Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Ruotsalainen Anna Jansson on yksi maansa suosituimmista rikoskirjailijoista, ja myös suomalaiset lukijat ovat innolla ahmineet Maria Wern -dekkareita. Mutta nyt luvassa on jotain ihan muuta. Katoavat jäljet käynnistää nimittäin uuden sarjan, jonka pääosassa on rikoskomisario Kristoffer Bark.

Viiden vuoden ajan hän oli nyt vaellellut Hjälmarenin rannoilla. Patikoinut kymmeniä kilometrejä etsien jotain, mikä voisi auttaa häntä ymmärtämään, mitä hänen tyttärelleen oli tapahtunut.

Rikoskomisario Kristoffer Barkin kaksikymmentävuotias tytär katosi omista polttareistaan viisi vuotta sitten. Tuon pitkäperjantain vastaisen yön jälkeen Verasta ei ole löytynyt jälkeäkään. Hänen arveltiin hukkuneen, ja lopulta poliisitutkinta lopetettiin. Mutta Kristoffer ei suostu luovuttamaan. Surusta hullu isä etsii yhä epätoivoisesti vihjeitä siitä, mitä Veralle olisi voinut tapahtua.

Kristoffer Bark on tuttu, kliseinen hahmo niin monista dekkareista. Eronnut, yksin asuva. Alakuloinen, äreä, herkästi malttinsa menettävä. Työlleen ja tyttärensä etsimiselle omistautunut. Kristoffer ei sentään ryyppää, mutta hänen entinen vaimonsa Ella on sekakäyttäjä ja Kristoffer päätyy jatkuvasti huolehtimaan exästään.

Katoavat jäljet käynnistyy hitaasti, Anna Jansson käyttää ensimmäiset luvut henkilöhahmoihin tutustumiseen. Kristofferin lisäksi Hjälmarenin rannoilla vaeltelee myös Denise, joka on muuttanut kevään ja kesän ajaksi asumaan perimäänsä mökkiin. Denisellä on uusi miesystävä Albert, ja vastarakastuneet suunnittelevat yhteistä elämää, mutta Albertin käytös vaivaa Deniseä. Naapurin Rita ja Sven tunkevat nokkansa Denisen asioihin. Ja saapuupa Hjälmarenin rannalle myös Veran komea sulhanen Rasmus, joka on Veran katoamisen jälkeen jatkanut omaa elämäänsä.

Hiljalleen lukijalle selviää, että Kristofferin tytär ei ole ainoa seudulla kadonnut. Kolme vuotta Veran katoamisen jälkeen tapahtui samankaltainen tapaus samassa paikassa. Kaksi vuotta sitten juhannusaattona lähihoitaja Camilla katosi. Jälleen epäiltiin hukkumista, mutta ruumista ei koskaan löydetty. Kristoffer alkaa tiiminsä kanssa tutkia Camillan tapausta. Hän toivoo tutkinnan tuovan vastauksen myös siihen, mitä Veralle on tapahtunut.

Kun Katoavat jäljet pääsee ensimmäisten sadan sivun jälkeen vähän paremmin vauhtiin, tästä kehkeytyy ihan kelpo rikosromaani. En ollut pitkään aikaan lukenut tavallista dekkaria ja nautin Anna Janssonin juonenkuljetuksesta. Helppolukuista ja viihdyttävää.

Jännitystä olisi voinut olla enemmänkin. Katoavat jäljet on nimittäin pikemminkin synkkä ja surullinen kuin hyytävän jännittävä. Harmillisen paljon toistoa ja samojen asioiden vatvomista. Kirjan loppupuolella mukaan astuu psykologista jännitystä, mutta minä koin mielipuolisen touhun enemmänkin ahdistavaksi, ei niinkään jännittäväksi. Janssonin rakentelemien kulissien läpi on helppo nähdä, ja niinpä loppuratkaisu on liian ilmeinen.

Anna Janssonin Katoavat jäljet on niin mukavan perinteinen ruotsalaisdekkari, että taidanpa toistekin hypätä rikoskomisario Kristoffer Barkin matkaan. Ehkäpä sarjan toinen osa on jo vauhdikkaampi, kun Kristofferin esittelyyn ei tarvitse tuhlata niin paljoa aikaa.

Kiitos arvostelukappaleesta Gummerukselle!

Ruotsinkielinen alkuteos Dotter saknad, 2019.
Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom.
Kustantaja Gummerus, 2021. 392 sivua.