Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Tuli tarrasi ensin naisen housuihin ja sitten puseroon. Kun liekkien kärjet iskivät hänen leukaansa, hän alkoi kirkua. Väreilevän ilman läpi hän ehti nähdä, että tutut kasvot kadun toisella puolella kääntyivät kohti ikkunaa. Sitten kuumuus ja kipu pakottivat naisen sulkemaan silmänsä viimeisen kerran.

Tuomas Niskakankaan esikoisjännäri Roihu käynnistyy räjähtävästi roihuten. Nuori nainen kiipeää puuhun ja sytyttää itsensä palamaan. Skotlantilainen tiedemies murhataan. Pian Suomen pääministeri ymmärtää olevansa keskellä monimutkaista peliä. Pirullinen juoni uhkaa niin hänen omaansa kuin myös koko Suomen tulevaisuutta.

Henkilöhahmoja on paljon ja juoni polveilee moneen suuntaan, mutta Niskakangas pitää langat kiitettävästi hyppysissään. Luvut ovat lyhyitä, henkilöt ja tilanteet vaihtuvat usein. Juonivetoisille trillereille tyypilliseen tapaan hahmot jäävät ohuiksi, ovat kliseisiä ja yliampuvia. Niskakangas kuitenkin kuljettaa romaaniaan eteenpäin niin vetävästi, että lukija kiinnostuu väkisinkin henkilöhahmojen tekemisistä.

Jännitysromaanin tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuteen, vajaan kymmenen vuoden päähän. Niskakangas maalailee synkkää ja dystooppista mutta uskottavaa kuvaa huomispäivän Suomesta. Viruspandemia oli saanut valtion velkaantumaan holtittomasti, ja lopullinen pudotus tuli Suuren Puhkeamisen myötä. Raju talouskriisi oli ajanut yritykset ahdinkoon. Työntekijöiden irtisanomissuoja oli romutettu. Sosiaalitukia leikattu. Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on kasvanut entisestään. Työttömyysluvut hipovat pilviä, ja monien työntekijöiden palkka on liian pieni elämiseen. Mielenosoittajat meluavat kaduilla. Suljetun Korkeasaaren eläintarhan alueella oleskelee suuri asunnottomien yhdyskunta.

Helsingin Sanomien politiikan ja talouden toimittaja Tuomas Niskakangas hallitsee yhteiskunnallisen jännärinsä teemat hyvin. Valitettavasti Niskakangas innostuu paasaamaan liiankin paljon näistä hänelle tutuista aiheista. Trillerin vetävä meno on ajoittain vaarassa lopahtaa, kun lukija joutuu yhtäkkiä keskelle kuivaa talousasioiden oppituntia.

Roihu on kirja, johon en ehkä olisi tarttunut, jos en olisi sattunut saamaan kirjasta arvostelukappaletta. Mutta onneksi tartuin ja luin. Yli 500-sivuisessa jännärissä olisi ehdottomasti tiivistämisen varaa, mutta löysähkön alun jälkeen Roihu koukutti minut erittäin tehokkaasti ja sai ahmimaan sivuja yömyöhään.

Kiitos arvostelukappaleesta Otavalle!

Julkaistu vuonna 2021.
Kustantaja Otava. 525 sivua.