Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Sitä on vaikea nimetä. Se on jo täyttänyt vatsan, työntyy ylös nieluun, leviää sisäelimiin kuin myrkyllinen savu. Kun se valuu olkapäiden yli käsivarsiin yhtä aikaa lamauttavana ja voimaannuttavana, on aika toimia, tehdä jotain konkreettista.

Nea Guttormilla on takana raskas mustasukkaisuuden täyteinen avioliitto ja raastava avioero. Päästääkseen kauemmas entistä elämäänsä hän on irtisanoutunut työstään keskusrikospoliisin profiloijana Oslossa ja muuttanut ylikonstaapeliksi pieneen pohjoisnorjalaiseen kylään. Lähemmäs lapsuutensa maisemia mutta ei kuitenkaan kotikyläänsä.

Vuonon rinteeltä purosta löytyy miehen ruumis. Poliisit saavat selville, että uhri on kadonneeksi ilmoitettu lääkäri. Pidetty ja arvostettu. Mutta kukaan ei oikein tunnu tuntevan häntä kunnolla. Ja miten mies oli päätynyt niin kauas kotoaan heidän tuppukyläänsä? Miksi hänet oli haluttu tappaa?

Saija Kuuselan esikoisromaani Katse on psykologinen dekkari, jossa pyöritellään paljon ihmisten välisiä suhteita ja niiden ongelmia. Mustasukkaisuutta, hylätyksi tulemisen tunteita, raivoa. Epäonnistuneita parisuhteita löytyy monen menneisyydestä. Osa ei ole koskaan löytänyt rinnalleen kumppania.

Virkistävän lisän dekkariin tuo päähenkilön selittämätön kyky. Puoliksi saamelaisella Nealla on salaperäinen näkijän kyky. Näkymätön voima josta Nea on ollut sekä ylpeä että häpeissään. Viime vuosina kyky oli kadonnut, mutta nyt Nea huomaa saavansa taas outoja ennakkoaavistuksia, tuntemuksia, näkyjä. Nean kyvystä on hyötyä rikoksen tutkinnassa, mutta kieltämättä olisin toivonut vähemmän yliluonnollisia elementtejä ja enemmän perinteistä poliisitutkintaa.

Kiinnostavaa kirjassa on sen tapahtumapaikka, kylä vuonon rannalla Pohjois-Norjassa. Mutta jäin miettimään, miten uskottavaa on, että pienessä pohjoisnorjalaisessa kylässä oikeasti olisi oma poliisiasema. Ja vieläpä niin monta poliisia selvittelemässä kännisten poromiesten tappeluita ja etsimässä kadonneita mummoja. Ja kun mutkikas murhatutkinta polkee paikoillaan, tapausta ei siirretä pois tuppukylän poliisien harteilta, vaan kaikki luottavat Oslossa mainetta niittäneeseen Neaan. Mutta no, monissa dekkareissa tapahtuu paljon kummia juttuja pienellä paikkakunnalla.

Saija Kuusela on koulutukseltaan filosofian tohtori ja biologi. Esikoisromaanin sivuilta voi aistia, että Kuuselalla on läheinen suhde luontoon ja sen seuraamiseen. Hän kuvailee niin kauniisti veden kulkua tunturipurossa, laulurastaan värjöttelyä sateessa, lokkien lentotaiteilua tuulessa. Sanat soljuvat sulavasti.

Vaikka ennalta-arvattavuus ja yliluonnollisuus söivät jännitystä, jokin tässä dekkarissa myös vetosi minuun. Ehkäpä se oli se norjalaiskylä ja sen hyinen luonto. Niinpä aion laittaa Saija Kuuselan nimen muistiin ja tutustua vielä paremmin Nea Guttormiin sekä hänen kollegoihinsa. Onneksi dekkarisarjalle on luvassa pian jatkoa, kun toinen osa Vyöry ilmestyy kesällä 2022.

Julkaistu vuonna 2021.
Kustantaja Tammi. 352 sivua.
Kannen suunnitellut Sanna-Reeta Meilahti.