Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Uhanalaiset on helsinkiläisen Tommi Laihon esikoisromaani. Kirjan käsikirjoitus palkittiin Otavan Rikos 2019 -jännitysromaanikilpailussa, ja Dionysos Films halusi optimoida sen televisiosarjaksi. Toivottavasti rikossarja oikeasti myös joskus tehdään, Uhanalaisten todellakin soisi pääsevän laajasti ihmisten tv-ruuduille.

Uhanalaiset-dekkari vangitsee lukijan mielenkiinnon hätkähdyttävästi heti ensimmäisellä sivulla, kun terveyskeskuksen päivystyksen ovista raahautuu sisään verinen poika. Pian selviää, että tuntematon soittaja oli painostanut parikymppistä maahanmuuttajapoikaa tekemään itsemurhan. Tapaus käynnistää tapahtumaketjun, joka johtaa poikkeukselliseen ja laajaan rikostutkintaan.

Tommi Laihon Uhanalaiset on huikean hyvä dekkari, jota on helppo lukea. Vetävä juoni rullaa eteenpäin sujuvasti. Kerronta on hyvällä tavalla monisanaista, kuvailevaa. Kypsää ja vaivatonta. Raaoista tapahtumista huolimatta dekkari ei lipsahda liian tummasävyiseksi, ja ripaus romantiikkaa keventää mukavasti tunnelmaa.

Rikosromaanin keskiössä on kolme rikkinäistä, yksinäistä henkilöä jotka alkavat tutkia epäselvien kuolemantapauksien sarjaa Itä-Helsingissä. Rikostutkija Karita ikävöi jengiytynyttä lastaan ja saa rajuja paniikkikohtauksia. Psykologi Amina on herkkyytensä takia jättänyt työt poliisissa. Tilastotieteilijä Juha on virkavapaalla ja muuttanut asumaan mökille siirtolapuutarhaan.

Henkilöhahmot ovat monen dekkarin kompastuskivi, mutta Laiho hallitsee taidokkaasti senkin puolen. Niin päähenkilöt kuin myös sivuhenkilöt ovat moniulotteisia, kiinnostavia ja uskottavia. Traumaattisista menneisyyden tapahtumista huolimatta henkilöhahmojen elämä ei ole kliseistä synkistelyä. Ehkä joitain seikkoja olisin toivonut selitettävän lisää, mutta mikäli tämä on dekkarisarjan avaus, päähenkilöiden menneisyyteen ehditään palaamaan tarkemmin sarjan tulevissa osissa.

Rikosjuonen ohessa kirjassa käsitellään monia teemoja, kuten ihmisten käyttäytymistä somessa, median häikäilemätöntä toimintaa, yhteiskunnan arvomaailman koventumista ja armottomuuden lisääntymistä. Silti minulle ei tullut lainkaan sellaista tunnetta, että kirjaan olisi ängetty liikaa kaikkea, vaan eri aineksista on saatu keiteltyä tasapainoinen ja maukas soppa. Paikoitellen Laiho lipsahtaa ikävästi ehkä jopa saarnaamisen puolelle, osa kriittisestä puheesta tuntuu hieman päälleliimatulta, mutta nämä ovat toki makuasioita.

Dekkarin ainoa heikkous on sen ennalta-arvattavuus. Kun henkilögalleria on esitelty ja tarina syvenee, syyllisen arvaaminen on helppoa. Olisin vähän toivonut, että Tommi Laiho olisi pystynyt lopussa vetäisemään vielä jonkin ässän hihastaan, mutta toisaalta loppuratkaisu on uskottavampi näin.

Tommi Laihon Uhanalaiset on varmasti yksi tämän vuoden kovimmista kotimaisista esikoisdekkareista. Vakuuttava rikosromaani jossa palaset on aseteltu taidokkaasti paikoilleen. Toivottavasti kuulemme tästä kirjailijasta vielä monta kertaa tulevina vuosina, mielelläni lukisin häneltä lisää.

Kiitokset arvostelukappaleesta Myllylahdelle!

Julkaistu vuonna 2021.
Kustantaja Myllylahti. 358 sivua.
Kannen suunnitellut Kimmo Kivilahti.