Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Tutustuimme eräänä syksynä kahvilassa torin laidalla. Sekä minä että mies kävimme siinä kahvilassa lähes päivittäin, arkisin tekemässä töitämme ja viikonloppuisin tapaamassa ystäviä viinilasillisen äärellä.

Marianna Kurtto on minulle entuudestaan aivan tuntematon nimi, vaikka hän on aiemmin julkaissut jo viisi runokokoelmaa ja kaksi romaania. Hellä leijona on häneltä ensimmäinen viihderomaani.

Kirjan päähenkilö on 35-vuotias Anniina. Hän istuskelee usein kahvilassa tekemässä näytelmäkirjailijan töitään ja tapaamassa ystäviään. Samaisen kahvilan vakioasiakas on myös eräs mies, joka yhtenä iltana yllättäen pyytää Anniinan pöytäänsä istumaan. Yhdessä vietetyn yön jälkeen Samuli kuitenkin käskee Anniinaa lähtemään.

Koska kyseessä on romanttinen hömppäromaani, eihän Anniina saa Samulia mielestään. He törmäilevät toisiinsa satunnaisesti ja lähtevät taas eri teilleen. Kaiken lisäksi eksä pöllähtää Anniinan oven taa, Niilo vannoo rakkauttaan ja anelee Anniinaa takaisin luokseen. Ja myös Samulin eksä yrittää tunkea lusikkansa sekavaan ihmisuhdesoppaan.

Pidän kirjan kielestä. Se on kauniin kuvailevaa, elämänmakuista, sortumatta kuitenkaan liialliseen kikkailuun ja äiteliin korulauseisiin. Tekstiin on tiputeltu nasevia lausahduksia ja riemastuttavan samaistuttavia hetkiä.

Mutta päähenkilöstä Anniinasta en oikein pitänyt. Hän on omissa oloissaan ja ystäviensä seurassa ihan mukava tyyppi, mutta keskustelut Samulin kanssa vilisevät raivostuttavan pisteliäitä tokaisuja ja ivallista huumoria. Väärinymmärryksiä, vanhojen asioiden vatvomista, kiukuttelua ja suutahtelua. Toki Samulilla on oma osuutensa Anniinan käytökseen, hän ei todellakaan ole mikään satujen prinssi ja jokaisen naisen unelmien täyttymys. Mutta siltikin, mitä pidemmälle kirja eteni, sitä enemmän Anniinan törppö käytös alkoi minua risoa.

Miespulmien lisäksi Anniina murehtii äitiään, joka on hurahtanut uskonlahkoon. Kielillä puhumista ja sekavia jorinoita. Aihetta olisi voinut käsitellä syvällisemminkin, nyt se jäi vain ohueksi sivujuoneksi. Äidin touhut antavat Anniinalle taas yhden syyn lisää huutamiseen ja riitelyyn.

Marianna Kurton Hellä leijona on ihan viihdyttävää luettavaa. Romaanin ihmissuhteet eivät todellakaan ole silkkaa ylellistä samppanjaa, vaaleanpunaisia hattaroita ja makeita mansikoita vaan myös poksahtelevia ilmapalloja, särjettyjä maljakoita ja töyssyisiä teitä. Minun makuuni säröjä on liikaa, ja päähenkilön epämiellyttävyys latisti lukukokemusta. Plussaa kuitenkin yllätyksellisestä lopusta.

Julkaistu vuonna 2021.
Kustantaja Otava. 362 sivua.
Kannen suunnitellut Sanna Mander.