Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Mikäpä olisi näin tammikuun kylminä, lumisina iltoina parempaa luettavaa kuin aavemainen ja pelottava jännäri. Talven lapset on Jennifer McMahonin ensimmäinen suomennettu romaani.

Vuonna 1908 pienessä West Hallin kylässä Sara, Martin ja heidän tyttärensä Gertie asustavat perintötilaa ja yrittävät saada elantonsa karusta maasta Pirunkouran kupeessa. Gertie on Saran silmäterä, äidillä ja tyttärellä on läheinen suhde. Mutta sitten yhtenä tammikuisena päivänä Gertie menehtyy traagisesti. Ja pari viikkoa myöhemmin äiti Sara löydetään murhattuna.

Sata vuotta myöhemmin samaisella tilalla asuu 19-vuotias Ruthie äitinsä Alicen ja 6-vuotiaan pikkusiskonsa Fawnin kanssa. Heidän kotikulmillaan on vuosikymmenten aikana sattunut lukuisia omituisia katoamisia ja kuolemantapauksia, joihin paikalliset arvelevat syyllisiksi niin saatananpalvojia kuin myös avaruusolentoja, mutta Ruthie ei usko mokomaan puppuun. Mutta sitten Ruthie huomaa olevansa itse keskellä erikoisia tapahtumia, kun hänen oma äitinsä katoaa. Etsiessään vihjeitä Alicen olinpaikasta Ruthie löytää Saran päiväkirjan.

Olen luvannut kertoa sinulle kaiken, mitä tiedän nukkujista. Mutta ennen kuin jatkat, sinun täytyy oivaltaa, että opetan sinulle väkevän taian. Se edellyttää varmuutta. Kun se on tehty, sitä ei voi peruuttaa.

Jennifer McMahonin Talven lapset on kauhujännäri, jossa ikävöidään kuolleita ihmisiä ja unelmoidaan kuolleiden herättämisestä takaisin elävien kirjoihin. Kahteen eri aikakauteen sijoittuvaa tarinaa kuljetetaan koukuttavasti rinnakkain, ja kummassakin ajassa henkilöhahmot ovat kiinnostavia. Jännittävässä romaanissa on hyvää imua, eikä McMahon sorru liialliseen ennalta-arvattavuuteen. Kirjan loppu jakanee mielipiteitä, minusta aiheesta olisi voinut repiä enemmänkin jännitystä ja niinpä koin lopun tylsäksi.

Jennifer McMahonin Talven lapset muistuttaa hieman Andrew Michael Hurleyn romaaneita. Samankaltaisia maisemia, syrjäisiä taloja, karua maata. Sankkaa lumipyryä ja hyytävää kylmyyttä. Epäonnea ja surua. Kauhu hiipii hitaasti, tunnelmaa kudotaan hiljalleen. Mutta Hurleyn tapana on jättää tapahtumia enemmän auki, kun sen sijaan McMahon ei ole yhtä arvoituksellinen.

Toivottavasti Jennifer McMahonin romaaneja suomennetaan jatkossa lisää, mieluusti lukisin toistekin tämän amerikkalaiskirjailijan romaaneja. Vaikka Talven lasten loppu oli minulle pettymys, Talven lapset on silti yksi parhaista viime vuosina lukemistani kauhujännäreistä. Ihanan synkkä, herkullisen aavemainen, riipaisevan tuskallinen.

Kiitos arvostelukappaleesta Bazarille!

Englanninkielinen alkuteos The Winter People, 2014.
Suomennos Sari Karhulahti.
Kustantaja Bazar, 2020. 381 sivua.
Kansi Satu Kontinen.