Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Kun kaikki muuttuu silmänräpäyksessä, menneisyys irtoaa ihmisestä ihan kuin joku leikkaisi veitsellä hevoselta hännän ja heittäisi sen nuotioon. Vanha palaa pois ennen kuin ehdit tajuta yhtään mitään ja tiedät, ettei paluuta ole. Se, mitä oli ennen, on yhtäkkiä poissa eikä sitä saa takaisin, vaikka kuinka itkisi. Omituisen nopeasti alkaa tottua uuteen, koska on pakko.

Hämeenlinnalainen Juha-Pekka Koskinen on hämmästyttävän monipuolinen ja tuottelias kirjailija. Koskinen on julkaissut muun muassa dekkareita, historiallisia romaaneja, novelleja sekä lasten- ja nuortenkirjoja. Hän on saanut lukuisia kirjallisuuspalkintoja ja ollut kahdesti ehdolla kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi.

Haukansilmä on kaksi vuotta sitten julkaistun Tulisiipi-romaanin esiosa ja sijoittuu ajalle ennen Tulisiipi-romaania. En ole Tulisiipeä lukenut, mutta uskalsin silti tarttua Haukansilmään, koska romaanit voi kuulemma hyvin lukea omina itsenäisinä teoksinaan. Tulisiipi voitti Savonia- ja Vuoden kirja 2019 -palkinnon, lisäksi se huomioitiin kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkuudella.

Haukansilmä kertoo Kuuran perheestä ja erityisesti perheen Yrjö-pojasta. Eletään 1860-lukua. Kuuran veljekset sekä heidän vanhempansa ovat jättäneet Suomen suuriruhtinaskunnan taakseen ja seilanneet merten yli Amerikkaan etsimään onneaan. Kuuran sukunimi päätetään muuttaa Frostiksi, Yrjöä aletaan kutsua Georgeksi ja isoveli Veikkoa Williamiksi. Aluksi perhe asustaa New Yorkissa, he opettelevat englannin kieltä ja tekevät monenlaisia töitä.

Yrjö on kuullut monia houkuttelevia tarinoita lännen tasangoista, jossa kaikilla on mahdollisuudet rikastumiseen. Kaikille riittää maata viljeltäväksi ja biisoneja ammuttavaksi. Yrjö on kuullut myös tarinoita intiaaneista ja meksikolaisista rosvoista, mutta eiköhän laajoilla preerioilla ole tilaa kaikille. Yrjö saa isänsäkin innostumaan lännestä, ja pian perhe pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa, matkustaa länteen Kansasiin ja asettuu asumaan omalle tilalleen. Yrjö on taitava ampuja, ja lisäksi perhe saa elantonsa maissipelloista ja karjasta.

Lämpenin romaanille vähän hitaanlaisesti. Koskisen kerronta on elämänmakuista ja kiinnostavaa, mutta kaipasin koko ajan jotain isompaa koukkua. Ja kun Yrjö sitten eräänä aamuna siepataan lakotaintiaanien matkaan, sain kaipaamani koukun. Koskinen nostaa kierroksia ja kiskaisee lukijan mukaan huimiin seikkailuihin.

Intiaanit antavat Yrjölle uuden nimen Ska-Nupa eli Valkoinen Piikkisika. Hiljalleen hän tottuu uuteen elämäänsä intiaanien keskuudessa, oppii puhumaan intiaanien kieltä, ampumaan jousella. Häntä aletaan arvostaa. Tarkkanäköinen Haukansilmä näkee kaukana piileskelevän saaliin tai vihollisen. Hevosten kanssa Yrjö puhuu suomea, hevosten kieltä, ja hän on niin taitava rauhoittamaan hevosia, että hänelle annetaan lisänimi Mies Jota Hevoset Kuuntelevat.

Vaikka Yrjö Kuura, tai George Frost, ei omaa kohtaloaan surkutellut, minua suretti, kuinka hänet repäistiin aina uuteen paikkaan. Ensin Suomesta New Yorkiin, sitten New Yorkin suurkaupungin vilinästä Kansasin preerialle, sitten perheensä luota intiaanien tiipii-kylään. Eikä hänen reissaamisensa tähän loppunut. Loppujen lopuksi Yrjö tuntuu olevan jatkuvasti väärässä paikassa. Hän ei ole kunnolla intiaani mutta ei valkosilmäkään, hän yrittää jatkuvasti tasapainotella näiden kahden maailman välillä.

Surullinen on myös intiaanien kohtalo. Intiaanien ahdinko kasvaa kasvamistaan, kun valkosilmät levittäytyvät pitkin preeriaa, valtaavat maat ja metsästävät ruuat. Intiaanit ovat jo siirtyneet pohjoisemmaksi, mutta loputtomiin he eivät voi paeta. Vaikka maa on iso, ei se niin iso ole, etteikö se joskus loppuisi. Syttyy verisiä taisteluja. Jokainen vähääkään historiaa tunteva tietää, että ei intiaaneille, ei myöskään biisoneille, käy tässä taistelussa hyvin.

En voinut ymmärtää sitä, kuinka Harmaan Puhvelin heimo ei mahtunut suunnattomille lakeuksille, miksi sinitakkien ja uudisasukkaiden piti levittäytyä kaikkialle lennätinpylväineen ja rautatiekiskoineen. Minusta tuntui, että valkosilmät ahnehtivat maata kuten biisoneita. He halusivat kaiken, vaikka tarvitsivat hyvin vähän, ja tuhosivat sen, mitä eivät jaksaneet käyttää.

JP Koskisen Haukansilmä on vetävä ja vahvasti puhutteleva yhdistelmä historiallista seikkailuromaania ja Yrjö Kuuran kasvutarinaa. Jännittävän ja viihdyttävän tarinan lisäksi Koskinen tarjoaa lukijoilleen kaunista luontokuvausta, syvällistä pohdiskelua, koskettavia hetkiä. Haukansilmä on huikaisevan hieno mutta myös tavattoman surumielinen romaani.

Julkaistu vuonna 2021.
Kustantaja Like. 467 sivua.
Kannen suunnitellut Tommi Tukiainen.