katosi jäljettömiin. Ja nyt, neljäkymmentä vuotta myöhemmin, synkkänä joulukuisena päivänä vuonna 2019 seitsemäntoistavuotiaan Sofian päätön ruumis löydetään vanhan sillan perustuksista.

Tapausta alkaa tutkia paikallinen poliisipäällikkö Wiking Stormberg, johon moni tytöistä oli aikoinaan ollut ihastunut. Wiking epäilee, että jokin tyttöjen välillä johti raakaan rikokseen. Keitä Napapiiri-lukupiirin jäsenet olivat silloin ja mitä heistä on tullut nyt neljäkymmentä vuotta myöhemmin?

– Hän jätti meidät muut kaaoksen valtaan, Gitte sanoi. – Me putosimme taivaitten halki ja satutimme itsemme, kun iskeydyimme maahan. Meillä on edelleen valkoiset arvet selässämme. Olimme olleet ilman Sofiaa niin pitkään, ja nyt saimme hänet takaisin tällä tavalla. Se on hirvittävää.

Liza Marklund kuljettaa tarinaansa eteenpäin kahdessa ajassa. Välillä seuraillaan tapahtumia nykyhetkessä joulukuussa vuonna 2019, välillä palaillaan taaksepäin kevääseen ja kesään 1980. Marklund kuvaa tarkkanäköisesti ja uskottavasti pikkukaupungin asukkaiden elämää, nurkkakuntaisuutta ja jännitteitä. Yhteiskunnallistakin kuvausta löytyy, eikä Marklund ole myöskään unohtanut napapiirin luontoa revontulineen ja kuohuvine koskineen.

Erityisesti vuoteen 1980 sijoittuvat osuudet, joissa ääneen pääsevät lukupiirin 17-18-vuotiaat tytöt, ovat mielestäni onnistuneita. Moni nuori haaveilee lähtevänsä pois tuppukylästä, moni hakee elämäänsä jännitystä päihteistä ja yhden yön jutuista. Ilkeät huhut leviävät nopeasti. Maine ja siloiteltu ulkokuori on jokaiselle tärkeää.

Liza Marklund on nostanut dekkarinsa keskiöön naisviisikon. Carinan, Birgittan eli Gitten, Susannen, Agnetan ja Sofian. Mutta sen sijaan poliisipäällikkö Wiking Stormberg jää pelkäksi sivuhahmoksi. Saapa nähdä, tutustutaanko kirjasarjan seuraavissa osissa paremmin Wikingiin, vai onko hänen tarkoitus esittää jatkossakin pelkkää sivuroolia.

Liza Marklundin uuden sarjan avaus Napapiiri on oikein kelpo dekkari vaikkakin pimeänsynkkä ja lohduton. Tarina pitää hyvin otteessaan loppuun saakka, viihdyttää ja yllättää.

Ruotsinkielinen alkuteos Polcirkeln, 2021.
Kustantaja Otava, 2021. Suomentanut Antti Autio. 365 sivua.