Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Levottomat tuntemukset eivät jättäneet häntä rauhaan, eikä hän voinut olla ajattelematta, että ruumis oli asetettu juuri hänen löydettäväkseen. (s. 13)

Rikoskomisario Anjelica Henley on työlleen omistautunut nainen. Ja nyt töitä todellakin on yllin kyllin, kun murhaaja viskoo ruumiinosia pitkin Thamesin rantoja. Henley saa vastuulleen vaativan tutkinnan johtamisen. Työparikseen Henley saa harjoittelijan, rikoskonstaapeli Salim Ramouterin.

Palapelimurhaaja. Juttu, joka oli muuttanut kaiken. Kollegoilta satoi ylistystä, Suur-Lontoon poliisijohtaja kehui häntä, ja hänet ylennettiin rikoskomisarioksi. Mutta juttu oli vienyt palan hänen sielustaan. (s. 25)

Tuoreet paloittelumurhat tuovat rikoskomisario Anjelica Henleyn mieleen parin vuoden takaiset tapahtumat. Silloin Palapelimurhaajaksi nimetty mies oli piinannut Lontoota ja hyökännyt lopulta Henleyn kimppuun. Mutta nyt narsistinen psykopaatti Peter Olivier istuu elinkautistaan vankilassa.

”Kuten hyvin tiedät, en yleensä käytä karkeaa kieltä, mutta jumalauta tämä on kyllä sairasta.” (s. 179)

Ruumiita tulee lisää ja poliisit huhkivat ylitöitä. Riehuuko Lontoossa alkuperäistä Palapelimurhaajaa ihaileva kopiomurhaaja? Onko hän Peter Olivierin uskollinen apulainen ja oppipoika? Vai sittenkin omin päin murhahommiin ryhtynyt jäljittelijä?

Hän ravisteli päätään hiljentääkseen sisäisen äänensä. Ääni oli vain vähän kuiskausta kovempi, mutta itsepintainen: Myrsky on tulossa, etkä sinä ole valmis siihen. (s. 40)

Lontoolaisen Nadine Mathesonin esikoisromaani Palapelimies on monitahoinen dekkari ja trilleri. Mutkikkaan sarjamurhatutkinnan keskellä käsitellään niin Anjelica Henleyn traumaattisia muistoja kuin myös Salim Ramouterin vaimon vakavaa sairastumista. On aviokriisiä ja muutakin ihmisten välistä skismaa. Tasapainottelua työuran ja äitiyden välillä.

Palapelimies on jokseenkin perinteinen trilleri. Kirjassa on monia aineksia, niitä kliseisiäkin juttuja, jotka saavat Palapelimiehen tuntumaan oudosti tutulta. Ihan kuin olisin lukenut tämän jo monta kertaa aiemminkin. Mutta se ei ole pelkästään huono asia, vaan minä oikeastaan jopa nautin perinteisyydestä ja kikkailemattomuudesta. Klassisista aineksista on koottu melko toimiva kokonaisuus.

Nadine Mathesonin Palapelimies on kelpo esikoisromaani. Tarina rullailee ihan mukavasti eteenpäin, ja henkilöhahmot ovat kiinnostavia. Mutta terävöittämisellä, tiivistämisellä ja henkilöhahmojen syventämisellä tämä olisi ollut vieläkin timanttisempi jännäri.

Kiitokset arvostelukappaleesta Like Kustannukselle!

Englanninkielinen alkuteos The Jigsaw Man, 2021.
Suomentanut Juha Ahokas.
Kustantaja Like, 2021. 463 sivua.