Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Minä olen vakuutusmatemaatikko.
En lähtökohtaisesti pyöritä seikkailupuistoja enkä varsinkaan hakkaa ihmisiä kuoliaaksi muovijäniksen korvalla.
Mutta kuten sanoin: elämäni ja todennäköisyyslaskelmani eivät ole enää aikoihin osuneet yksiin.

Vakuutusmatemaatikko Henri Koskinen on tottunut laskemaan todennäköisyyksiä ja tekemään riskianalyyseja. Vakuutusyhtiössä ei kuitenkaan enää arvosteta hänen matemaattista lahjakkuuttaan, vaan nykyään kaikilta vaaditaan tiimitaitoja, avoimuutta, heittäytymistä. Henri ei halua työskennellä avokonttorissa, ei tutustua työkavereihin, ei höpötellä tunteistaan. Lopulta Henri on pakotettu irtisanoutumaan vakuutusyhtiöstä.

Yhtäkkiä Henri Koskisen elämä ei enää mene matemaattisten todennäköisyyksien mukaan. Hän perii kuolleen veljensä seikkailupuiston ja alkaa työskennellä SunMunFunin johtajana. Kaupan päälle hän saa seikkailupuiston henkilöstöongelmat ja kiperät talousvaikeudet. Edesmennyt veli oli ottanut isoja lainoja pahamaineisilta rikollisilta, jotka alkavat nyt väkivaltaisesti periä saataviaan. Ja Henri, joka ei ole koskaan ollut tunteidensa vietävissä, rakastuu yhteen seikkailupuiston työntekijöistä.

Kun Laura Helanto halaa minua, ja kun samalla katselen seinää, tunnen jotain mitä en ole koskaan tuntenut. Olen minä. Se kuulostaa täysin hullulta. Mutta siltä minusta tuntuu. En ole vain tiennyt, että tämä olen minä, se minä, joka minun kuuluu olla.

Lämpenin Antti Tuomaisen romaanille hitaasti. Mutta kun viimein lämpenin, se olikin sitten menoa se. Aluksi niin tylsältä ja värittömältä vaikuttavasta Henristä löytyy tarinan edetessä uusia puolia, ja parasta Jäniskertoimessa onkin juuri Henrin hahmon kehittyminen kuivasta vakuutusmatemaatikosta rakastuneeksi seikkailuhuvipuiston johtajaksi. Sisukas Henri puskee tarmokkaasti eteenpäin, vaikka kovapintaiset rikolliset käyvät jatkuvasti kovistelemassa ja sydän pamppailee oudoista lemmekkäistä tuntemuksista. 

Kuten aiemmin lukemani Antti Tuomaisen romaanit myös Jäniskerroin on täynnä sysimustaa huumoria, hykerryttäviä juonenkäänteitä, sukkelasanaisia dialogeja ja mehukkaita heittoja. Ihanasti vinksahtanutta menoa. Juuri, kun lukija kuvittelee arvaavansa seuraavan juonenkäänteen, Tuomainen tekee nopean kaistanvaihdon ja onnistuu yllättämään kerta toisensa jälkeen. 

Viihdyttämisen ohella Antti Tuomainen antaa lukijoilleen myös hyvää ajateltavaa. Jäniskerroin vilisee toinen toistaan nasevampia oivalluksia. Lukiessa laskin välillä kirjan pois kädestä ja pysähdyin makustelemaan tarkkanäköisiä lauseita. Antti Tuomainen on ihailtavan taitava kirjoittamaan.

Pienoisena miinuksena mainittakoon, että karskien rikollisten toimesta kirjassa esiintyy monia uhkailu- ja kovistelukohtauksia. Minun makuuni vähän liikaakin. Pari väkivaltaisinta kohtausta olisin karsinut kirjasta kokonaan pois. 

Kiitos arvostelukappaleesta Otavalle!

Julkaistu vuonna 2020.
Kustantaja Otava. 343 sivua.
Kannen suunnitellut Elina Warsta.