Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Fosca oli syyllinen.
Mariana ei silti pystynyt todistamaan sitä – eikä pystyisi välttämättä koskaan. Tämä mies, tai pikemminkin hirviö, oli tappanut ainakin kaksi ihmistä mutta pääsisi mitä luultavimmin pälkähästä. (s. 9)

Terapeutti Mariana Andros ikävöi vuosi sitten kuollutta miestään ja uppoutuu työhönsä. Erään ryhmäterapiatunnin jälkeen hänen rakas siskontyttönsä Zoe soittaa hänelle hädissään. Zoe pelkää ystävänsä joutuneen henkirikoksen uhriksi. Ja sitten selviää, että jokivarren kaislikosta löytynyt puukotettu nuori nainen on todellakin Zoen hyvä ystävä Tara.

Mariana on vakuuttunut, että syyllinen Taran murhaan on Cambridgen yliopiston professori Edward Fosca. Niin moni seikka viittaa Foscaan. Mutta häikäisevän karismaattisella Foscalla on pitävä alibi. Mariana alkaa omin päin tehdä omia tutkimuksiaan.

Antiikin tragedioista luennoiva professori Fosca on pyörittänyt salaista opintopiiriä erityisille naisopiskelijoille. Salaseuraa kutsutaan nimellä Neidot. Murhattu Tara oli kuulunut Foscan kuvankauniisiin Neitoihin.

Hän palaisi mielessään aivan tapahtumien alkuun ja muistaisi kaiken pienintäkin yksityiskohtaa myöten.
Ja saisi Foscan satimeen. (s. 10)

Kaksi vuotta sitten pääsimme herkuttelemaan Alex Michaelidesin esikoisromaanilla. Hiljainen potilas oli vangitseva psykologinen trilleri, joka paljasti lukijalle salaisuutensa hiljalleen, pieni pala kerrallaan, lopussa vauhtia kiihdyttäen ja lukijan tyrmäten. Ja kun nyt Michaelidesilta on suomennettu uusi romaani, Neidot, halusin ehdottomasti lukea tämän.

Valitettavasti joudun toteamaan, että Neidot häviää vertailussa selvästi Michaelidesin erinomaiselle esikoisromaanille. Neidot käynnistyy liian hitaasti eikä heti nappaa lukijaa tiukasti pihteihinsä. Henkilöhahmot ovat epäkiinnostavia ja epäaitoja. Michaelides lipsahtelee tylsille sivuraiteille ja tarjoilee yksioikoista psykologista löpinää. Kirja vilisee raivostuttavia kliseisyyksiä ja teennäisyyksiä. Ja happamana kirsikkana lattean kakun päällä, loppuratkaisu jättää tyytymättömäksi.

Alex Michaelidesin Neidot toi vahvasti mieleeni pari viikkoa sitten lukemani dekkarin, Tess Gerritsenin ja Gary Braverin Valitse minut. Yliopisto, komea professori, antiikin traagisia tarinoita, kuollut opiskelijatyttö. Hohhoijaa. Näistä kahdesta Alex Michaelidesin Neidot on ehkä himpun verran parempi, monitahoisuutensa ansiosta. Toisaalta loppuratkaisussa Gerritsenin ja Braverin Valitse minut peittoaa Michaelidesin Neitojen tympeän lopun.

Yksi luku vielä -blogin Anna piti kovasti Alex Michaelidesin Neidot-romaanista, joten omasta nuivuudestani huolimatta suosittelen ennakkoluulottomasti kokeilemaan Neitoja. Minulla vain taisi olla liian suuret odotukset. Hiljainen potilas nosti riman niin korkealle, eikä Neidot mielestäni onnistunut yltämään läheskään samalle tasolle.

Englanninkielinen alkuteos The Maidens, 2021.
Suomentanut Antti Autio.
Kustantaja Gummerus, 2021. 461 sivua.