Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Elle istui työtuolissaan sormeillen hiuksiaan ja tutkiskeli Suruseinää. Martín oli nimennyt siten valtavan korkkitaulun, johon oli kiinnitetty Ellen kulloinkin tutkiman tapauksen valokuvat. Lähtölaskentamurhaajan kustakin uhrista oli kaksi kuvaa: toisessa tyttö oli elossa, toisessa kuollut. Toinen oli kasvokuva, toinen rikospaikkakuva. Ne oli ryhmitelty vuosiluvun mukaan: 1996, 1997, 1998 ja 1999.

Entinen sosiaalityöntekijä Elle Castillo pyörittää rikospodcastia Oikeuden voitto, jossa hän pureutuu selvittämättä jääneisiin lapsia koskeviin rikoksiin. Podcastinsa aiemmilla kausilla hän onnistunut ratkaisemaan jo useamman tapauksen. Ja nyt hän on päättänyt tarttua Minnesotan pahamaineisimman sarjamurhaajan tapaukseen.

Kaksikymmentäneljä vuotta sitten Lähtölaskentamurhaajaksi nimetty sarjamurhaaja sieppasi ja tappoi nuoren naisen. Pian katosi seuraava nuori nainen, hänetkin löydettiin murhattuna. Jokainen siepattu ja murhattu tyttö oli aina vuoden edellistä uhria nuorempi. Lähtölaskentamurhaaja lopetti yllättäen murhasarjansa, kun viimeinen uhri pääsi pakoon, mutta sarjamurhaajaa ei koskaan saatu kiinni.

Elle kiertelee haastattelemassa uhrien läheisiä, rikostutkijoita ja muita tapauksista tietäviä. Hän saa tutkimuksissaan selville tärkeitä uusia tietoja tapauksesta, mutta samalla hän tulee herättäneeksi nukkuvan pedon. Lähtölaskentamurhaaja aloittaa murhasarjansa uudelleen.

Koska häntä ei ole saatu kiinni, hän on kyennyt hallitsemaan, mitä hänestä ajatellaan, ja niinpä häntä pelätään yhä edelleen.
Mutta jos siihen tulee muutos – jos hänestä tuntuu, että hänen työnsä tai maineensa on uhattuna – niin silloin hän palaa. Ja jos hän palaa, lähtölaskenta jatkuu paljon, paljon pahempana kuin ennen.

Amy Suiter Clarke on kotoisin Yhdysvalloista Minnesotasta, mutta hän on opiskellut myös Iso-Britanniassa Lontoossa ja asuu nykyisin Australiassa Melbournessa. Uhri, 11 on hänen esikoisromaaninsa.

Dekkari käynnistyy pitkällä pätkällä rikospodcastin litteroitua tekstiä. Minä ehdin jo säikähtää, onko koko kirja kirjoitettu näin raskaaseen muotoon, pelkkää kaavamaista vuoropuhelua. Mutta jatkossa podcast-litteroinnit vuorottelevat perinteisemmän kerronnan kanssa. Alun säikähdyksen jälkeen koin tämän oikeastaan ihan virkistäväksi tavaksi kuljettaa tarinaa eteenpäin. Vähän jotain erilaista. Mukavaa vaihtelua.

Osa poliiseista tuntuu arvostavan Ellen podcastia, osa taas suhtautuu vähätellen ja naureskellen, osa yrittää kieltää häntä penkomasta juttua. Ilahduttavasti Elle itsekin pohdiskelee podcastinsa moraalista puolta. Elle yrittää podcastillaan tehdä kunniaa uhreille, pitää heidät ihmisten mielessä, eikä hän halua glorifioida murhaajaa.

Kirjan iso heikkous on ennalta-arvattavuus ja kliseisyys. Tottakai Elle saa podcastinsa myötä selville tärkeitä uusia tietoja, joita lauma poliiseja ei ole vuosikausien uurastuksen jälkeenkään onnistunut selvittämään. Ja tottakai podcast riehaannuttaa sarjamurhaajan taas toimintaan. Monet juonenkäänteistä on nähtävissä jo paljon etukäteen.

Juonta kuitenkin kuljetetaan niin vetävästi eteenpäin ja tunnelma tihentyy niin piinaavan jännittäväksi, että huomasin ahmivani jännäriä koukuttuneena. Mukavan helppolukuinen jännäri joka ei yritä sekoittaa lukijan päätä liian koukeroisilla kuvioilla ja liiallisella määrällä henkilöhahmoja.

Jos ei pelästy kirjan sisältämiä raakuuksia, ei kyllästy litteroitujen tekstien lukemiseen eikä harmistu ennalta-arvattavuudesta, on Amy Suiter Clarken Uhri, 11 varsin kelpo esikoisjännäri.

Englanninkielinen alkuteos Girl, 11, 2021.
Suomentanut Antti Saarilahti.
Kustantaja Otava, 2021. 415 sivua.