Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Ruotsalaisen Ninni Schulmanin dekkarit sijoittuvat hänen lapsuutensa maisemiin Värmlandiin. Hagfors-dekkarisarjan pääosassa on toimittaja Magdalena Hansson, joka onnistuu joka kerta sotkeentumaan tavalla tai toisella rikostapauksiin. Tervetuloa kotiin on dekkarisarjan viides osa.

Tällä kertaa Magdalena on saanut kutsun luokkakokoukseen. Hän jättäisi tapaamisen mielellään kokonaan väliin, pelkkä ajatuskin luokkajuhlista ahdistaa. Mutta paikalle on tulossa myös hänen vanha koulukaverinsa Jack, joka on nykyisin kuuluisa muusikko ja televisiosarjan tähti, ja Jack on luvannut antaa Magdalenalle haastattelun. Niinpä Magdalena lähtee vastentahtoisesti tapaamaan yläasteen aikaisia luokkatovereitaan.

Ilta ei suju kovin hyvin. Alkoholi maistuu ja tunnelma kiristyy. Moni alkaa märehtiä kouluvuosien tapahtumia. Vanhat kaunat ja vääryydet nousevat pintaan, juhlijoiden kesken syntyy eripuraa. Ja sitten yksi luokkakokoukseen osallistunut löydetään metsästä murhattuna.

Koulukiusaamisen, kaunaisuuden ja kostonhimon lisäksi dekkariin on ujutettu myös rasismiteemaa ja vihapuhetta. Pienellä paikkakunnalla ei katsota suopeasti parinsadan pakolaisen majoittamista lakkautettuun hotelliin. Pakolaiskeskuksessa on jatkuvasti tuhopolttoja. Magdalena on kirjoittanut lehtijuttuja aiheesta, ja sen seurauksena hän on alkanut saada rasismia ja väkivaltaa tihkuvia uhkausviestejä.

Tervetuloa kotiin -dekkarin kannessa mainostetaan kirjan olevan onnistunutta arkijännitystä. Se on hyvä kuvaus Ninni Schulmanin dekkareille. Arkijännitys. Ensinnäkin kirjoissa kuvaillaan paljon ihmisten arkista elämää, iloineen ja suruineen. Toiseksi ihan tavalliset ihmiset joutuvat keskelle rikostapauksia, arkiset tilanteet saavat yhtäkkiä synkän käänteen. Ja kolmanneksi Schulmanin kirjat ovat juuri sellaisia perushyviä dekkareita, joita on helppo lukea arjen kiireiden keskellä ja jotka eivät vaadi lukijaltaan liikaa. Oivallista arkijännitystä.

Schulmanin dekkarin henkilögalleria on laaja. Iso joukko vanhoja koulukavereita ja liuta poliiseja. Puolisoita, lapsia, vanhempia, sisaruksia. Ystäviä, naapureita, työkavereita. Ensimmäisten lukujen myötä olin ihan pää pyörällä siitä, kuka kukin on ja miten kukakin henkilö liittyy tarinaan. Osan henkilöhahmoista olisi voinut rankasti karsia pois, he ovat juonen kannalta täysin tarpeettomia.

Eikä tiivistäminenkään olisi ollut yhtään pahitteeksi. Dekkarissa on yli viisisataa sivua. Se on paljon tällaiselle kirjalle. Seurattavia henkilöitä tosin on niin paljon, että se tuo väkisinkin mittaa kirjalle. Osan kohtauksista ja keskusteluista olisi voinut jättää kokonaan kirjasta pois, tai ainakin tiivistää niitä reippaasti. Tervetuloa kotiin on kuitenkin niin helppo- ja nopealukuinen dekkari, että viisisataa sivua luettavaa sujahtaa kevyesti.

Suomennoksesta ja oikoluvusta on pakko antaa pientä sapiskaa. En yleensä juurikaan kiinnitä huomiota virheisiin, eivätkä ne tälläkään kertaa vieneet lukuiloani. Mutta ne muutamat tönköt lauseet ja sekoilut nimien kanssa vähän häiritsivät minua. ”Puhelimennumero” on oudosti sanottu, yleensähän puhutaan puhelinnumerosta.

Ninni Schulmanin Tervetuloa kotiin on kelpo dekkari, jonka parissa viihdyin hyvin. Enkä muuten arvannut loppuratkaisua! Vaikka rikostapaukset ovat rankkoja, eivätkä koulukiusaaminen ja rasismi ole nekään mitään kepeitä aiheita, tämä on silti mukavan kevyttä luettavaa. Voisin suositella Ninni Schulmanin Hagfors-sarjaa vaikkapa Viveca Stenin dekkareista pitäville.

Ruotsinkielinen alkuteos Välkommen hem, 2016.
Suomentanut Jukka-Pekka Pajunen.
Kustantaja Tammi, 2021. 527 sivua.

Hagfors-sarja:
1. Tyttö lumisateessa (Flickan med snö i håret 2010, suom. 2017)
2. Poika joka ei itke (Pojken som slutade gråta 2012, suom. 2018)
3. Vastaa jos kuulet (Svara om du hör mig 2013, suom. 2019)
4. Älä kerro kenellekään (Vår egen lilla hemlighet 2015, suom. 2020)
5. Tervetuloa kotiin (Välkommen hem 2016, suom. 2021)
6. När alla klockor stannat 2019 (ei suomennettu)
7. Dagen är kommen 2021 (ei suomennettu)