Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Dita on ollut kirjastonhoitaja vasta pari päivää, mutta tuntuu kuin hän olisi hoitanut tehtävää jo monta viikkoa tai kuukautta. Auschwitzissa aika ei riennä, vaan matelee. Äärettömän paljon hitaammin kuin muualla maailmassa. Pari päivää Auschwitzissa tekee tulokkaasta konkarin. Samassa ajassa nuoresta voi tulla vanhus ja rotevasta heiveröinen.

Olen lukenut monia tietokirjoja ja romaaneja ensimmäisestä ja toisesta maailmansodasta. Mutta natsismi, juutalaisvainot ja Auschwitz ovat teemoja, joita olen tietoisesti vältellyt. Muutamia olen lukenut, muun muassa Anne Frankin päiväkirjan, mutta mielelläni en tällaisiin kirjoihin tartu. Nyt kuitenkin päätin tehdä poikkeuksen, kun posti toi minulle yllärinä ennakkokappaleen Antonio Iturben Auschwitzin kirjastonhoitajasta. Joskus on hyvä poistua omalta mukavuusalueeltaan ja ravistella itseään.

Antonio Iturbe on espanjalainen kirjailija, toimittaja ja professori. Romaaniaan varten hän haastatteli sankarillista Dita Krausia, oikeaa Auschwitzin kirjastonhoitajaa. Kirja pohjautuu siis osittain tositapahtumiin.

Vuonna 1944 Auschwitz-Birkenaun synkällä keskitysleirillä sektori BIIb on erikoinen poikkeus. Siellä lapsia ei eroteta vanhemmistaan, ja parakissa 31 he saavat opetusta. Kirjat on kuitenkin ankarasti kielletty, ja niiden hallussapidosta rangaistaan kuolemalla. Perheleirin juutalainen parakkipäällikkö Fredy Hirsch on antanut 14-vuotiaalle Dita Adlerovalle kunniatehtävän varjella salaista kirjastoa. Henkensä uhalla Dita piilottelee arvokkaita kirjoja, jotka tuovat leirin ankeisiin oloihin pienen pilkahduksen iloa ja toivoa.

Kirjavalikoima oli suppea. Itse asiassa niteitä oli vain kahdeksan, ja osa niistä oli surkeassa kunnossa. Ne olivat kuitenkin kirjoja. Tuossa synkeässä loukossa, jossa ihmisyys oli langennut omaan varjoonsa, kirjat olivat muistutus valoisammista, paremmista ajoista, jolloin sanat olivat väkevämpiä kuin aseet.

Auschwitzin kirjastonhoitaja on vaikuttava kertomus keskitysleirin kurjasta elämästä ja erityisesti 14-vuotiaasta Ditasta, vahvasta ja uskomattoman rohkeasta kirjastonhoitajasta. Yhdessä henkilöhahmojen kanssa pelkäsin ja itkin, muistelin menneitä, kaipaisin vapautta, iloitsin pienistä asioista, toivoin parasta ja pelkäsin pahinta, rakastin ja vaalin kirjoja.

Auschwitzin kirjastonhoitajassa on useita mieleenpainuvia kohtauksia, jotka päädyin lukemaan pariin kertaan. Väkevä teksti menee ihon alle, kouraisee ja raastaa, aiheuttaa pahoinvointia ja vihaa. Ja kuitenkin, Antonio Iturbe onnistuu usein loihtimaan sydäntä puristavan surun ja surkeuden keskelle ripauksen jotain käsittämättömän kaunista ja lohdullista.

Jotain moitittavaakin kirjasta löysin. Antonio Iturbe lipsahtelee välillä romaanimuotoisesta kerronnasta liian tietokirjamaiseen paasaukseen. Muutamat kohtauksista ja keskusteluista tuntuvat päälleliimatuilta, kuin Iturbe olisi halunnut väkisin ängetä ne kirjaansa mukaan eikä oikein olisi löytänyt luontevaa tapaa.

Mutta no, onhan tämä huikea kirja. Auschwitzin kirjastonhoitaja on romaani, jonka kohdalla minulta loppuvat sanat kesken. Pakahduttavan riipaiseva ja sydäntä särkevä mutta samaan aikaan myös toiveikas ja sydäntä lämmittävä. Jopa inspiroiva ja voimaannuttava.

Kuten postaukseni alussa kirjoitin, en juurikaan ole lukenut Auschwitziin sijoittuvia kirjoja. En siis osaa sanoa, onko Antonio Iturben Auschwitzin kirjastonhoitaja omassa genressään erityisen hyvä vai huono. Mutta minuun tämä teki vaikutuksen. Niin vahvoihin tunnelmiin ja ajatuksiin tämä kirja minut kuitenkin vei, että en ihan hetkeen aio lukea enempää kirjoja Auschwitzistä.

Ilta hämärtyy Auschwitzissa. Leirille saapuu jatkuvasti junia ja laituri täyttyy hämmentyneistä, vapisevista ihmisistä, ja savupiippujen punainen hehku kielii taukoamatta hohkaavista uuneista. Perheleirin vangit makaavat täitä kuhisevilla lavereilla, he yrittävät hälventää pelon ja nukkua. Jokainen hengissä selvitty yö on silti pienoinen voitto.

Kiitos arvostelukappaleesta Like Kustannukselle!

Espanjankielinen alkuteos La bibliotecaria de Auschwitz, 2012, 2019.
Suomentanut Einari Aaltonen.
Kustantaja Like, 2021. 446 sivua.