Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Olen aiemmin lukenut ruotsalaiselta Mattias Edvardssonilta jännärin Aivan tavallinen perhe, joka oli kertomus aivan tavallisesta hyvätuloisesta perheestä. Isä pappi, äiti puolustusasianajaja, 19-vuotias tytär vaateliikkeen myyjä. Ensi näkemältä heillä näyttäisi olevan asiat kaikin puolin hyvin, eikä tyttären ikinä uskoisi joutuvan murhasyytteeseen.

Vähän samanlaista teemaa on myös tässä Hyvät naapurit -romaanissa. Idyllinen pikkukaupunki, somaa lähiöelämää. Tavallisia, onnellisia ihmisiä. Kaikki vaikuttaa suorastaan täydelliseltä. Mutta naapuruston elämä ei kuitenkaan ole aivan sellaista miltä ensin näyttää.

Meidän oli monestakin syystä ollut pakko muuttaa, ja oli minun tehtäväni pitää tunnelma korkealla. Olin sen velkaa Biancalle. Ja lapsille.
Skåne merkitsi meille uutta alkua. Mikään ei saisi pilata sitä, eivät varsinkaan naapurit.
”Hyvin tässä käy”, Bianca sanoi ja laski kätensä minun käteni päälle. ”En halua pelotella. Pukarikatu kolmetoista. Mikä voisi muka mennä pieleen?”

Mikael, Bianca ja heidän kaksi lastaan ovat jättäneet Tukholman melun, kiireen ja ahtauden taakseen. Perhe on muuttanut rauhalliseen kymmenentuhannen asukkaan Köpingeen. Taivas on aurinkoisempi, elämän rytmi verkkaisempi, lasten turvallisempi kasvaa. Mikael on saanut opettajan paikan Köpingen yläkoulusta, ja leppoisa lähiöelämä tuntuu varsin hyvälle.

Pienessä pihapiirissä naapurit ovat lähellä, mutta Mikael ja Bianca suunnittelevat pitävänsä etäisyyttä naapureihin. Olla ystävällisiä mutta ei liian läheisiä. Sehän on aina kuin venäläistä rulettia, millaiset naapurit sattuu saamaan. Mutta hiljalleen Mikael ja Bianca tutustuvat lähimpiin naapureihinsa – mallin uran tehneeseen Jacquelineen ja tämän teini-ikäiseen poikaan Fabianiin, yksinään asuvaan Olaan sekä eläkeläispariskuntaan Gun-Brittiin ja Åkeen.

Pari vuotta myöhemmin lähiöidyllin hauraat kulissit alkavat sortua. Naapurin Jacqueline törmää autollaan Biancaan ja tämä loukkaantuu vakavasti. Naapurustossa puhutaan, että kolari ei olisikaan vahinko, vaan Jacqueline olisi tahallaan halunnut vahingoittaa Biancaa. Ja pian alkaa vaikuttaa siltä, että yhdellä jos toisellakin naapurilla on salaisuuksia piiloteltavaan.

Raskaat vuodet pienten lasten vanhempina. Niitä me aina syytimme. Yksimielisesti.
Kaikki muuttuu paremmaksi, me vakuutimme toisillemme. Kunhan lapset vain vähän kasvavat.
Ainajaikuisesti tarkoittaa aina ja ikuisesti.

Mattias Edvardssonin Hyvät naapurit vangitsee mielenkiinnon heti ensimmäisen luvun myötä. On tapahtunut vakava kolari, Jacqueline on ilmeisesti jälleen kerran kaahannut autollaan ja töytäissyt pyöräilevää Biancaa. Lukijalle syntyy heti aavistus, että tapauksen taustalla on jotain isompaa.

Luvut ovat lyhyitä, kertojaäänet vaihtelevat. Välillä palaillaan aikaan ennen onnettomuutta, välillä seuraillaan tapahtumia onnettomuuden jälkeen. Kertojaääninä toimivat Mikael, Jacqueline ja Fabian. Vaikka ajasta ja henkilöstä vaihdellaan toiseen, Edvardsson pitää kokonaisuuden hyvin kasassa.

Mattias Edvardsson kuvaa taitavasti ja uskottavasti henkilöhahmoja sekä heidän välisiään suhteita. Vaikka naapuristosta löytyy niin entinen huippumalli, hankaluuksiin jatkuvasti joutuva teinipoika, yksinäinen sinkkumies kuin myös kyttäävä eläkeläistäti, Edvardsson onnistuu välttämään pahimmat kliseet. Henkilöt ovat moniuloitteisia, miellyttävän tavallisia ja silti kiinnostavia.

Mattias Edvardssonin Hyvät naapurit on vetävä psykologinen trilleri, jonka jännitys rakentuu uhkaavasta tunnelmasta, ihmisten välisistä jännitteistä ja piilotelluista salaisuuksista. Sujuvasti kirjoitettua romaania on ilo lukea. Loppu on jossain määrin ennalta arvattava mutta hyvä.

Kunpa emme olisi koskaan muuttaneet tänne. Unelma elämästä rauhallisella pientaloalueella oli pelkkää toiveunta. Minun olisi pitänyt kuunnella Biancaa.

Kiitos arvostelukappaleesta Like Kustannukselle!

Ruotsinkielinen alkuteos Goda grannar, 2020.
Suomentanut Outi Menna.
Kustantaja Like, 2021. 378 sivua.