Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Eikö olekin kummallista, miten yksi tapahtuma, yksi sekunti, voi leikata elämän veitsenterävästi kahtia ja erottaa nykyisyyden menneisyydestä peruuttamattomasti?
Minulle kävi niin lauantaina joulukuun kuudentenatoista päivänä vuonna 2000. Silloin perheeni vajosi kurimukseen, jota kukaan meistä ei pystynyt hallitsemaan tai edes käsittämään.
Silloin kaikki alkoi.

Ruotsalaisen Camilla Greben uusin dekkari on minulle aina vuoden odotetuin romaani. Hänen dekkarinsa ovat olleet vangitsevia ja virheettömiä helmiä, silkkaa lukunautintoa alusta loppuun. Upeaa henkilökuvausta ja jännittäviä juonenkäänteitä. Jokainen Greben dekkari on ihan omanlaisensa tarina, eikä hän sorru toistelemaan romaaneissaan yhtä hyväksi havaittua kaavaa. Camilla Grebe on ansaitusti napannut peräti kahdesti pohjoismaiden parhaalle rikosromaanille myönnettävän Lasiavain-palkinnon.

Camilla Greben uusin psykologinen dekkari Veteen piirretty viiva käsittelee onnellisen uusperhe-elämän muuttumista järkyttäväksi painajaiseksi. Kun kaikki kääntyy nurin ja särkyy palasiksi, eikä mikään ole enää ennallaan. Kun mieleen hiipii kylmääviä epäilyksiä ja jäytävää pelkoa.

Maria tapasi kaksi vuotta sitten hurmaavan ranskalaisen lääkärin Samirin. Äidinkielen opettajana työskentelevä Maria oli elänyt vuosia kaksin kymmenvuotiaan down-poikansa Vincentin kanssa, mutta nyt heidän talossaan asuu myös Samir ja tämän kahdeksantoistavuotias tytär Yasmin. Maria on onnellinen, vaikka yhteiselo oikuttelevan bonustyttären kanssa ei ole helppoa. Mutta sitten Yasmin yllättäen katoaa. Aluksi hänen epäillään tehneen itsemurhan, mutta pian poliisit pidättävät Samirin epäiltynä tyttärensä murhasta.

Camilla Grebe kuvaa rehellisesti ja tarkkanäköisesti Marian ajatuksia ja tunteita. Miten Maria on Yasminin katoamisesta luonnollisesti järkyttynyt, mutta salaa hän on kiitollinen, kun hänen oma lapsensa on kuitenkin turvassa. Miten Maria yrittää pitää kiinni rutiineista ja tukea surevaa miestään. Miten Maria kokee avuttomuutta ja kipeää surua. Ja miten Marian maailma romahtaa, kun poliisit alkavat puhua murhasta ja syyttää Samiria.

Mutta olisiko Samir voinut todellakin murhata oman tyttärensä? Ei kai tasa-arvoa kannattava, älykäs ja ihana Samir olisi voinut syyllistyä kunniamurhaan? Vai eikö hänen aviomiehensä sittenkään ole ollenkaan sellainen, joksi hän oli tätä luullut?

Nykyisyys oli yhtä loputonta, piinallista epätietoisuutta. Nykyisyys oli hiljaisuutta ja odotusta. Toivoa ja toivoa, joka murskautui, ja toivoa, joka muuttui toivottomuudeksi. Se oli avuttomuutta ja kyvyttömyyttä ja voimattomuutta ja lukemattomia muita tunteita, joita en ollut ennen kokenut. Se oli vankkumatonta luottoa, joka vaihtui kalvavaksi epäuskoksi ja sykkiväksi vihaksi, joka puolestaan vähitellen laantui ja muuttui kivuliaaksi suruksi.
Mutta ennen kaikkea se oli oivallus, ettei mikään enää koskaan palaisi ennalleen.

Camilla Greben rikosromaanien ehdoton vahvuus on monitahoiset, psykologisesti uskottavat henkilöhahmot sekä heidän välisensä suhteet. Marian lisäksi oman näkökulmansa tapahtumiin pääsevät esittämään muun muassa Marian kymmenvuotias down-poika Vincent ja Yasminin tapausta tutkiva poliisi Gunnar. Osa romaanista sijoittuu Yasminin katoamisen aikoihin, vuoden 2000 paikkeille, ja osa kaksikymmentä vuotta myöhäisempään aikaan. Kertojaäänien vaihtelu tuo lisää syvyyttä tarinaan, ja jokaisen henkilön myötä paljastuu uusia kiinnostavia seikkoja. Tapaus ei todellakaan ole niin yksinkertainen kuin miltä aluksi vaikuttaa.

Valhe on kuin pieni suloinen kaninpoikanen – se vaikuttaa kovin harmittomalta, kovin vähäpätöiseltä. Mutta yhtäkkiä se on päässyt karkuun ja lisääntynyt ja metsä onkin täynnä kaneja. Ensimmäinen valhe johtaa toiseen ja niin edelleen. Lopulta niistä ei enää pysy laskuissa, saati sitten kärryillä.

Romaanin ruotsinkielinen nimi on Alla ljuger eli Kaikki valehtelevat. Se on yksi tämän kirjan tärkeimmistä teemoista. Kaikki me toisinaan valehtelemme, lipsautamme harmittomilta tuntuvia pieniä valkoisia valheita, jätämme asioita kertomatta. Totuuden ja valheen raja voi olla pelkkä hiuksenhieno veteen piirretty viiva. Mutta joskus valheella on pitkät jäljet ja synkät seuraukset.

Camilla Grebe teki sen taas, Veteen piirretty viiva on ahmittavan hyvä! Herkullinen psykologinen dekkari uusperhettä kohdanneesta tragediasta, siihen johtaneista seikoista ja sen seurauksista. Rasismista ja ennakkoluuloista. Epäilyksistä ja pelosta. Syyllisyydestä ja surusta. Niin ja niistä valheista.

Onni on vikkelä. Niin kuin Ruotsin kesä. Yhtäkkiä se ilmestyy, ja yhtä nopeasti se katoaa ilman varoitusta.

Ruotsinkielinen alkuteos Alla ljuger, 2021.
Suomentanut Sari Kumpulainen.
Kustantaja Gummerus, 2021. 415 sivua.

* * *

Camilla Greben suomennetut dekkarit:
1. Kun jää pettää alta (Älskaren från huvudkontoret 2015, suomennettu 2017)
2. Lemmikki (Husdjuret 2017, suomennettu 2018)
3. Horros (Dvalan 2018, suomennettu 2019)
4. Varjokuvat (Skuggjägaren 2019, suomennettu 2020)
5. Veteen piirretty viiva (Alla ljuger 2021, suomennettu 2021)