Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Robert Galbraith on nimimerkki, jonka takaa löytyy Harry Potter -kirjoistaan tunnetuksi tullut brittiläinen naiskirjailija J. K. Rowling. Galbraithin romaanien päähenkilöinä häärivät terävä yksityisetsivä Cormoran Strike ja hänen yhtiökumppaninsa Robin Ellacott. Levoton veri on sarjan viides osa.

Tällä kertaa Strike ja Robin päätyvät selvittelemään neljänkymmenen vuoden takaista katoamistapausta. Vuonna 1974 eräänä sateisena iltana lääkäri ja pienen tytön äiti Margot Bamborough katosi jäljettömiin. Poliisit epäilevät Margotin joutuneen aluetta siihen aikaan piinanneen sarjamurhaajan uhriksi, mutta poliisitutkinta hoidettiin aikoinaan kehnosti. Nyt Margotin tytär haluaa vihdoinkin saada selville, mitä hänen äidilleen oikein tapahtui, ja Strike lupautuu tutkimaan tapausta.

Levoton veri ei ole mikään ihan kevyt dekkari. Kirjalla on nimittäin pituutta muhkeat 900 sivua. Huhheijaa! Parhaimmillaan tällaiset tiiliskiviromaanit olisivat kesälomalla, kun olisi kaikki päivät aikaa uppoutua kirjan maailmaan. Nyt talvella, työ- ja joulukiireiden keskellä, lukeminen edistyi harmillisen pienissä pätkissä ja väsyneissä tunnelmissa. Joululomalla sain kuitenkin uutta boostia lukemiseen ja ahmaisin kirjan loppuosan nopeassa tahdissa.

Juoni kantaa hyvin alusta loppuun. Margot Bamboroughin salaperäistä katoamista tutkiessaan Strike ja Robin törmäävät epäluotettaviin todistajiin, joiden puheet ovat ristiriidassa keskenään. Tapaukseen tuntuu liittyvän myös astrologiaa ja tarotkortteja. Mutta mitkä asiat ovat oleellisia tutkinnan kannalta, mitkä puheet ovat totta ja mitkä valhetta? Sieppasiko psykopaatti sarjamurhaaja todellakin Margotin vai mitä naislääkärille tapahtui neljäkymmentä vuotta sitten?

Kiinnostavan ja nautinnollisen mutkikkaan dekkarijuonen lisäksi kirjan vahvuutena ovat suurenmoiset henkilöhahmot. Tapauksen selvittelyn ohessa Strike suree vakavasti sairasta tätiään, riitelee siskonsa kanssa ja välttelee entistä naisystäväänsä, ja samaan aikaan Robin käy avioerotaistelua petollisen ex-miehensä kanssa. Sivuhenkilöilläkin on runsaasti lihaa luittensa päällä, oma persoonallisuutensa, tapansa ja äänensä. Ja tämä kaikki on vieläpä höystetty sopivalla ripauksella huumoria.

Robert Galbraithin Levoton veri palkitsee kärsivällisen lukijan monitahoisella, viihdyttävällä ja koukuttavalla kertomuksella. Ehkäpä tiivistämisen varaakin olisi ollut, mutta mielestäni kirjailija ei sorru liialliseen joutokäyntiin. Juonenkäänteitä riittää yllin kyllin, vihjeitä ripotellaan matkan varrella runsaasti, mutta loppuratkaisu tuli silti minulle yllätyksenä. Erinomainen dekkari!

Kiitos arvostelukappaleesta Otavalle!

Englanninkielinen alkuteos Troubled Blood, 2020.
Suomentanut Ilkka Rekiaro.
Kustantaja Otava, 2020. 892 sivua.